Tyhmiä kysymyksiä

[Naturalisti]

Mitäs jos nuo tunteesi eivät olekaan omia? Vaan ovat muiden ihmisen aiheuttamia....

Tässä taas on hyvä esimerkki kielesi selkeydestä. Osaatko itse vastata kysymykseesi?

Teet eron itse aiheutettujen ja muiden aiheuttamien tunteiden välillä. Miten ne kokemuksena eroavan toisistaan? Jos sulla on tunteita, niin eikö ne ole sun tunteita, vaikka niiden aiheuttaja olisi mikä hyvänsä?

Puututaan nyt tuohon, mutta yritetään pitää keskustelu lyhyenä ja asiallisenna, eikä tehdä mitään pitkiä vuodatuksia ja asiattomia henkilöön menemisiä.

Otetaan ensin rastafilosofien näkemys tuohon oman ja toisen oman, minän ja ympäristön dikotomiaan ja vastakkainasetteluun.
Heidän mukaansahan kysymys on käpyrauhasen surkastumisesta, joka kadottaa kosketuspintaa tietoisuuteen siinä määrin, että ihminen alkaa erittelemään itseään ympäristöstä.

Monoteismissä sama esitetään kuvainnollisesti, paratiisista karkotuksena, kun ihminen alkaa häpeämään ja piilottelemaan viikunan lehden takana

Buddhalaisuudesa taas puhutaan luopumisen pelosta, joka aiheuttaa egon ja subjektiivisuuden kasvun. Ja kadottaa todellisuudentajunsa ja tietoisuutensa siitä ettei ihminen enää ymmärrä olevansa yhtä ja vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.


Toisinsanoen oma on illuusio, ja sitten myöhemmin on rakennettu kokonainen järjestelmä jopa lakeja oikeutamaan väkivaltaa tuota oman harhaa ja pahuutta suojelemaan.

Kävimme tähän liittyvää keskustelua jo täällä
viewtopic.php?p=57800#p57800

Se alkoi mennä sivuraiteille tässä:
viewtopic.php?p=57811#p57811

Otetaan nyt uusi alku tästä kommentistasi. Voiko noista (oman näkökulmani mukaan mystiikkaa tihkuvista) esimerkeistä päätellä, että siellä surkastuneen käpyrauhasen takana voisi olla suoran realismin mukainen kokemus todellisuudesta sellaisena kuin se todella on?

Epäsuoran realismin mukaan emme voi sitä suoraan kokea, vaan muodostamme siitä representaation, jonka avula ajattelemme. Voisiko tuo "oma illuusio todellisuudesta" olla epäsuoran realismin mukainen todellisuuden representaatio?

Jos voimme hyväksyä edellä esitetyt oletukset, näkemyseromme saattaa kulminoitua siihen, että pidät mahdollisena kokea todellisuuden suoran realismin mukaisesti ja minä ajattelen käsityksemme todellisuudesta perustuvan epäsuoraan realismiin.

[Keijona]

Mitäs jos nuo tunteesi eivät olekaan omia? Vaan ovat muiden ihmisen aiheuttamia....

Tässä taas on hyvä esimerkki kielesi selkeydestä. Osaatko itse vastata kysymykseesi?

Teet eron itse aiheutettujen ja muiden aiheuttamien tunteiden välillä. Miten ne kokemuksena eroavan toisistaan? Jos sulla on tunteita, niin eikö ne ole sun tunteita, vaikka niiden aiheuttaja olisi mikä hyvänsä?

Puututaan nyt tuohon, mutta yritetään pitää keskustelu lyhyenä ja asiallisenna, eikä tehdä mitään pitkiä vuodatuksia ja asiattomia henkilöön menemisiä.

Otetaan ensin rastafilosofien näkemys tuohon oman ja toisen oman, minän ja ympäristön dikotomiaan ja vastakkainasetteluun.
Heidän mukaansahan kysymys on käpyrauhasen surkastumisesta, joka kadottaa kosketuspintaa tietoisuuteen siinä määrin, että ihminen alkaa erittelemään itseään ympäristöstä.

Monoteismissä sama esitetään kuvainnollisesti, paratiisista karkotuksena, kun ihminen alkaa häpeämään ja piilottelemaan viikunan lehden takana

Buddhalaisuudesa taas puhutaan luopumisen pelosta, joka aiheuttaa egon ja subjektiivisuuden kasvun. Ja kadottaa todellisuudentajunsa ja tietoisuutensa siitä ettei ihminen enää ymmärrä olevansa yhtä ja vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.


Toisinsanoen oma on illuusio, ja sitten myöhemmin on rakennettu kokonainen järjestelmä jopa lakeja oikeutamaan väkivaltaa tuota oman harhaa ja pahuutta suojelemaan.

Kävimme tähän liittyvää keskustelua jo täällä
viewtopic.php?p=57800#p57800

Se alkoi mennä sivuraiteille tässä:
viewtopic.php?p=57811#p57811

Otetaan nyt uusi alku tästä kommentistasi. Voiko noista (oman näkökulmani mukaan mystiikkaa tihkuvista) esimerkeistä päätellä, että siellä surkastuneen käpyrauhasen takana voisi olla suoran realismin mukainen kokemus todellisuudesta sellaisena kuin se todella on?

Epäsuoran realismin mukaan emme voi sitä suoraan kokea, vaan muodostamme siitä representaation, jonka avula ajattelemme. Voisiko tuo "oma illuusio todellisuudesta" olla epäsuoran realismin mukainen todellisuuden representaatio?

Jos voimme hyväksyä edellä esitetyt oletukset, näkemyseromme saattaa kulminoitua siihen, että pidät mahdollisena kokea todellisuuden suoran realismin mukaisesti ja minä ajattelen käsityksemme todellisuudesta perustuvan epäsuoraan realismiin.

Kyllä kysymys on vaan puhtaasti pelon motivoimasta itsekkyydestä, siisegon aiheuttamasta subjektiivisuudesta. Siitä kun ei subjektiivisuutensa takia ymmärrä valintojensa syitä, niin kuvittelee valintojen olevan vapaita ja ympäristöstään erillisiä ja omaksi yksilöksi eriytyneitä.

https://www.theatlantic.com/magazine/ar ... ll/480750/


Tuo on hyvin yksinkertaisesti pääteltävissä oleva asia."Mitä itsekkäämpi ihminen, sitä vähemmän ottaa valinnoissaan muita huomioon ja sitä vapaampi, omaan ja itseensä uskovainen valitsija kuvittelee olevansa."
samasta syystä mitä egoistisempi, niin sitä mulkumpana pidetään.

[Keijona]

Mitäs jos nuo tunteesi eivät olekaan omia? Vaan ovat muiden ihmisen aiheuttamia....

Tässä taas on hyvä esimerkki kielesi selkeydestä. Osaatko itse vastata kysymykseesi?

Teet eron itse aiheutettujen ja muiden aiheuttamien tunteiden välillä. Miten ne kokemuksena eroavan toisistaan? Jos sulla on tunteita, niin eikö ne ole sun tunteita, vaikka niiden aiheuttaja olisi mikä hyvänsä?

Puututaan nyt tuohon, mutta yritetään pitää keskustelu lyhyenä ja asiallisenna, eikä tehdä mitään pitkiä vuodatuksia ja asiattomia henkilöön menemisiä.

Otetaan ensin rastafilosofien näkemys tuohon oman ja toisen oman, minän ja ympäristön dikotomiaan ja vastakkainasetteluun.
Heidän mukaansahan kysymys on käpyrauhasen surkastumisesta, joka kadottaa kosketuspintaa tietoisuuteen siinä määrin, että ihminen alkaa erittelemään itseään ympäristöstä.

Monoteismissä sama esitetään kuvainnollisesti, paratiisista karkotuksena, kun ihminen alkaa häpeämään ja piilottelemaan viikunan lehden takana

Buddhalaisuudesa taas puhutaan luopumisen pelosta, joka aiheuttaa egon ja subjektiivisuuden kasvun. Ja kadottaa todellisuudentajunsa ja tietoisuutensa siitä ettei ihminen enää ymmärrä olevansa yhtä ja vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.


Toisinsanoen oma on illuusio, ja sitten myöhemmin on rakennettu kokonainen järjestelmä jopa lakeja oikeutamaan väkivaltaa tuota oman harhaa ja pahuutta suojelemaan.

Kävimme tähän liittyvää keskustelua jo täällä
viewtopic.php?p=57800#p57800

Se alkoi mennä sivuraiteille tässä:
viewtopic.php?p=57811#p57811

Otetaan nyt uusi alku tästä kommentistasi. Voiko noista (oman näkökulmani mukaan mystiikkaa tihkuvista) esimerkeistä päätellä, että siellä surkastuneen käpyrauhasen takana voisi olla suoran realismin mukainen kokemus todellisuudesta sellaisena kuin se todella on?

Epäsuoran realismin mukaan emme voi sitä suoraan kokea, vaan muodostamme siitä representaation, jonka avula ajattelemme. Voisiko tuo "oma illuusio todellisuudesta" olla epäsuoran realismin mukainen todellisuuden representaatio?

Jos voimme hyväksyä edellä esitetyt oletukset, näkemyseromme saattaa kulminoitua siihen, että pidät mahdollisena kokea todellisuuden suoran realismin mukaisesti ja minä ajattelen käsityksemme todellisuudesta perustuvan epäsuoraan realismiin.

Kyllä kysymys on vaan puhtaasti pelon motivoimasta itsekkyydestä, siisegon aiheuttamasta subjektiivisuudesta. Siitä kun ei subjektiivisuutensa takia ymmärrä valintojensa syitä, niin kuvittelee valintojen olevan vapaita ja ympäristöstään erillisiä ja omaksi yksilöksi eriytyneitä.

https://www.theatlantic.com/magazine/ar ... ll/480750/


Tuo on hyvin yksinkertaisesti pääteltävissä oleva asia."Mitä itsekkäämpi ihminen, sitä vähemmän ottaa valinnoissaan muita huomioon ja sitä vapaampi, omaan ja itseensä uskovainen valitsija kuvittelee olevansa."
Samasta syystä mitä egoistisempi, niin sitä mulkumpana pidetään.

[Naturalisti]

Tässä taas on hyvä esimerkki kielesi selkeydestä. Osaatko itse vastata kysymykseesi?

Teet eron itse aiheutettujen ja muiden aiheuttamien tunteiden välillä. Miten ne kokemuksena eroavan toisistaan? Jos sulla on tunteita, niin eikö ne ole sun tunteita, vaikka niiden aiheuttaja olisi mikä hyvänsä?

Puututaan nyt tuohon, mutta yritetään pitää keskustelu lyhyenä ja asiallisenna, eikä tehdä mitään pitkiä vuodatuksia ja asiattomia henkilöön menemisiä.

Otetaan ensin rastafilosofien näkemys tuohon oman ja toisen oman, minän ja ympäristön dikotomiaan ja vastakkainasetteluun.
Heidän mukaansahan kysymys on käpyrauhasen surkastumisesta, joka kadottaa kosketuspintaa tietoisuuteen siinä määrin, että ihminen alkaa erittelemään itseään ympäristöstä.

Monoteismissä sama esitetään kuvainnollisesti, paratiisista karkotuksena, kun ihminen alkaa häpeämään ja piilottelemaan viikunan lehden takana

Buddhalaisuudesa taas puhutaan luopumisen pelosta, joka aiheuttaa egon ja subjektiivisuuden kasvun. Ja kadottaa todellisuudentajunsa ja tietoisuutensa siitä ettei ihminen enää ymmärrä olevansa yhtä ja vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.


Toisinsanoen oma on illuusio, ja sitten myöhemmin on rakennettu kokonainen järjestelmä jopa lakeja oikeutamaan väkivaltaa tuota oman harhaa ja pahuutta suojelemaan.

Kävimme tähän liittyvää keskustelua jo täällä
viewtopic.php?p=57800#p57800

Se alkoi mennä sivuraiteille tässä:
viewtopic.php?p=57811#p57811

Otetaan nyt uusi alku tästä kommentistasi. Voiko noista (oman näkökulmani mukaan mystiikkaa tihkuvista) esimerkeistä päätellä, että siellä surkastuneen käpyrauhasen takana voisi olla suoran realismin mukainen kokemus todellisuudesta sellaisena kuin se todella on?

Epäsuoran realismin mukaan emme voi sitä suoraan kokea, vaan muodostamme siitä representaation, jonka avula ajattelemme. Voisiko tuo "oma illuusio todellisuudesta" olla epäsuoran realismin mukainen todellisuuden representaatio?

Jos voimme hyväksyä edellä esitetyt oletukset, näkemyseromme saattaa kulminoitua siihen, että pidät mahdollisena kokea todellisuuden suoran realismin mukaisesti ja minä ajattelen käsityksemme todellisuudesta perustuvan epäsuoraan realismiin.

Kyllä kysymys on vaan puhtaasti pelon motivoimasta itsekkyydestä, siisegon aiheuttamasta subjektiivisuudesta. Siitä kun ei subjektiivisuutensa takia ymmärrä valintojensa syitä, niin kuvittelee valintojen olevan vapaita ja ympäristöstään erillisiä ja omaksi yksilöksi eriytyneitä.

https://www.theatlantic.com/magazine/ar ... ll/480750/


Tuo on hyvin yksinkertaisesti pääteltävissä oleva asia."Mitä itsekkäämpi ihminen, sitä vähemmän ottaa valinnoissaan muita huomioon ja sitä vapaampi, omaan ja itseensä uskovainen valitsija kuvittelee olevansa."
Samasta syystä mitä egoistisempi, niin sitä mulkumpana pidetään.

Yritän nyt ymmärtää ajatteluasi siitä lähtökohdasta, että ihminen, jonka käpyrauhanen on riittävän kehittynyt, voi kokea todellisuuden suoran realismin mukaisesti sellaisena kuin se on (vaikka kannatan itse epäsuoraa realismia).

Voitko tarkentaa, käytätkö termiä ego samassa merkityksessä kuin esimerkiksi Sigmund Freud, kirjassaan The Ego and the Id (German: Das Ich und das Es) ?
https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Ego_and_the_Id

Jos ajatellaan, että ego on subjektiivinen mieli (tai osa siitä), niin voiko superegon mieltää kollektiivisesti kaiken käsittäväksi reaalitodellisuudeksi, joka periaatteessa on mahdollista kokea suoraan?

Voiko vastaavalla tavalla id koostua osittain liskoaivojen tuottamista primitiivireaktioista ja osittain alitajuntaan painuneista tiedostamattomista ajatuksista?

[Keijona]

Puututaan nyt tuohon, mutta yritetään pitää keskustelu lyhyenä ja asiallisenna, eikä tehdä mitään pitkiä vuodatuksia ja asiattomia henkilöön menemisiä.

Otetaan ensin rastafilosofien näkemys tuohon oman ja toisen oman, minän ja ympäristön dikotomiaan ja vastakkainasetteluun.
Heidän mukaansahan kysymys on käpyrauhasen surkastumisesta, joka kadottaa kosketuspintaa tietoisuuteen siinä määrin, että ihminen alkaa erittelemään itseään ympäristöstä.

Monoteismissä sama esitetään kuvainnollisesti, paratiisista karkotuksena, kun ihminen alkaa häpeämään ja piilottelemaan viikunan lehden takana

Buddhalaisuudesa taas puhutaan luopumisen pelosta, joka aiheuttaa egon ja subjektiivisuuden kasvun. Ja kadottaa todellisuudentajunsa ja tietoisuutensa siitä ettei ihminen enää ymmärrä olevansa yhtä ja vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.


Toisinsanoen oma on illuusio, ja sitten myöhemmin on rakennettu kokonainen järjestelmä jopa lakeja oikeutamaan väkivaltaa tuota oman harhaa ja pahuutta suojelemaan.

Kävimme tähän liittyvää keskustelua jo täällä
viewtopic.php?p=57800#p57800

Se alkoi mennä sivuraiteille tässä:
viewtopic.php?p=57811#p57811

Otetaan nyt uusi alku tästä kommentistasi. Voiko noista (oman näkökulmani mukaan mystiikkaa tihkuvista) esimerkeistä päätellä, että siellä surkastuneen käpyrauhasen takana voisi olla suoran realismin mukainen kokemus todellisuudesta sellaisena kuin se todella on?

Epäsuoran realismin mukaan emme voi sitä suoraan kokea, vaan muodostamme siitä representaation, jonka avula ajattelemme. Voisiko tuo "oma illuusio todellisuudesta" olla epäsuoran realismin mukainen todellisuuden representaatio?

Jos voimme hyväksyä edellä esitetyt oletukset, näkemyseromme saattaa kulminoitua siihen, että pidät mahdollisena kokea todellisuuden suoran realismin mukaisesti ja minä ajattelen käsityksemme todellisuudesta perustuvan epäsuoraan realismiin.

Kyllä kysymys on vaan puhtaasti pelon motivoimasta itsekkyydestä, siisegon aiheuttamasta subjektiivisuudesta. Siitä kun ei subjektiivisuutensa takia ymmärrä valintojensa syitä, niin kuvittelee valintojen olevan vapaita ja ympäristöstään erillisiä ja omaksi yksilöksi eriytyneitä.

https://www.theatlantic.com/magazine/ar ... ll/480750/


Tuo on hyvin yksinkertaisesti pääteltävissä oleva asia."Mitä itsekkäämpi ihminen, sitä vähemmän ottaa valinnoissaan muita huomioon ja sitä vapaampi, omaan ja itseensä uskovainen valitsija kuvittelee olevansa."
Samasta syystä mitä egoistisempi, niin sitä mulkumpana pidetään.

Yritän nyt ymmärtää ajatteluasi siitä lähtökohdasta, että ihminen, jonka käpyrauhanen on riittävän kehittynyt, voi kokea todellisuuden suoran realismin mukaisesti sellaisena kuin se on (vaikka kannatan itse epäsuoraa realismia).

Voitko tarkentaa, käytätkö termiä ego samassa merkityksessä kuin esimerkiksi Sigmund Freud, kirjassaan The Ego and the Id (German: Das Ich und das Es) ?
https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Ego_and_the_Id

Jos ajatellaan, että ego on subjektiivinen mieli (tai osa siitä), niin voiko superegon mieltää kollektiivisesti kaiken käsittäväksi reaalitodellisuudeksi, joka periaatteessa on mahdollista kokea suoraan?

Voiko vastaavalla tavalla id koostua osittain liskoaivojen tuottamista primitiivireaktioista ja osittain alitajuntaan painuneista tiedostamattomista ajatuksista?

Ego on ihmisen minäkuva, se minkälainen ihminen kuvittelee olevansa.

Ja noista käpyrauhasen toiminnoista (todetuista ja oletetuista) voi googlettaa. Tubessakin on videoita aiheesta, ellei lukea huvita.

[Naturalisti]

Kävimme tähän liittyvää keskustelua jo täällä
viewtopic.php?p=57800#p57800

Se alkoi mennä sivuraiteille tässä:
viewtopic.php?p=57811#p57811

Otetaan nyt uusi alku tästä kommentistasi. Voiko noista (oman näkökulmani mukaan mystiikkaa tihkuvista) esimerkeistä päätellä, että siellä surkastuneen käpyrauhasen takana voisi olla suoran realismin mukainen kokemus todellisuudesta sellaisena kuin se todella on?

Epäsuoran realismin mukaan emme voi sitä suoraan kokea, vaan muodostamme siitä representaation, jonka avula ajattelemme. Voisiko tuo "oma illuusio todellisuudesta" olla epäsuoran realismin mukainen todellisuuden representaatio?

Jos voimme hyväksyä edellä esitetyt oletukset, näkemyseromme saattaa kulminoitua siihen, että pidät mahdollisena kokea todellisuuden suoran realismin mukaisesti ja minä ajattelen käsityksemme todellisuudesta perustuvan epäsuoraan realismiin.

Kyllä kysymys on vaan puhtaasti pelon motivoimasta itsekkyydestä, siisegon aiheuttamasta subjektiivisuudesta. Siitä kun ei subjektiivisuutensa takia ymmärrä valintojensa syitä, niin kuvittelee valintojen olevan vapaita ja ympäristöstään erillisiä ja omaksi yksilöksi eriytyneitä.

https://www.theatlantic.com/magazine/ar ... ll/480750/


Tuo on hyvin yksinkertaisesti pääteltävissä oleva asia."Mitä itsekkäämpi ihminen, sitä vähemmän ottaa valinnoissaan muita huomioon ja sitä vapaampi, omaan ja itseensä uskovainen valitsija kuvittelee olevansa."
Samasta syystä mitä egoistisempi, niin sitä mulkumpana pidetään.

Yritän nyt ymmärtää ajatteluasi siitä lähtökohdasta, että ihminen, jonka käpyrauhanen on riittävän kehittynyt, voi kokea todellisuuden suoran realismin mukaisesti sellaisena kuin se on (vaikka kannatan itse epäsuoraa realismia).

Voitko tarkentaa, käytätkö termiä ego samassa merkityksessä kuin esimerkiksi Sigmund Freud, kirjassaan The Ego and the Id (German: Das Ich und das Es) ?
https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Ego_and_the_Id

Jos ajatellaan, että ego on subjektiivinen mieli (tai osa siitä), niin voiko superegon mieltää kollektiivisesti kaiken käsittäväksi reaalitodellisuudeksi, joka periaatteessa on mahdollista kokea suoraan?

Voiko vastaavalla tavalla id koostua osittain liskoaivojen tuottamista primitiivireaktioista ja osittain alitajuntaan painuneista tiedostamattomista ajatuksista?

Ego on ihmisen minäkuva, se minkälainen ihminen kuvittelee olevansa.

Ja noista käpyrauhasen toiminnoista (todetuista ja oletetuista) voi googlettaa. Tubessakin on videoita aiheesta, ellei lukea huvita.

Tästä voisi käydä vähän perusteellisempiakin keskusteluja. Tein jatkokeskusteluavauksen tänne:
viewtopic.php?p=58387#p58387

[Keijona]

Kyllä kysymys on vaan puhtaasti pelon motivoimasta itsekkyydestä, siisegon aiheuttamasta subjektiivisuudesta. Siitä kun ei subjektiivisuutensa takia ymmärrä valintojensa syitä, niin kuvittelee valintojen olevan vapaita ja ympäristöstään erillisiä ja omaksi yksilöksi eriytyneitä.

https://www.theatlantic.com/magazine/ar ... ll/480750/


Tuo on hyvin yksinkertaisesti pääteltävissä oleva asia."Mitä itsekkäämpi ihminen, sitä vähemmän ottaa valinnoissaan muita huomioon ja sitä vapaampi, omaan ja itseensä uskovainen valitsija kuvittelee olevansa."
Samasta syystä mitä egoistisempi, niin sitä mulkumpana pidetään.

Yritän nyt ymmärtää ajatteluasi siitä lähtökohdasta, että ihminen, jonka käpyrauhanen on riittävän kehittynyt, voi kokea todellisuuden suoran realismin mukaisesti sellaisena kuin se on (vaikka kannatan itse epäsuoraa realismia).

Voitko tarkentaa, käytätkö termiä ego samassa merkityksessä kuin esimerkiksi Sigmund Freud, kirjassaan The Ego and the Id (German: Das Ich und das Es) ?
https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Ego_and_the_Id

Jos ajatellaan, että ego on subjektiivinen mieli (tai osa siitä), niin voiko superegon mieltää kollektiivisesti kaiken käsittäväksi reaalitodellisuudeksi, joka periaatteessa on mahdollista kokea suoraan?

Voiko vastaavalla tavalla id koostua osittain liskoaivojen tuottamista primitiivireaktioista ja osittain alitajuntaan painuneista tiedostamattomista ajatuksista?

Ego on ihmisen minäkuva, se minkälainen ihminen kuvittelee olevansa.

Ja noista käpyrauhasen toiminnoista (todetuista ja oletetuista) voi googlettaa. Tubessakin on videoita aiheesta, ellei lukea huvita.

Tästä voisi käydä vähän perusteellisempiakin keskusteluja. Tein jatkokeskusteluavauksen tänne:
viewtopic.php?p=58387#p58387

Aiheesta kyllä on muutamakin keskustelu olemassa, mutta se minun oma on niin tärkeää.

[Keijona]

Voiko ihmisellä olla omaa rahaa?

Kun oikein ymmärrä mitä hyötyä siitä aikuiselle voisi olla. Lapsena kyllä tehtiin omaa rahaa mutta siitä nyt ollut oikein mihinkään muuhin kuin omiin leikkeihin. Mutta kun tehtiin yhteistä rahaa, niin leikit olikin paljon kivempiä.

[Susa]

Voiko ihmisellä olla omaa rahaa?

Voi ja sille voi tehdä mitä haluaa.
Jonkinlaista hyötyäkin olen siitä ollut havaitsevinani.
Voi olla tietysti harhaakin.

[Keijona]

Voiko ihmisellä olla omaa rahaa?

Voi ja sille voi tehdä mitä haluaa.
Jonkinlaista hyötyäkin olen siitä ollut havaitsevinani.
Voi olla tietysti harhaakin.

Kenenkään omaa rahaa näkee nykyään aika harvoin, vaikka monen maan valuuttaa on nähnytkin. Varsinkin Euroopassa, täällä kun on kaikkien yhteinen euro, eikä enää kenenkään monarkin omaa. Mutta Ruotsin kuninkaalla nyt taitaa vielä oma kruunu olla.

[Susa]

Kyllä mun rahat on mun rahoja, valuutasta huolimatta.

[Naturalisti]

Yritän nyt ymmärtää ajatteluasi siitä lähtökohdasta, että ihminen, jonka käpyrauhanen on riittävän kehittynyt, voi kokea todellisuuden suoran realismin mukaisesti sellaisena kuin se on (vaikka kannatan itse epäsuoraa realismia).

Voitko tarkentaa, käytätkö termiä ego samassa merkityksessä kuin esimerkiksi Sigmund Freud, kirjassaan The Ego and the Id (German: Das Ich und das Es) ?
https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Ego_and_the_Id

Jos ajatellaan, että ego on subjektiivinen mieli (tai osa siitä), niin voiko superegon mieltää kollektiivisesti kaiken käsittäväksi reaalitodellisuudeksi, joka periaatteessa on mahdollista kokea suoraan?

Voiko vastaavalla tavalla id koostua osittain liskoaivojen tuottamista primitiivireaktioista ja osittain alitajuntaan painuneista tiedostamattomista ajatuksista?

Ego on ihmisen minäkuva, se minkälainen ihminen kuvittelee olevansa.

Ja noista käpyrauhasen toiminnoista (todetuista ja oletetuista) voi googlettaa. Tubessakin on videoita aiheesta, ellei lukea huvita.

Tästä voisi käydä vähän perusteellisempiakin keskusteluja. Tein jatkokeskusteluavauksen tänne:
viewtopic.php?p=58387#p58387

Aiheesta kyllä on muutamakin keskustelu olemassa, mutta se minun oma on niin tärkeää.

Annatko linkit niihin? Lukisin ne mielelläni.

[Naturalisti]

Kyllä mun rahat on mun rahoja, valuutasta huolimatta.

Raha on velkaa!

[Keijona]

Ego on ihmisen minäkuva, se minkälainen ihminen kuvittelee olevansa.

Ja noista käpyrauhasen toiminnoista (todetuista ja oletetuista) voi googlettaa. Tubessakin on videoita aiheesta, ellei lukea huvita.

Tästä voisi käydä vähän perusteellisempiakin keskusteluja. Tein jatkokeskusteluavauksen tänne:
viewtopic.php?p=58387#p58387

Aiheesta kyllä on muutamakin keskustelu olemassa, mutta se minun oma on niin tärkeää.

Annatko linkit niihin? Lukisin ne mielelläni.

Palstan hakukone voi olla vähän hankala käyttää, mutta kannattaa ainakin kokeilla onko aiheesta olemassa jo keskustelu. Toki voi omankin keskustelun vaikka joka aiheesta halutessaan avata. Jos joku siihen motivoi tai pakottaa.
viewtopic.php?f=13&t=254

[Wisti]

Rahaan voivat suhtautua välinpitämättömästi kaikki lukuunottamatta tietysti rahattomia.