ID10T kirjoitti: ↑07 Tammi 2025, 11:53
Turhat lunnonmullistukset, kulkutaudit, autiomaat, vuoret, tappavat äärilämpötilat ja petoeläimet pois, niin ollaan jo lähellä ideaalia.
No otetaan Maan kaikkien aikojen hirvittävin petolaji, H. sapiens -apina, pois ja korvataan ruuan ja viihteen eteen tuovalla automatiikalla, ollaan jo "ihan kivassa".
Toisaalta sitten idiot vetäisi maapallon sileäksi, tyhjentäsi meret jakaisi koko pallon tonteiksi ihmisten kesken, eliminoisi petoeläimet ihmistä lukuunottamatta siis ja lämmittäisi sen verran palloa että ihminen ei tuolla tasaisella pinnalla liukastelisi. Minua humanistina ykkösvaihtoehto ei houkuttele
ja kyllä tuo idiotinkin suunitelma aika karmealta kuulostaa.
Vääristelet taas sanomisiani todella rankasti.
siili suhonen kirjoitti:
Tässä vaiheessa voidaan kuka se filosofi olikaan lainatakseni että teodikean ongelmaa on ratkennut sillä että jumala on luonut parhaan mahdollisen maailman.
Ei jumala ole todellakaan luonut parasta mahdollista maailmaa, ei lähellekään.
ID10T kirjoitti: ↑08 Tammi 2025, 07:48
Teillä uskovilla on taipumus vedota vapaaseen tahtoon, joten enhän minä sitä iloa voi teiltä pois viedä.
Vain niillä uskovaisilla, jotka omaksuivat Erasmus Rotterdamilaisen käsityksen vapaasta ratkaisuvallasta ja jättäneet Lutterin pääteoksen, Sidottu ratkaisuvalta, kokoaan lukematta. Ihmisen vapaa tahto ei ole Raamatunkaan mukaan lainkaan selvä asia. Jopa predestinaatio-oppi on kristikunnassa varsin laajalle levinnyt.
Tieteellisen maailmankuvan näkövinkkelistä vapaa tahto ei ole muuta kuin aukkojen jumala. Selittämätön selitys. Näin lienee myös ihan logiikankin näkövinkkelistä.
Kävin etsimässä tutkimusta puolestasi. Ilmeisesti ainakin ameriikassa on havaittu todella merkittäviä eroja toisin kun esitit.
Yllättäviä löydöksiä kaiken sen valossa mitä märkäruuti on meille saarnannut sekulaarin humanismin ylivertaisuudesta verrattuna kristilliseen teokraattiseen humanismiin. Huhhuh. Jokin tuossa uskonnossa ilmeisesti tekee ihmisestä humanistisemman ja epäitsekkäämmän. Johtuuko siitä että kun kaikki aika ei mene seurauseettisten laskelmien pyörittelyyn ja pilkun viilaukseen niin jää enemmän aikaa muiden auttamiseen vai mistä palstan sekulaarit uskovat tämän eron johtuvan?
Mitenhän tuo suomessa menee? Onko trendi samankaltainen. Kyllähän se pelottaa kun ikääntyvässä yhteiskunnassa talous väistämättä supistuu ja mennään enemmän ja enemmän valtion yövartiomalliin ja nyt vielä noiden humanistista moraalia käytännössä noudattavien uskovasiten määrä vähenee ja vähenee kuten esitit niin kuka enää välittää ja huolehtii huonompiosaisista. Onko sekulaareista humanisteista tähän tehtävään kun tutkimusten mukaan humanisminsa on ilmeisesti enemmän tuollaista poseeraavaa sorttia kuin käytännön tointa?
idiotkin viestissään kirjotti että ilman uskovaisteen vetoapua hänen on mahdotonta totetuttaa humanistisia periaatteita ja moraalia.
The humanitarian habits of religious people
When researchers document how people spend their hours and their money, religious Americans look very different from others. Pew Research Center investigators examined the behavior of a large sample of the public across a typical seven-day period. They found that among Americans who attend services weekly and pray daily, 45 percent had done volunteer work during the previous week. Among all other Americans, only 27 percent had volunteered somewhere.
The capacity of religion to motivate pro-social behavior goes way beyond volunteering. Religious people are more involved in community groups. They have stronger links with their neighbors. They are more engaged with their own families. Pew has found that among Americans who attend worship weekly and pray daily, about half gather with extended family members at least once a month. For the rest of our population, it’s 30 percent
Philanthropic studies show that people with a religious affiliation give away several times as much every year as other Americans. Research by the Lilly School at Indiana University found Americans with any religious affiliation made average annual charitable donations of $1,590, versus $695 for those with no religious affiliation. Another report using data from the Panel Study for Income Dynamics juxtaposed Americans who do not attend religious services with those who attend worship at least twice a month, and made fine-tunings to compare demographic apples to apples. The results: $2,935 of annual charitable giving for the church attenders, versus $704 for the non-attenders. (See graph 10) In addition to giving larger amounts, the religious give more often—making gifts about half again as frequently.
In study after study, religious practice is the behavioral variable with the strongest and most consistent association with generous giving. And people with religious motivations don’t give just to faith-based causes—they are also much likelier to give to secular causes than the nonreligious. Two thirds of people who worship at least twice a month give to secular causes, compared to less than half of non-attenders, and the average secular gift by a church attender is 20 percent bigger.
Ways the religious help others
To get a sense of the often-invisible ways in which persons of faith help others, consider giving to the poorest of the poor overseas. The most conspicuous philanthropy done in this area is carried out by the Gates Foundation. Gates contributions in Africa and other low-income countries are the signature effort of the world’s largest charitable foundation, and have had heroic effects, in areas ranging from malaria protection to HIV control to eradicating polio.
With the marvelous Gates generosity in mind, now absorb this: members of U.S. churches and synagogues send four and a half times as much money overseas to needy people every year as the Gates Foundation does! Much of this religious charity is applied in the hardest places, with high efficiency and low overhead, by Christians who “go the last mile” into rural, extremely poor, or dangerous areas where governments and international bureaucracies have no effective reach. (See “Modern Missionaries” in the Spring 2018 issue of Philanthropy.)
It is easy to overlook this giving, because it comes not in megagifts from billionaires but rather in millions of $50 checks written by faithful donors to groups like Samaritan’s Purse, World Vision, International Justice Mission, Mercy Ships, American Jewish World Service, Compassion International, Catholic Medical Mission Board, MAP International, and so forth. Over the last couple decades, soaring interest in the poorest of the poor by evangelical Christians in particular has made overseas giving the fastest growing corner of American charity. One result: U.S. voluntary giving to the overseas poor now totals $44 billion annually—far more than the $33 billion of official aid distributed by the U.S. government.
Tuo on mielenkiintoinen ilmiö. Siihen olisi kiva löytyä selitys. Yksinkertaisin ja Trumpin aikakaudella pätevä selitys on, että nuo tutkimukset eivät pidä paikkaansa. Vaikka tällaiset amerikkalaiset tutkimukset usein todellakin ovat vain tarkoitushakuista propagandaa, se on liian helppo selitys. Oletetaan siis, että tutkimukset ainakin osittain pitävät paikkansa. Toinen hylättävä selitys on, että Jumala tai mikä entiteetti nyt missäkin uskonnossa vaikuttaakin, saa palvojissaan aikaan muutoksen filantrooppisempaan suuntaan. Jo se ajattelun kivijalka, että Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa, estää tuon selityksen.
Yksi looginen selitys on, että uskonnot käskevät antamaan omastaan muille. Jos haluaa olla kunnon uskovainen, on pakko antaa. Käsky voi olla virallinen oppi, vakiintunut tapa tai saarnaajan vetoomus. Viimeksi mainitusta räikeimpiä esimerkkejä ovat amerikkalaiset tv-evankelistat, joiden rahankeruu muistuttaa paljon anekauppaa. Kun rahaa evankelistan tilille kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.
Toinen looginen selitys on, että luonteeltaan filantrooppiset ihmiset liittyvät uskontoihin. Uskonto ei siis tee ihmisestä anteliaampaa, vaan anteliaat ihmiset liittyvät kirkkojen jäseniksi, koska kirkon oppiin kuuluu anteliaisuus. Sama ilmiö voisi selittää myös sosiaalisuuden. Jos ihminen on sosiaalinen, hän liittyy herkemmin yhteisöihin, tekee vapaaehtoistyötä ja käy yhteisissä tapaamisissa. Säännöllisesti kirkossa käyvät ihmiset ovat yleisesti sosiaalisempia, koska epäsosiaaliset ihmiset eivät käy missään, eivät edes kirkossa. Uskonto ei siis tee ihmisistä sosiaalisempia, vaan sosiaaliset ihmiset harjoittavat uskontoakin sosiaalisemmin.
Olisi mielenkiintoista myös kuulla, onko uskontojen lajilla merkitystä filantrooppisuuden ja sosiaalisuuden määrään. Ovatko länsirannikon puritaaniset presbyteerit anteliaampia kuin itärannikon evankeliset baptistit? Vai onko jokin siinä välillä vielä anteliaampi? Tai muslimit, hindut ja buddhalaiset. Päteekö heidänkin osaltaan se, että uskovaiset ovat anteliaampia kuin muut? Onko uskonnon sisällöllä ja opilla mitään väliä, vai merkitseekö vain se, että ylipäätään uskoo johonkin, vaikka sitten spegettihirviöön tai joulupukkiin, kunhan vain uskoo?
Jep. Niin on. Pitkälti tuo selittyy dopamiinijärjestelmän aktiivisuudella. Liberaalin tahi vallankumouksellisen mielen dopamiinikoneisto luo jatkuvasti uusia tulevaisuuteen tähtäävisä abstrakteja visioita. Esimerkkeinä vaikkapa Lenin tai Napoleon. Tai liberaalit ajatukset ja visiot maailmanparannuksesta. Kun taas konservatiivinen mieli pyörii sitten enemmän serotoniinin, endokannabinoidien jne. tästä ja nyt hetkestä tyydytyksen löytävien molekyylien voimalla. Siksi konservattivinen uskovainen on taipuvaisempi auttamaan konkreettisesti tässä ja nyt kun taas liberaali enemmän haaveilee jostain uljaammasta tulevaisuudesta. Uskovainen haluaa auttaa ihmistä ja dopamiinivetoinen liberaali tai vallankumouksellinen haluaa auttaa ihmiskuntaa. Ja kuten vaikkapa Leninin esimerkki osoittaa ihmiskunnan kaltaista abstraktiota pelastettaessa, ihminen on yleensä se joka saa tuon vision eteen kärsiä.
Toki kristittyjen tapauksessa ei voi jättää huomiotta myöskään jumalan vaikutusta. Kun jumalat lähes järjestäen olivat aiemmin testosteronilla pumpattuja kovanaamoja niin onhan tuo huikea muutos. Ristillä roikkuva jumala, naulojen lävistämine verta vuotavine jänteineen ja lihaksineen, nivelet paukahtaneet paikoiltaan, kärsivänä ja haavoittuneena. Herättäähän tuo myötätuntoa ja halun auttaa kaikkia kärsivän jumalan kuvia, elämän murjomaa ihmistä. Tuossa varmaan nuo pääsyyt miksi uskovaisten taipumus humanistiseen toimintaan on noinkin dramaattisesti korkeammalla levelillä ateistiin verrattuna kuin tutkimukset osoittavat.
Näinhän tuo saattaa olla. Tosin runnellun Jeesuksen vaikutuksen todentaminen vaatisi tutkimusta eri uskontojen välillä. Ovatko kristityt anteliaampia ja auttavaisempia kuin esimerkiksi muslimit tai hindut? Suoraan rahalahjoitusten suuruudellakaan tuota ei voi verrata, koska se pitäisi vähintään normalisoida tulotason mukaiseksi. Sillä onhan kirjoitettu, että ulkokultaiset fariseukset antavat näyttävästi paljostaan, mutta köyhän lesken ropo on arvokkaampi, vai miten se nyt meni.
Nojuu. Tutkittavaa kyllä tuon suhteen riittää jos joku joskus kokee aiheelliseksi tutkia.
Sillä onhan kirjoitettu, että ulkokultaiset fariseukset antavat näyttävästi paljostaan, mutta köyhän lesken ropo on arvokkaampi, vai miten se nyt meni.
Juu. Kuten tutkimuksessakin todettiin fariseus gates varastaa spottivalon mutta leskien rovoista silti kasaaantuu yhteensä isompi summa maailman hädänalaisempien auttamiseksi.
Niin no, minä ajattelin enemmän lahjoitusten rahamäärää Amerikka vs. ei-kristitty muunuskoinen maailma, mutta ymmärrän, että nappaat tuon, kun vertaat vain amerikkalaisia kristittyjä amerikkalaisiin ateisteihin.
Aivan. Mul ei oo tietoo onko gates ateisti vai uskis. Luulin että puhuttiin näyttävästi antavista vs. ei näyttävästi antavista. Siis niinku verrata paljonko keskiverto amerikkalainen antaa verrattuna köyhyysrajan alapuolella majailevaan keskivertohinduun tai muslimiinko oli ideasi ja saadaanko tuolla köyhän muslimilesken pienellä rovolla suhteessa enemmän utiliteettia aikaiseksi?
Jep. Jotain tuon tapaista. Sillä saataisiin selville, vaikuttaako runneltu Jeesus anteliaisuuteen ja avuliaisuuteen, vai riittääkö pelkkä usko uskon kohteesta riippumatta.
Varmaan köyhyydelläkin on vaikutusta kyllä. Leskirouva on joutunut kokemaan elämän nurjan puolen joten osaa varmasti samaistua ja tarjota vieraalle vähästään vaikka ei rahat eivät varsinaiseen hyväntekeväisyyteen riittäisikään amerikkalaisen fariseuksen lailla. Köyhä ehkä luonteeltaan siis taipuvaisempi empatiaan mutta risitllä kuoleva jumala saattaa sitten takoa kaivattua empatiaa rikkaammankin herran sydämeen.
Sukupuoli varmasti vaikuttaa myös. Onhan naiset lähtökohtaisesti empaattisempia. Ei lienekään ihme että kristinusko nosti naisen suorastaan jalustalle. Toimivat alkukristittyjen porukoissa johtavissa rooleissa ja katolinenkin kirkko rakennutti katedraaleja leidien kunniaksi.
On tuo huikea irtiotto juutalaiseen tahi kreikkalaiseen perinteeseen verrattuna tuo naisten vapautuminen.
Ja silloin kun sekulaari yhteiskunta alkoi toden teolla ottaa tuulta siipiensä alle ja maalta kaupunkiin raahatuista ihmisistä tuli lapsia myöten tuotantokoneiston osia ja voitonteon välikappaleita niin kylhän ne oli naiset jotka vapaaehtoistyössä uurastivat köyhälistön hätää helpottamassa jeesuksen esimerkkiä seuraten. Tuossakin olisi tutkimusaihe että onko naisten into vapaaehtoistyöhön nykyään samalla tasolla kuin sekulaarin maailmanjärjestyksen esiinmarssin aikoina kun jeesus kuitenkin veilä jollain tavalla oli muodissa vai vaikuttaako tuo esimerkin puuttuminen naistenkin intoon auttaa lähimmäistään? No. Lähtökohtaisesti naiset ovat aina olleet niitä meistä viisaampia ja empaattisempia. Jeesuksella tai ilman.
Vaikea uskoa, että krusifiksilla saisi hakattua empatiaa kenenkään päähän. Uskottavampaa on tuo, että se on geneettistä. He ovat empaattisia, jotka ovat empaattisia lapsuudesta lähtien. Se, että naiset ovat empaattisempia tukisi jonkun verran tuota näkemystä. Epäempaattiset rikkaat, jotka lahjoittavat kirkolle, tekisivät sen sitten lähinnä sosiaalisesta paineesta ja näyttääkseen hyvältä. Ja onhan siinä aina se anekauppa-aspektikin mahdollinen.
Miksi on vaikea siinä on? Jumalat ovat aina inspiroineet ihmisiä kuten mytologioiden sankaritkin.
Ja onhan siinä aina se anekauppa-aspektikin mahdollinen.
Varmasti näin. Moraaliposeeraus on varmasti tuttu juttu niin uskovaisille kuin ateisteillekin. Inhimillinen ilmiö. Ymmärrettävistä syistä.
siili suhonen kirjoitti: ↑08 Tammi 2025, 14:51
Moraaliposeeraus on varmasti tuttu juttu niin uskovaisille kuin ateisteillekin. Inhimillinen ilmiö. Ymmärrettävistä syistä.
Ateisteilla vaan ei ole samanlaista tarvetta moraaliposeeraamiseen kuin uskovilla. Esim. katoliset pedofiilipapit ja ripillä käyvät mafiosot ovat esimerkkejä kieroutuneesta moraaliposeeraamisesta.
siili suhonen kirjoitti: ↑08 Tammi 2025, 14:51
Moraaliposeeraus on varmasti tuttu juttu niin uskovaisille kuin ateisteillekin. Inhimillinen ilmiö. Ymmärrettävistä syistä.
Ateisteilla vaan ei ole samanlaista tarvetta moraaliposeeraamiseen kuin uskovilla. Esim. katoliset pedofiilipapit ja ripillä käyvät mafiosot ovat esimerkkejä kieroutuneesta moraaliposeeraamisesta.
On toki. Halutaan näyttää jalolta ja kunnolliselta vertaisten silmissä. Ei poseeraus ole jumalalle suunnattu uskovaisilllakaan, ainakaan nykyisissä isoissa uskonnoissa. Tai jos on, henkilö on aika syvällä itselleen valehtelemisesta, koska oletuksena jumala tietää.
While I had personally never felt the lack of a penis, I did admit that it was a handy thing to have along on a picnic…
D. Gabaldon
siili suhonen kirjoitti: ↑08 Tammi 2025, 14:51
Moraaliposeeraus on varmasti tuttu juttu niin uskovaisille kuin ateisteillekin. Inhimillinen ilmiö. Ymmärrettävistä syistä.
Ateisteilla vaan ei ole samanlaista tarvetta moraaliposeeraamiseen kuin uskovilla. Esim. katoliset pedofiilipapit ja ripillä käyvät mafiosot ovat esimerkkejä kieroutuneesta moraaliposeeraamisesta.
On toki. Halutaan näyttää jalolta ja kunnolliselta vertaisten silmissä. Ei poseeraus ole jumalalle suunnattu uskovaisilllakaan, ainakaan nykyisissä isoissa uskonnoissa. Tai jos on, henkilö on aika syvällä itselleen valehtelemisesta, koska oletuksena jumala tietää.
Näkisin silti, että tuo vertaisille näyttämisen tarve on suurempi uskovilla. Itse en edes piittaa muiden mielipiteistä kovin paljoa.
siili suhonen kirjoitti: ↑08 Tammi 2025, 14:51
Moraaliposeeraus on varmasti tuttu juttu niin uskovaisille kuin ateisteillekin. Inhimillinen ilmiö. Ymmärrettävistä syistä.
Ateisteilla vaan ei ole samanlaista tarvetta moraaliposeeraamiseen kuin uskovilla. Esim. katoliset pedofiilipapit ja ripillä käyvät mafiosot ovat esimerkkejä kieroutuneesta moraaliposeeraamisesta.
On toki. Halutaan näyttää jalolta ja kunnolliselta vertaisten silmissä. Ei poseeraus ole jumalalle suunnattu uskovaisilllakaan, ainakaan nykyisissä isoissa uskonnoissa. Tai jos on, henkilö on aika syvällä itselleen valehtelemisesta, koska oletuksena jumala tietää.
Näkisin silti, että tuo vertaisille näyttämisen tarve on suurempi uskovilla. Itse en edes piittaa muiden mielipiteistä kovin paljoa.
Voi olla. Toisaalta jos ajattelet vaikka poliittista yhteisöä, erilaisia virkamiehiä, seurapiirejä jne porukoita, joissa (monelle) on tärkeää näyttää, että on kunnollinen kansalainen eikä aiheuta pahennusta, moraaliposeeraus on lähes välttämätöntä, ellei satu olemaan kerta kaikkiaan superhyveellinen ja lehmänhermoinen yksilö.
edit: aste-eroja tietenkin on. Se, jos huoraava pappi hymistelee moraalista ja tuomitsee hairahtaneita, on paitsi moraaliposeerausta, silkkaa silmänpalvontaa. Se, jos nostaa toisen pudottaman roskan ja vie sen näkyvästi paheksuen roskikseen on lievempää.
While I had personally never felt the lack of a penis, I did admit that it was a handy thing to have along on a picnic…
D. Gabaldon
siili suhonen kirjoitti: ↑08 Tammi 2025, 14:51
Moraaliposeeraus on varmasti tuttu juttu niin uskovaisille kuin ateisteillekin. Inhimillinen ilmiö. Ymmärrettävistä syistä.
Ateisteilla vaan ei ole samanlaista tarvetta moraaliposeeraamiseen kuin uskovilla. Esim. katoliset pedofiilipapit ja ripillä käyvät mafiosot ovat esimerkkejä kieroutuneesta moraaliposeeraamisesta.
On toki. Halutaan näyttää jalolta ja kunnolliselta vertaisten silmissä. Ei poseeraus ole jumalalle suunnattu uskovaisilllakaan, ainakaan nykyisissä isoissa uskonnoissa. Tai jos on, henkilö on aika syvällä itselleen valehtelemisesta, koska oletuksena jumala tietää.
Näkisin silti, että tuo vertaisille näyttämisen tarve on suurempi uskovilla. Itse en edes piittaa muiden mielipiteistä kovin paljoa.
Voi olla. Toisaalta jos ajattelet vaikka poliittista yhteisöä, erilaisia virkamiehiä, seurapiirejä jne porukoita, joissa (monelle) on tärkeää näyttää, että on kunnollinen kansalainen eikä aiheuta pahennusta, moraaliposeeraus on lähes välttämätöntä, ellei satu olemaan kerta kaikkiaan superhyveellinen ja lehmänhermoinen yksilö.
Nuo ovat vähälukuisia erityisryhmiä.
Uskonnoista haetaan yleensä turvaa ja järjestystä elämään, siksi moraaliopit ovat keskeisessä asemassa. Toisaalta pidättäytyminen joistain asioista tekee niistä houkuttelevia, siksi varmasti moni vanhoillislestadiolainenkin joskus katselee televisiota, esim. terveyskeskusten odotusauloissa.
Minua itseäni on aina koskettanut kirjailija Erkki Lemisen avoin, rehellinen ja suora ilmaisu, jossa vaikeuksia ei kaunistella eikä anneta ymmärtää, että uskovaiset olisivat sen parempia kuin muutkaan. Eivät edes sananjulistajat, jollainen Leminen oli itsekin.
Leminen oli itse kokenut kaikki tuskan ja synnin syvyydet, ja pystyi niin hyvin julistamaan armoa ja lohdutusta muille. Ei niin, että hänellä olisi ollut mitään suuria ja näkyviä lankeemuksia, mutta elämänkouluja käynyt kristitty joutuu kyllä huomaamaan pohjia myöten oman parantumattoman syntisyytensä (ja siksihän me sitä armoa juuri tarvitsemme).
Mutta jos Erkki Leminen koki suurena heikkouden, epäonnistumisen, syntisyyden, väsymyksen, tuskan ja masennuksen, niin suuri ja avara oli myös Kristuksen armo ja rakkaus.
Se oli ja on niin avara, että "kuitenkin viimeinenkin saa tulla mukaan".
Kaukana ovat ne joidenkin uskovaisten itsetyytyväiset jutut siitä, että ennen minä olin niin paha ja nyt olen näin hyvä.
Lemisen syvällinen miete:
"Sanoin aikoinani entiselle isännälle: Hyvästi!
Hän sanoi: Näkemiin, kulman takana tavataan.
Ja tavattu on."
Erkki Leminen (19. elokuuta 1922 Uukuniemi – 17. joulukuuta 1992 Mikkeli) oli suomalainen kirjailija ja evankelista.
Kun uskovat olisivatkin enemmän Erkki Leminsiä ja Veikko Hursteja, mutta jos oma esimerkki puhuu toista kuin sanat, sanat hukkuvat.
Tunsin kauan sitten Turun katurissa isä Matti Vanhasen (isä erotukseksi Pro Fiden solistista ja rumpalista Matti Vanhasesta). Isä Matti johti Turun katuria kai vuosikymmenet. Turun pultsarit olivat hänelle vähempiä (vähäosaisia) veljiä enkä kuullut hänen ikinä sanovan tuomitsevaa sanaa kenestäkään. Ainoana teemana hännen puheissaan puheissaan oli armo ja anteeksianto Jeesuksessa.
Valitettavasti tämän kaltaiset "isät" ovat kristikunnassa vähissä.
Vän kirjoitti: ↑05 Tammi 2025, 09:40
Tuo on mielenkiintoinen ilmiö. Siihen olisi kiva löytyä selitys. Yksinkertaisin ja Trumpin aikakaudella pätevä selitys on, että nuo tutkimukset eivät pidä paikkaansa. Vaikka tällaiset amerikkalaiset tutkimukset usein todellakin ovat vain tarkoitushakuista propagandaa, se on liian helppo selitys. Oletetaan siis, että tutkimukset ainakin osittain pitävät paikkansa. Toinen hylättävä selitys on, että Jumala tai mikä entiteetti nyt missäkin uskonnossa vaikuttaakin, saa palvojissaan aikaan muutoksen filantrooppisempaan suuntaan. Jo se ajattelun kivijalka, että Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa, estää tuon selityksen.
Yksi looginen selitys on, että uskonnot käskevät antamaan omastaan muille. Jos haluaa olla kunnon uskovainen, on pakko antaa. Käsky voi olla virallinen oppi, vakiintunut tapa tai saarnaajan vetoomus. Viimeksi mainitusta räikeimpiä esimerkkejä ovat amerikkalaiset tv-evankelistat, joiden rahankeruu muistuttaa paljon anekauppaa. Kun rahaa evankelistan tilille kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.
Toinen looginen selitys on, että luonteeltaan filantrooppiset ihmiset liittyvät uskontoihin. Uskonto ei siis tee ihmisestä anteliaampaa, vaan anteliaat ihmiset liittyvät kirkkojen jäseniksi, koska kirkon oppiin kuuluu anteliaisuus. Sama ilmiö voisi selittää myös sosiaalisuuden. Jos ihminen on sosiaalinen, hän liittyy herkemmin yhteisöihin, tekee vapaaehtoistyötä ja käy yhteisissä tapaamisissa. Säännöllisesti kirkossa käyvät ihmiset ovat yleisesti sosiaalisempia, koska epäsosiaaliset ihmiset eivät käy missään, eivät edes kirkossa. Uskonto ei siis tee ihmisistä sosiaalisempia, vaan sosiaaliset ihmiset harjoittavat uskontoakin sosiaalisemmin.
Olisi mielenkiintoista myös kuulla, onko uskontojen lajilla merkitystä filantrooppisuuden ja sosiaalisuuden määrään. Ovatko länsirannikon puritaaniset presbyteerit anteliaampia kuin itärannikon evankeliset baptistit? Vai onko jokin siinä välillä vielä anteliaampi? Tai muslimit, hindut ja buddhalaiset. Päteekö heidänkin osaltaan se, että uskovaiset ovat anteliaampia kuin muut? Onko uskonnon sisällöllä ja opilla mitään väliä, vai merkitseekö vain se, että ylipäätään uskoo johonkin, vaikka sitten spegettihirviöön tai joulupukkiin, kunhan vain uskoo?
Jep. Niin on. Pitkälti tuo selittyy dopamiinijärjestelmän aktiivisuudella. Liberaalin tahi vallankumouksellisen mielen dopamiinikoneisto luo jatkuvasti uusia tulevaisuuteen tähtäävisä abstrakteja visioita. Esimerkkeinä vaikkapa Lenin tai Napoleon. Tai liberaalit ajatukset ja visiot maailmanparannuksesta. Kun taas konservatiivinen mieli pyörii sitten enemmän serotoniinin, endokannabinoidien jne. tästä ja nyt hetkestä tyydytyksen löytävien molekyylien voimalla. Siksi konservattivinen uskovainen on taipuvaisempi auttamaan konkreettisesti tässä ja nyt kun taas liberaali enemmän haaveilee jostain uljaammasta tulevaisuudesta. Uskovainen haluaa auttaa ihmistä ja dopamiinivetoinen liberaali tai vallankumouksellinen haluaa auttaa ihmiskuntaa. Ja kuten vaikkapa Leninin esimerkki osoittaa ihmiskunnan kaltaista abstraktiota pelastettaessa, ihminen on yleensä se joka saa tuon vision eteen kärsiä.
Toki kristittyjen tapauksessa ei voi jättää huomiotta myöskään jumalan vaikutusta. Kun jumalat lähes järjestäen olivat aiemmin testosteronilla pumpattuja kovanaamoja niin onhan tuo huikea muutos. Ristillä roikkuva jumala, naulojen lävistämine verta vuotavine jänteineen ja lihaksineen, nivelet paukahtaneet paikoiltaan, kärsivänä ja haavoittuneena. Herättäähän tuo myötätuntoa ja halun auttaa kaikkia kärsivän jumalan kuvia, elämän murjomaa ihmistä. Tuossa varmaan nuo pääsyyt miksi uskovaisten taipumus humanistiseen toimintaan on noinkin dramaattisesti korkeammalla levelillä ateistiin verrattuna kuin tutkimukset osoittavat.
Näinhän tuo saattaa olla. Tosin runnellun Jeesuksen vaikutuksen todentaminen vaatisi tutkimusta eri uskontojen välillä. Ovatko kristityt anteliaampia ja auttavaisempia kuin esimerkiksi muslimit tai hindut? Suoraan rahalahjoitusten suuruudellakaan tuota ei voi verrata, koska se pitäisi vähintään normalisoida tulotason mukaiseksi. Sillä onhan kirjoitettu, että ulkokultaiset fariseukset antavat näyttävästi paljostaan, mutta köyhän lesken ropo on arvokkaampi, vai miten se nyt meni.
Nojuu. Tutkittavaa kyllä tuon suhteen riittää jos joku joskus kokee aiheelliseksi tutkia.
Sillä onhan kirjoitettu, että ulkokultaiset fariseukset antavat näyttävästi paljostaan, mutta köyhän lesken ropo on arvokkaampi, vai miten se nyt meni.
Juu. Kuten tutkimuksessakin todettiin fariseus gates varastaa spottivalon mutta leskien rovoista silti kasaaantuu yhteensä isompi summa maailman hädänalaisempien auttamiseksi.
Niin no, minä ajattelin enemmän lahjoitusten rahamäärää Amerikka vs. ei-kristitty muunuskoinen maailma, mutta ymmärrän, että nappaat tuon, kun vertaat vain amerikkalaisia kristittyjä amerikkalaisiin ateisteihin.
Aivan. Mul ei oo tietoo onko gates ateisti vai uskis. Luulin että puhuttiin näyttävästi antavista vs. ei näyttävästi antavista. Siis niinku verrata paljonko keskiverto amerikkalainen antaa verrattuna köyhyysrajan alapuolella majailevaan keskivertohinduun tai muslimiinko oli ideasi ja saadaanko tuolla köyhän muslimilesken pienellä rovolla suhteessa enemmän utiliteettia aikaiseksi?
Jep. Jotain tuon tapaista. Sillä saataisiin selville, vaikuttaako runneltu Jeesus anteliaisuuteen ja avuliaisuuteen, vai riittääkö pelkkä usko uskon kohteesta riippumatta.
Varmaan köyhyydelläkin on vaikutusta kyllä. Leskirouva on joutunut kokemaan elämän nurjan puolen joten osaa varmasti samaistua ja tarjota vieraalle vähästään vaikka ei rahat eivät varsinaiseen hyväntekeväisyyteen riittäisikään amerikkalaisen fariseuksen lailla. Köyhä ehkä luonteeltaan siis taipuvaisempi empatiaan mutta risitllä kuoleva jumala saattaa sitten takoa kaivattua empatiaa rikkaammankin herran sydämeen.
Sukupuoli varmasti vaikuttaa myös. Onhan naiset lähtökohtaisesti empaattisempia. Ei lienekään ihme että kristinusko nosti naisen suorastaan jalustalle. Toimivat alkukristittyjen porukoissa johtavissa rooleissa ja katolinenkin kirkko rakennutti katedraaleja leidien kunniaksi.
On tuo huikea irtiotto juutalaiseen tahi kreikkalaiseen perinteeseen verrattuna tuo naisten vapautuminen.
Ja silloin kun sekulaari yhteiskunta alkoi toden teolla ottaa tuulta siipiensä alle ja maalta kaupunkiin raahatuista ihmisistä tuli lapsia myöten tuotantokoneiston osia ja voitonteon välikappaleita niin kylhän ne oli naiset jotka vapaaehtoistyössä uurastivat köyhälistön hätää helpottamassa jeesuksen esimerkkiä seuraten. Tuossakin olisi tutkimusaihe että onko naisten into vapaaehtoistyöhön nykyään samalla tasolla kuin sekulaarin maailmanjärjestyksen esiinmarssin aikoina kun jeesus kuitenkin veilä jollain tavalla oli muodissa vai vaikuttaako tuo esimerkin puuttuminen naistenkin intoon auttaa lähimmäistään? No. Lähtökohtaisesti naiset ovat aina olleet niitä meistä viisaampia ja empaattisempia. Jeesuksella tai ilman.
Vaikea uskoa, että krusifiksilla saisi hakattua empatiaa kenenkään päähän. Uskottavampaa on tuo, että se on geneettistä. He ovat empaattisia, jotka ovat empaattisia lapsuudesta lähtien. Se, että naiset ovat empaattisempia tukisi jonkun verran tuota näkemystä. Epäempaattiset rikkaat, jotka lahjoittavat kirkolle, tekisivät sen sitten lähinnä sosiaalisesta paineesta ja näyttääkseen hyvältä. Ja onhan siinä aina se anekauppa-aspektikin mahdollinen.
Miksi on vaikea siinä on? Jumalat ovat aina inspiroineet ihmisiä kuten mytologioiden sankaritkin.
Ja onhan siinä aina se anekauppa-aspektikin mahdollinen.
Varmasti näin. Moraaliposeeraus on varmasti tuttu juttu niin uskovaisille kuin ateisteillekin. Inhimillinen ilmiö. Ymmärrettävistä syistä.
Kun ei usko, niin ei usko. Ei se ole valinta. Olen kuullut, että usko tulee armosta. Sellaista armoa minulle ei koskaan ole suotu. Enkä kyllä sitä kaipaakaan.
