Torjutko Jeesuksen?

[OlliS]

Ellei ihmisen elämästä löydetä sellaisia epäitsekkäitä, ystävällisiä tekoja, jotka ovat selkeästi ilmaisua jumalallisesta rakkaudesta...

Hyvä oikaisu, mutta esitän kuitenkin lisäkysymyksen.
Ajatteletko, ettei samanlaisia tekoja voi tehdä, vaikka ei Jumalaan uskoisikaan? Jos täysin sama teko onnistuu uskonnottomaltakin, niin miten teko olisi uskovankaan kohdalla selkeä ilmaisu jumalallisesta rakkaudesta?
Vai olisiko niin, että jumalainen rakkaus (agape) voisi ilmetä myös umpipakanassa?

Muistan kymmenien vuosien takaa keskustelun, jossa kaksi yhteisöömme kuulunutta väitteli Jumalan vaikutuksesta moraaliin. Toisen mielestä Jumalasta ja uskosta osaton ei kykene aidosti ja epäitsekkäästi hyvään. Toinen oli taas eri mieltä ja väitti hyvien tekojen olevan moraalisesti aivan samanlaisia, uskoo ihminen tai ei.

Kumpaa kantaa itse edustat? Onko teon hyvyyden mitta tekijän uskosta riippuva?

Uskonnottomatkin ihmiset voivat tietenkin tehdä hyviä tekoja, ja on hyvä että tekevätkin. Monet ottavat siitä sitten kuitenkin toisilta ihmisiltä kehut ja kunniat itselleen...

Viimeisellä tuomiolla kysytään vain uskovaisilta, että "millä mielellä te autoitte maailmassa ventovieraita ihmisiä?" Oman kunnian pyynnöstäkö vai Jumalan kunniaksi?

Läheisille, sukulaisille, ystäville ja muille joista me tykätään, on helppoa osoittaa rakkautta ja tehdä hyvää...

Nämä foorumit eivät ole parhaita paikkoja uskonasioista keskustelemiseen, kun yksikin puuttuva sana/sanat tai sen oleminen väärässä paikassa saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä. Monesti kuulee sanottavan, että paras uskovainen onkin "hiljainen uskova", jonka ei tarvitse sanoa yhtään mitään, vaan hän heijastaa olemuksellaan Jumalan rakkautta siten, että on itseasiassa paras "Kristuksen kirje" tälle maailmalle.

Oletko ihan varma, että se viimeinen tuomio on mahdollinen asia ja tulee tapahtumaan?

Kyllä minä olen ihan varma.

Kiitos vastauksestasi. Se on sinun asiasi siihen uskominen. Pitääkö siihen sitten elinaikanaan aina pitää mielessä se viimeinen tuomio tai Jeesuksen toinen tuleminenko on se tapahtuma? Miten se Jeesuksen toinen tuleminen käytännössä tarkoittaa??

Hei Marjatta! Näinä levottomina aikoina maailmanloppukin on entistä useammin mielessäni.
Jeesuksen toinen tuleminen ja viimeinen tuomio saattavat olla lähellä tai sitten ei...
Kukaan meistä uskovaisista -en minä ainakaan- tiedä siitä ajankohdasta varmasti mitään muuta kuin mitä Raamatussa sanotaan.

"Totisesti minä sanon teille: tässä on niitä, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kunniassaan."
(Mat. 16:28)

"Totisesti minä sanon teille: tässä seisoo niitä, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassaan."
(Mark. 9:1)

"Totisesti minä sanon teille: tässä on niitä, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan."
(Luuk. 9:27)

"Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat."
(Mat. 24:34)

Raamatussa Jeesus selkeästi sanoo tulevansa takaisin aikalaistensa eläessä. No ei tullut eli valehteli mokoma. Case closed.

Siellä myös Jeesus sanoo, että vain Isä yksin tietää ajankohdan, ei edes Poika.

Tämä sukupolvi tarkoittaa sitä sukupolvea, kun kaikki maailmanlopun merkit on näkyvissä. Siis nyt tai aika pian. Aina on luultu että nyt.

Nyt on ainakin yksi tärkeä. Jumalan kansan paluu Pyhään Maahan.

"Jeesus sanoi hänelle: 'Jos minä tahdon hänen jäävän tänne siihen asti, kun minä tulen, mitä se sinulle kuuluu? Seuraa sinä minua.' Niin veljien keskuudessa levisi huhu, ettei tuo opetuslapsi kuolisi. Mutta Jeesus ei sanonut hänestä, ettei hän kuolisi, vaan: 'Jos minä tahdon hänen jäävän tänne siihen asti, kun minä tulen, mitä se sinulle kuuluu?'"
(Joh. 21:22-23)

Niin sekin vielä, Johannes on elänyt 2000 v. Sitä ei muille kerrottu silloin.

[OlliS]

Kyllä se on niinpäin, että toiset kysyy ja rukoilee ja tutkii, ja toiset ovat lakanneet tutkimasta ja rukoilemasta. Siitä kaikki johtuu.

Kun puhutaan sadoista miljoonista uskovista vastakkaisten oppien kohdalla, niin tuo on vähintäänkin naiivi väite. Eikö sinulla psykologina lainkaan kellot soi esittäessäsi tuollaista? Realismin tajusi tuntuu olevan pahasti hukan teillä.

Oikeat uskovat ovat yleensä vähemmistö. Juutalaisista vain vähemmistö uskoi Jeesukseen. Ja oli mikä tahansa kirkoista ja lahkoissa nyt lähinnä se oikea, niin vähemmistö se on katolisiin verrattuna.

Ei mitään naivia. Totuus.

Just: "Oikeat uskovat ovat yleensä vähemmistö" Tuollaiset puheet ja kategorisointi "oikeista uskovaisista" on sitä mikä tekee tekee ihmisen helposti immuuniksi ryhtyä uskovaiseksi, että toiset ovat parempia kuin toiset ei, ei ei....

Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon. Ihmiset ei
Niin se kai on. Kaikki luulee olevansa oikeita.

[Vän]

Kyllä se on niinpäin, että toiset kysyy ja rukoilee ja tutkii, ja toiset ovat lakanneet tutkimasta ja rukoilemasta. Siitä kaikki johtuu.

Kun puhutaan sadoista miljoonista uskovista vastakkaisten oppien kohdalla, niin tuo on vähintäänkin naiivi väite. Eikö sinulla psykologina lainkaan kellot soi esittäessäsi tuollaista? Realismin tajusi tuntuu olevan pahasti hukan teillä.

Oikeat uskovat ovat yleensä vähemmistö. Juutalaisista vain vähemmistö uskoi Jeesukseen. Ja oli mikä tahansa kirkoista ja lahkoissa nyt lähinnä se oikea, niin vähemmistö se on katolisiin verrattuna.

Ei mitään naivia. Totuus.

Just: "Oikeat uskovat ovat yleensä vähemmistö" Tuollaiset puheet ja kategorisointi "oikeista uskovaisista" on sitä mikä tekee tekee ihmisen helposti immuuniksi ryhtyä uskovaiseksi, että toiset ovat parempia kuin toiset ei, ei ei....

Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon. Ihmiset ei
Niin se kai on. Kaikki luulee olevansa oikeita.

Ei. Kaikki eivät luule olevansa oikeita uskovaisia. Minä ja moni muu tiedämme, että emme ole, koska emme usko mihinkään.
Tavallaan olet oikeassa siinä, että Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon, koska Jumala ei rakasta ketään yhtään, koska Jumala ei ole olemassa.

[OlliS]

Kyllä se on niinpäin, että toiset kysyy ja rukoilee ja tutkii, ja toiset ovat lakanneet tutkimasta ja rukoilemasta. Siitä kaikki johtuu.

Kun puhutaan sadoista miljoonista uskovista vastakkaisten oppien kohdalla, niin tuo on vähintäänkin naiivi väite. Eikö sinulla psykologina lainkaan kellot soi esittäessäsi tuollaista? Realismin tajusi tuntuu olevan pahasti hukan teillä.

Oikeat uskovat ovat yleensä vähemmistö. Juutalaisista vain vähemmistö uskoi Jeesukseen. Ja oli mikä tahansa kirkoista ja lahkoissa nyt lähinnä se oikea, niin vähemmistö se on katolisiin verrattuna.

Ei mitään naivia. Totuus.

Just: "Oikeat uskovat ovat yleensä vähemmistö" Tuollaiset puheet ja kategorisointi "oikeista uskovaisista" on sitä mikä tekee tekee ihmisen helposti immuuniksi ryhtyä uskovaiseksi, että toiset ovat parempia kuin toiset ei, ei ei....

Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon. Ihmiset ei
Niin se kai on. Kaikki luulee olevansa oikeita.

Ei. Kaikki eivät luule olevansa oikeita uskovaisia. Minä ja moni muu tiedämme, että emme ole, koska emme usko mihinkään.
Tavallaan olet oikeassa siinä, että Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon, koska Jumala ei rakasta ketään yhtään, koska Jumala ei ole olemassa.

Se on teidän mielestä oikea usko, ettei usko mihinkään ja että Jumalaa ei ole.

Kaikki myös välillä epäilee omaa uskoaan. Mutta jos lakkaa uskomasta siihen, niin silloin on vaan vaihtanut uskontoa ja uskoo sitten että se uusi on oikea.

Jos jonkun usko oikeasti onkin oikea, niin voiko hän tietää sen, uskoa epäilemättä enää? Voi, koska se on oikea usko. Mistä hän sen tietää, kun monet kuitenkin erehtyvät, luulevat vaan?

Ikuisia kysymyksiä, ei sille kukaan mitään voi. Liika varmuus on useimmiten pahasta, mutta niin on liika epäilykin. Itselleen voi listata, mistä asioista on saavuttanut varmuuden.

[Vän]

Kyllä se on niinpäin, että toiset kysyy ja rukoilee ja tutkii, ja toiset ovat lakanneet tutkimasta ja rukoilemasta. Siitä kaikki johtuu.

Kun puhutaan sadoista miljoonista uskovista vastakkaisten oppien kohdalla, niin tuo on vähintäänkin naiivi väite. Eikö sinulla psykologina lainkaan kellot soi esittäessäsi tuollaista? Realismin tajusi tuntuu olevan pahasti hukan teillä.

Oikeat uskovat ovat yleensä vähemmistö. Juutalaisista vain vähemmistö uskoi Jeesukseen. Ja oli mikä tahansa kirkoista ja lahkoissa nyt lähinnä se oikea, niin vähemmistö se on katolisiin verrattuna.

Ei mitään naivia. Totuus.

Just: "Oikeat uskovat ovat yleensä vähemmistö" Tuollaiset puheet ja kategorisointi "oikeista uskovaisista" on sitä mikä tekee tekee ihmisen helposti immuuniksi ryhtyä uskovaiseksi, että toiset ovat parempia kuin toiset ei, ei ei....

Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon. Ihmiset ei
Niin se kai on. Kaikki luulee olevansa oikeita.

Ei. Kaikki eivät luule olevansa oikeita uskovaisia. Minä ja moni muu tiedämme, että emme ole, koska emme usko mihinkään.
Tavallaan olet oikeassa siinä, että Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon, koska Jumala ei rakasta ketään yhtään, koska Jumala ei ole olemassa.

Se on teidän mielestä oikea usko, ettei usko mihinkään ja että Jumalaa ei ole.

Kaikki myös välillä epäilee omaa uskoaan. Mutta jos lakkaa uskomasta siihen, niin silloin on vaan vaihtanut uskontoa ja uskoo sitten että se uusi on oikea.

Jos jonkun usko oikeasti onkin oikea, niin voiko hän tietää sen, uskoa epäilemättä enää? Voi, koska se on oikea usko. Mistä hän sen tietää, kun monet kuitenkin erehtyvät, luulevat vaan?

Ikuisia kysymyksiä, ei sille kukaan mitään voi. Liika varmuus on useimmiten pahasta, mutta niin on liika epäilykin. Itselleen voi listata, mistä asioista on saavuttanut varmuuden.

Ei se ole usko, ettei usko.
Minulla lista asioista, joista olen saanut varmuuden, on melko lyhyt:
1. Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.
2. Universumi on isotrooppinen ja homogeeninen.
3. Valonnopeus on vakio c.
4. Luonto noudattaa matematiikkaa ja logiikkaa.

[siili suhonen]

Uskonnollisuus muuttumassa vähemmistöidentiteetiksi
Joka neljäs (26 %) suomalainen katsoo olevansa identiteetiltään uskonnollinen. Suomalaisen uskonnollisen kentän muuttuessa moni uskonnollinen ihminen kokeekin edustavansa vähemmistöä uskonnollisen identiteetin takia. Uskovana itseään pitävistä suomalaisista viidennes (19 %), mutta alle 30-vuotiaista jo noin kolmannes kokee olevansa vähemmistössä uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.

Edellä on kirkon tutkimuskeskuksen tilastoa.
Pitää vain toivoa, että meissä uskonnottomiasa on mahdollisimman paljon niitä hyviä sekulaareja humanisteja ja mahdollisimman vähän pahoja sekulaareja humanisteja.
Täällähän on vakuuttavasti osoitettu, että uskonnollisuuteen taipuvaisilla henkilöillä on korkeampi moraali kuin näillä niin maar sekulaareilla humanisteilla. Edelliset sanovat aivan oikein: niikkelis naakkelis, kun taas nämä moraalitaan vähäisemmät toteavat kiikkelis kaakkelis.

Tuohon toiveeseen on helppo yhtyä. Paitsi ehkä palstan seurauseetikoiden? Onhan mahdollista että pahat humanistit vahingossa tekevät valintoja jotka johtavat hyviin lopputuloksiin ja toisinpäin?
Olemme saaneet sinulta hyvä wisti kuulla paljon hersyvän sarkastista ja ironista kommentointia, mutta olisiha kiva kuulla myös vilpittömiä ajatuksiasi. Mitä jos riisuisit suojanaamiosi hetkeksi ja kertoisit suoraan ja rehellisesti näkemyksiäsi?
Mitä humanismi sinulle merkitsee?
Millä moraalilla itse vedät?
Mitkä ovat minimivaatimukset jotta ihminen voisi kutsua itseään hyväksi humanistiksi? Riittääkö jos kertoo juhlapuheissa hienoja juttuja vai vaaditaanko hyvältä humanistilta jotain tekoja, henkilökohtaisia uhrauksiakin kenties?
Vai miten näet asian?

Tarvitsen sarkasmin naamion siksi, etten kykene väittelemään kanssasi lainkaan. En esimerkiksi tunne käyttämistäsi sanoista kuin osan. Uskon, että jos väittelisimme siitä kumpi parempi väri sininen, vai keltainen hakkaisit minut siinäkin 6-0 tai vähintään 5-1. Asettelet sanasi niin paljon minua taitavammin. En silti usko, että värien paremmuudesta on todistettu mitään.
En myöskään usko, että moraalijärjestelmiä (toivottavasti oli jotenkin oikea sana) voidaan todistaa paremmiksi tai huonommiksi enempää kuin voimme puhumalla todistaa henkiolentojen (toivottavasti oikea sana) olevuutta tai olemattomuutta.
Uskovien ja uskonnottomien asenteita moraalisiin kysymyksiin on tutkittu eikä niissä merkittäviä eroja havaittu. Näin ollen lienee yksi lysti kummat osaavat taitavammin itseään kehua.

Vanha kunnon wisti. Vaikuttaa hieman hätävarjelun liioittelulta kun emmehän me ole lainkaan väitelleet hädin tuskin muutaman sana vaihtaneet. Tuossakin oli vain pari näkemyksiäsi koskevaa kysymystä. Tuon on kiehtovaa että joudut keksimään tuollaisen meriselityksen kun olisit voinut ihan suoraan vaan sanoa että et kehtaa kertoa omia näkemyksiäsi humanismista tahi moraalistasi.
Tuo on hyvin erikoinen ilmiö että ateistit tuntuvat näkevän ihan tavallisenkin keskustelun jonkinlaisena väittelynä jossa tärkeintä on voitto ja toisen hakkaaminen ja noin kovasti häpeävät omien näkemystensä jakamista.
Johtuuko tuo siitä että ateistilla on niin kova tarve olla erinomaisen täydellinen ja siksi kaikki tavallinenkin keskustelu koetaan jonkinlaiseksi uhaksi egon julkisivulle kun taas hengen tien kulkijaa ei moinen huoli vaivaa sillä hän on platonilta ja augustinukselta oppinut olevansa biologisena olentona epätäydellinen ja siksi moraalisissa kysymyksissä kilvoittelee ainoastaan itsensä kanssa kun taas ateisteille kaikki on oman egonsa kilven kiiloittelua ja sotaa muita vastaan?
Ainakin itse tulen mielelläni hakatuksi 6-0 kuten kävi kun epäilin että sekulaari humanismi on oxymoroni ja minua tuosta tietämättömyydestäni ojennettiin. Sehän tarkoitti että opin jotain uutta.
Ei sinunkaan tarvi wisti pelätä itse luomiasi peikkoja ja järjestää aina tuollaista egoistista performanssia kun sinulta jotain kysytään. Sä olet tärkeä just tollasena. Ei sulla ole mitään hävettävää.

Uskovien ja uskonnottomien asenteita moraalisiin kysymyksiin on tutkittu eikä niissä merkittäviä eroja havaittu. Näin ollen lienee yksi lysti kummat osaavat taitavammin itseään kehua.

Liikuttavan samaa mieltä tästä. Muistakaahan tämä wistin viisaus märkäruuti ja moomin kun julistatte seurauseettisessä erinomaisuudessanne valistushumanisminne ylivertaisuutta ja sätitte uskovaisia.
Laitathan muuten vielä linkin tuohon mainitsemaasi tutkimukseen kun tiedepalstalla kuitenkin ollaan.

[siili suhonen]

Uskonnollisuus muuttumassa vähemmistöidentiteetiksi
Joka neljäs (26 %) suomalainen katsoo olevansa identiteetiltään uskonnollinen. Suomalaisen uskonnollisen kentän muuttuessa moni uskonnollinen ihminen kokeekin edustavansa vähemmistöä uskonnollisen identiteetin takia. Uskovana itseään pitävistä suomalaisista viidennes (19 %), mutta alle 30-vuotiaista jo noin kolmannes kokee olevansa vähemmistössä uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.

Edellä on kirkon tutkimuskeskuksen tilastoa.
Pitää vain toivoa, että meissä uskonnottomiasa on mahdollisimman paljon niitä hyviä sekulaareja humanisteja ja mahdollisimman vähän pahoja sekulaareja humanisteja.
Täällähän on vakuuttavasti osoitettu, että uskonnollisuuteen taipuvaisilla henkilöillä on korkeampi moraali kuin näillä niin maar sekulaareilla humanisteilla. Edelliset sanovat aivan oikein: niikkelis naakkelis, kun taas nämä moraalitaan vähäisemmät toteavat kiikkelis kaakkelis.

Tuohon toiveeseen on helppo yhtyä. Paitsi ehkä palstan seurauseetikoiden? Onhan mahdollista että pahat humanistit vahingossa tekevät valintoja jotka johtavat hyviin lopputuloksiin ja toisinpäin?
Olemme saaneet sinulta hyvä wisti kuulla paljon hersyvän sarkastista ja ironista kommentointia, mutta olisiha kiva kuulla myös vilpittömiä ajatuksiasi. Mitä jos riisuisit suojanaamiosi hetkeksi ja kertoisit suoraan ja rehellisesti näkemyksiäsi?
Mitä humanismi sinulle merkitsee?
Millä moraalilla itse vedät?
Mitkä ovat minimivaatimukset jotta ihminen voisi kutsua itseään hyväksi humanistiksi? Riittääkö jos kertoo juhlapuheissa hienoja juttuja vai vaaditaanko hyvältä humanistilta jotain tekoja, henkilökohtaisia uhrauksiakin kenties?
Vai miten näet asian?

Tarvitsen sarkasmin naamion siksi, etten kykene väittelemään kanssasi lainkaan. En esimerkiksi tunne käyttämistäsi sanoista kuin osan. Uskon, että jos väittelisimme siitä kumpi parempi väri sininen, vai keltainen hakkaisit minut siinäkin 6-0 tai vähintään 5-1. Asettelet sanasi niin paljon minua taitavammin. En silti usko, että värien paremmuudesta on todistettu mitään.
En myöskään usko, että moraalijärjestelmiä (toivottavasti oli jotenkin oikea sana) voidaan todistaa paremmiksi tai huonommiksi enempää kuin voimme puhumalla todistaa henkiolentojen (toivottavasti oikea sana) olevuutta tai olemattomuutta.
Uskovien ja uskonnottomien asenteita moraalisiin kysymyksiin on tutkittu eikä niissä merkittäviä eroja havaittu. Näin ollen lienee yksi lysti kummat osaavat taitavammin itseään kehua.

Kävin etsimässä tutkimusta puolestasi. Ilmeisesti ainakin ameriikassa on havaittu todella merkittäviä eroja toisin kun esitit.
Yllättäviä löydöksiä kaiken sen valossa mitä märkäruuti on meille saarnannut sekulaarin humanismin ylivertaisuudesta verrattuna kristilliseen teokraattiseen humanismiin. Huhhuh. Jokin tuossa uskonnossa ilmeisesti tekee ihmisestä humanistisemman ja epäitsekkäämmän. Johtuuko siitä että kun kaikki aika ei mene seurauseettisten laskelmien pyörittelyyn ja pilkun viilaukseen niin jää enemmän aikaa muiden auttamiseen vai mistä palstan sekulaarit uskovat tämän eron johtuvan?
Mitenhän tuo suomessa menee? Onko trendi samankaltainen. Kyllähän se pelottaa kun ikääntyvässä yhteiskunnassa talous väistämättä supistuu ja mennään enemmän ja enemmän valtion yövartiomalliin ja nyt vielä noiden humanistista moraalia käytännössä noudattavien uskovasiten määrä vähenee ja vähenee kuten esitit niin kuka enää välittää ja huolehtii huonompiosaisista. Onko sekulaareista humanisteista tähän tehtävään kun tutkimusten mukaan humanisminsa on ilmeisesti enemmän tuollaista poseeraavaa sorttia kuin käytännön tointa?
idiotkin viestissään kirjotti että ilman uskovaisteen vetoapua hänen on mahdotonta totetuttaa humanistisia periaatteita ja moraalia.


The humanitarian habits of religious people
When researchers document how people spend their hours and their money, religious Americans look very different from others. Pew Research Center investigators examined the behavior of a large sample of the public across a typical seven-day period. They found that among Americans who attend services weekly and pray daily, 45 percent had done volunteer work during the previous week. Among all other Americans, only 27 percent had volunteered somewhere.

The capacity of religion to motivate pro-social behavior goes way beyond volunteering. Religious people are more involved in community groups. They have stronger links with their neighbors. They are more engaged with their own families. Pew has found that among Americans who attend worship weekly and pray daily, about half gather with extended family members at least once a month. For the rest of our population, it’s 30 percent

Philanthropic studies show that people with a religious affiliation give away several times as much every year as other Americans. Research by the Lilly School at Indiana University found Americans with any religious affiliation made average annual charitable donations of $1,590, versus $695 for those with no religious affiliation. Another report using data from the Panel Study for Income Dynamics juxtaposed Americans who do not attend religious services with those who attend worship at least twice a month, and made fine-tunings to compare demographic apples to apples. The results: $2,935 of annual charitable giving for the church attenders, versus $704 for the non-attenders. (See graph 10) In addition to giving larger amounts, the religious give more often—making gifts about half again as frequently.

In study after study, religious practice is the behavioral variable with the strongest and most consistent association with generous giving. And people with religious motivations don’t give just to faith-based causes—they are also much likelier to give to secular causes than the nonreligious. Two thirds of people who worship at least twice a month give to secular causes, compared to less than half of non-attenders, and the average secular gift by a church attender is 20 percent bigger.

Ways the religious help others
To get a sense of the often-invisible ways in which persons of faith help others, consider giving to the poorest of the poor overseas. The most conspicuous philanthropy done in this area is carried out by the Gates Foundation. Gates contributions in Africa and other low-income countries are the signature effort of the world’s largest charitable foundation, and have had heroic effects, in areas ranging from malaria protection to HIV control to eradicating polio.

With the marvelous Gates generosity in mind, now absorb this: members of U.S. churches and synagogues send four and a half times as much money overseas to needy people every year as the Gates Foundation does! Much of this religious charity is applied in the hardest places, with high efficiency and low overhead, by Christians who “go the last mile” into rural, extremely poor, or dangerous areas where governments and international bureaucracies have no effective reach. (See “Modern Missionaries” in the Spring 2018 issue of Philanthropy.)

It is easy to overlook this giving, because it comes not in megagifts from billionaires but rather in millions of $50 checks written by faithful donors to groups like Samaritan’s Purse, World Vision, International Justice Mission, Mercy Ships, American Jewish World Service, Compassion International, Catholic Medical Mission Board, MAP International, and so forth. Over the last couple decades, soaring interest in the poorest of the poor by evangelical Christians in particular has made overseas giving the fastest growing corner of American charity. One result: U.S. voluntary giving to the overseas poor now totals $44 billion annually—far more than the $33 billion of official aid distributed by the U.S. government.

https://www.philanthropyroundtable.org/ ... ss-giving/

[siili suhonen]

Moomin korjannee jos olen taas väärässä käyttämieni termien kanssa mutta johan tuo sekulaari humanismi on suorastaan oxymoroni.

Perseelleen meni

Humanismilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa uskooko jumalaan vai ei, joten humanismi voi olla sekulaariakin.

Mitä humanismi sinulle ja muille ateisteille sitten merkitsee?

Muiden osalta en tietenkään pysty vastaamaan, mutta oma näkemykseni vastaa suurin piirtein sitä, mitä wikipedia asiasta sanoo.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Humanismi

Kansainvälisen sekulaarin humanistisen ja eettisen liiton IHEU:n määritelmän mukaan ”humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten kykyjen, kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole teistinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä”

Kiitos selvennyksestä! Olipa ihana saada asiallisia vastauksia tietämättömyyteensä.Märkäruutihan pillastui täysin ja alkoi sättimään kun en ollut kuullut sekulaarista humanismista sen sijaan että olisi laillasi avannut mistä on kyse. Teitä ateisteja tosiaan on moneen lähtöön.

Oliko sinulle yllätys, että ateistit ovat erilaisia keskenään?

Mitä tarkoittaa käytännössä että ihmisellä on velvollisuus antaa elämälle merkitys? Miksi eläminen itsessään ei riitä vaan sille pitäisi jotain abstrakteja merkityksiä? Eikö tärkeämpää olisi keskittyä elämänlaatuun kun tuollaisiin absrtakteihin merkityspeleihin?

En sanonut allekirjoittavani wikipedian määritelmää kokonaisuudessaan, ja minusta tuo velvollisuus on turha sana. Toki eläminen helpottuu kummasti, jos elämällä on tarkoitus. Joku asiahan ihmistä motivoi nousemaan aamulla ylös sängystä, oli se sitten työ, harrastus, perheen kanssa vietetty aika tai pelkkä laiskana oleminen.

Millainen olisi nykyistä inhimillisempi yhtesikunta jos ajatellaan vaikkapa suomea ja mitä ovat nuo inhimilliset ja luonnolliset arvot joista puhut? Ja millä keinoin pyritään niitä kohti?

Edelleenkään minä en sitä wikipedian artikkelia ole kirjoittanut, mutta onhan Suomessa asunnottomuutta, työttömyyttä ja vanhusten heitteillejättöä. Näihin nyt ainakin voisi panostaa enemmän.

Millä tavalla järkeä ja vapaata tutkimusta tulisi mieelstäsi hyödyntää inhimillisemmän yhteiskunnan rakentamiseksi.

En ymmärrä, mitä sinä et tässä ymmärrä. Mielestäni asia on selvä kuin pläkki. Tutkimus ja tuotekehittely luo uusia työmahdollisuuksia ja sitä kautta talouskasvua.

Riskithän tuossa järjen käytössä inhimillisempien yhteiskuntien rakentamisessa ovat ilmesiet kun mietimme vaikkapa partakallea tai leniniä. Järki ehkä renkinä ok mutta isäntänä ei niinkään?

Kuka on partakalle? Lenin taas oli lapsellinen esimerkki, miksi typeryksistä pitäisi oppia ottaa?

Lenin ja partakalle olivat erittäin älykkäitä miehiä. Kyllä dialektinen marerialismi oli massiivinen järjen saavutus. Täytyy olla vähän höppänä jos tuota käy kieltämään. Ongelma on siinä että järki tuppaa niillä fiksuimmilla erkaantumaan kovin kauas elämän realiteeteista. Yliaktiivisen dopamiinijärjestelmän huonoja puolia tuo. Tuotekehittelyssä ihan kiva varmasti mutta inhimillisen yhtesikunnan luojana riskisijoitus.Järkeä enemmän peräänkuuluttaisin rakastavaa myötätuntoa.

Edelleenkän en teidä, kuka on partakalle.

Ja mitä tuohon muuhun tulee, kysyit miten järkeä ja tutkimista tulisi hyödyntää inhimillisemmän yhteiskunnan rakentamiseksi. Minä vastasin ja nyt sinä alat nillittämään rakastavasta myötätunnosta, mistä ei edes ollut puhe.

Edelleenkään minä en sitä wikipedian artikkelia ole kirjoittanut, mutta onhan Suomessa asunnottomuutta, työttömyyttä ja vanhusten heitteillejättöä. Näihin nyt ainakin voisi panostaa enemmän.

Miksi pitäisi panostaa? Millä tavalla pitäisi panostaa? Millä tavalla itse panostat?

Olet kuin kyselyikäinen vekara...

Tietenkin asunnottomuuden, työttömyyden ja vanhusten heitteillejätön hoitamiseen pitää humanismin nimissä panostaa. En ole kuitenkaan sosiaali- ja terveysministeri tai työministeri, joten omat keinoni vaikuttaa ovat vähäiset.

En sanonut allekirjoittavani wikipedian määritelmää kokonaisuudessaan, ja minusta tuo velvollisuus on turha sana. Toki eläminen helpottuu kummasti, jos elämällä on tarkoitus. Joku asiahan ihmistä motivoi nousemaan aamulla ylös sängystä, oli se sitten työ, harrastus, perheen kanssa vietetty aika tai pelkkä laiskana oleminen

Eli merkityksen sijasta korostat tarkoitusta.

Minusta merkitys ja tarkoitus ovat tässä tapauksessa sama asia.

Mikä tuon työn, harrastuksen tai perheen kanssa vietetyn ajan tarkoitus on? Pitääks niillä olla tarkoitus? Miks?

Nyt tuli niin typerä kysymys, että päättele itse.

Aika paljosta olet eri mieltä wikin kanssa tuosta humanismista.

En sanoisi niinkään.

Mut ilmeisesti sen kanssa on vähä sama kun ateisminkin. Humanisteilla ei oo muuta yhteistä kun että eivät usko jumalaan?

Ateismi on vain ja ainoastaan jumaluskon puutetta. Humanismiin jumalusko ei taas liity mitenkään.

Edelleenkän en teidä, kuka on partakalle.

Konteksti oli mielestäni aika hyvä vihje jo sinänsä. Avainsanat: dialektinen materialismi.
Veikkauksia?

Veikkaan Karl Marxia, mutta en edelleenkään näe hänen yhteyttään keskusteluumme yleisemmin.

Olet kuin kyselyikäinen vekara...

Kiitos. Pyrin säilyttämään lapsenomaisen uteliasuuteni. Tiedetäänhän kertoa että lasten on jumalan valtakunta. Tuokin yksi esimerkki siitä miten kristillinen ajattelu on kannustanut tieteen kehittymiseen. Onhan uteliaisuus hyvän tiedemiehen välttämätön ominaisuus.

Kristillinen ajattelu langetti Galileolle sanktioita edistyksellisyydestä ja Giordano Bruno poltettiin roviolla kerettiläisyydestä, joten mitä ihmettä höpötät?

Tietenkin asunnottomuuden, työttömyyden ja vanhusten heitteillejätön hoitamiseen pitää humanismin nimissä panostaa. En ole kuitenkaan sosiaali- ja terveysministeri tai työministeri, joten omat keinoni vaikuttaa ovat vähäiset.

Älä vähättele itseäsi! Jos kaikki sekulaarihumanistit lähtisivät toteuttamaan humanismiaan käytännössä vapaaehtoistyön merkeissä niin varmasti tuolla olisi aika iso positiivinen vaikutus huonompi-onnisten elämään.

Miksi tässä kohtaa piti korostaa sekulaaria humanismia? Eikö teistisillä humanisteilla ole samanlainen velvollisuus kantaa kortensa kekoon?

Erikoiseksi menee. Sinä tarvit uskovaisten vetoapua että pystyt noudattamaan omia humanistisia ja moraalisia periaatteitasi? Kyllähän tietääkseni kirkko ja erilaiset kristilliset järjestöt paljon vapaaehtoistyötä harjoittavat. Ikävä kyllä kuten wisti esitti niin uskovaisten määrä on valitettavasti kovasti laskemaan päin, joten pakko se teidän sekulaarien on ottaa tuo homma haltuun vaikka se humanisminne kuinka pakkopullalta maistuisikin.

[siili suhonen]

Secular humanism is philosophically naturalistic. It holds that nature (the world of everyday physical experience) is all there is, and that reliable knowledge is best obtained when we query nature using the scientific method.

Jep. Sekulaarista humanismista näyttäisi tosiaan puuttuvan täysin tuo kiinnostus ihmisen sisäisen maailman ymmärtämiseen ja ote ennenkaikkea ulospäin suuntautunut. Tuossa mielestäni se hengellinen humanismi täydentää oivasti sekulaaria humanismia. Sen verran paljon uraanuurtavaa tutkimusta ja näkemystä on noissa perinteissä suoritettu ihmisen sisäisen maailman ja ihmisluonnon jos kohta ihmisen jumalluonnon(kts. platon) ymmärtämiseksi.

Miten niin sekulaarista humanismista puuttuu kiinnostus ihmisen sisäisen maailman ymmärtämiseen?

Noista sekulaareista perinteistä olisi kiva kuulla lisää jossa tuosta sisäistä maailmaa käsitellään. Avaa ihmeessä. Moominiltakin yritin tiedustella mutta hän ei jostain syystä sättimiseltään joutanut asiaa avaamaan.

Ei sekularismissa ole kyse perinteistä, vaan valtion ja uskonnon sekä uskonnon ja yksilön välisistä suhteista, siksi pyyntösi on kummallinen.

Sullakaan ei siis ollut mitään konkreettista esittää tietoisuuden ja sisäisen maailman selittämiseen tähtäävistä sekulaareist perinteistä? Pelkää höpötystä vain.

[siili suhonen]

Tuosta ateistien moraalist olisi kiva kuulla lisää.

Emme me sitä asiaa voi sinulle valottaa, kun ei sellaista ole. Jokaisella ateistilla on oma moraalikäsityksensä, sillä ateismi ei edelleenkään ota kantaa mihinkään muuhun kuin jumalien olemassaoloon.

Ateisti voi siis olla sadisti, nihilisti, humanisti, utilitaristi tai mitä tahansa moraalisella kartalla.

Tuo hyvin oudolta kuulostava moraalinen ylemmyyskompleksi selittynee kun huomioimme mitä tiede sanoo moraalimme perimmöisestä tarkoituksesta. Moomin aivotieteilijän osa korjata jos olen väärässä mutta moraalin ykköstarkoitus aivotieteiden näkökulmasta lienee selittää parhain päin tekemisemme itsellemme ja kohdeyleisölle. Tämä on evoluution näkökulmasta ymmärrettävää. Pyritään maksimoimaan oma utiliteetti samalla signaloiden viiteryhmälle että ollaan kiinostuneita muidenkin utiliteetista.

Miten tuo liittyy moraaliseen ylemmyyskompleksiin? Näinhän looginen ihminen toimii. Moraalisesti ylemmyyttä tunteva unohtaa sen toimintansa oikeellisuuden muille selittämisen, koska sillä ei hänen mielestään ole väliä.

Tuossa moominin ja prometheuksen skeemassahan tuo on viety huippuunsa. On väsätty niin monimutkainen moraalioppi että sitä on käytännössä mahdotonta toteuttaa ja näin voidaan luopua moraalisista valinnoista tykkänään ja julistautua syyntakeettomiksi.

Jälleen omituista panettelua. Olet ilmeisesti ymmärtänyt noiden nimimerkkien tarkoitusperät väärin.

Ei ihme että ateistin silmiin uskovainen sisar joka tuulessa ja tuiskussa taivaltaa seurakunnan tiloihin jakamaan leipää ja keittoa sekulaarin yhteiskunnan hylkäämille vähävaraisille normatiivisen teokraattisen moraalinsa ajamana, näyttäytyy moraalittomana hirviönä. Hän ei ole lainkaan ottanut moraalisesti ylevämmän ateistin lailla huomioon sitä seurauseettistä mahdollisuutta että liukastuu ja murtaa nilkkansa matkalla ja näin tuloksena onkin moraaliton aknsanterveydellisten kustannusten lisäminen. Hyi sentään.

Olitko kuinka monen promillen humalassa, kun näitä kirjoittelit?

Kuka niitä promilleja laskee.

Olet ilmeisesti ymmärtänyt noiden nimimerkkien tarkoitusperät väärin.

Miten sinä ymmärsit tarkoitusperänsä? Sä voit itse käydä lukemassa viestinsä ja koitappa kysyä heiltä seurauseettistä kalkyylia vaikka johonkin yksinkertaiseen moraaliseen valintatilanteesee. Tulet näkemään kun puppugeneraaattori lähtee laukalle. Mut kuten aina. Tulen mielelläni korjatuksi tietämättömyydessäni jos olen väärin ymmärtänyt. Selitä kiitos.

[marjatta1]

Ellei ihmisen elämästä löydetä sellaisia epäitsekkäitä, ystävällisiä tekoja, jotka ovat selkeästi ilmaisua jumalallisesta rakkaudesta...

Hyvä oikaisu, mutta esitän kuitenkin lisäkysymyksen.
Ajatteletko, ettei samanlaisia tekoja voi tehdä, vaikka ei Jumalaan uskoisikaan? Jos täysin sama teko onnistuu uskonnottomaltakin, niin miten teko olisi uskovankaan kohdalla selkeä ilmaisu jumalallisesta rakkaudesta?
Vai olisiko niin, että jumalainen rakkaus (agape) voisi ilmetä myös umpipakanassa?

Muistan kymmenien vuosien takaa keskustelun, jossa kaksi yhteisöömme kuulunutta väitteli Jumalan vaikutuksesta moraaliin. Toisen mielestä Jumalasta ja uskosta osaton ei kykene aidosti ja epäitsekkäästi hyvään. Toinen oli taas eri mieltä ja väitti hyvien tekojen olevan moraalisesti aivan samanlaisia, uskoo ihminen tai ei.

Kumpaa kantaa itse edustat? Onko teon hyvyyden mitta tekijän uskosta riippuva?

Uskonnottomatkin ihmiset voivat tietenkin tehdä hyviä tekoja, ja on hyvä että tekevätkin. Monet ottavat siitä sitten kuitenkin toisilta ihmisiltä kehut ja kunniat itselleen...

Viimeisellä tuomiolla kysytään vain uskovaisilta, että "millä mielellä te autoitte maailmassa ventovieraita ihmisiä?" Oman kunnian pyynnöstäkö vai Jumalan kunniaksi?

Läheisille, sukulaisille, ystäville ja muille joista me tykätään, on helppoa osoittaa rakkautta ja tehdä hyvää...

Nämä foorumit eivät ole parhaita paikkoja uskonasioista keskustelemiseen, kun yksikin puuttuva sana/sanat tai sen oleminen väärässä paikassa saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä. Monesti kuulee sanottavan, että paras uskovainen onkin "hiljainen uskova", jonka ei tarvitse sanoa yhtään mitään, vaan hän heijastaa olemuksellaan Jumalan rakkautta siten, että on itseasiassa paras "Kristuksen kirje" tälle maailmalle.

Oletko ihan varma, että se viimeinen tuomio on mahdollinen asia ja tulee tapahtumaan?

Kyllä minä olen ihan varma.

Kiitos vastauksestasi. Se on sinun asiasi siihen uskominen. Pitääkö siihen sitten elinaikanaan aina pitää mielessä se viimeinen tuomio tai Jeesuksen toinen tuleminenko on se tapahtuma? Miten se Jeesuksen toinen tuleminen käytännössä tarkoittaa??

Hei Marjatta! Näinä levottomina aikoina maailmanloppukin on entistä useammin mielessäni.
Jeesuksen toinen tuleminen ja viimeinen tuomio saattavat olla lähellä tai sitten ei...
Kukaan meistä uskovaisista -en minä ainakaan- tiedä siitä ajankohdasta varmasti mitään muuta kuin mitä Raamatussa sanotaan.

Hei Jemina! Sinä uskot ja jopa ehkä toivot Jeesuksen toiseen tulemiseen, mutta mitä hyvää ja lohdullista siinä on? Onko maailmanloppu mielestäsi hyvä asia?

Itse toivoisin ihmisten välille tulevan enemmän keskinäistä solidaarisuutta ja sitä, että tämä polarisoituminen vähenisi ja järki voittaisi enemmän ihmisten teoissa toinen toisiamme kohtaan.

Raamattu tarjoaa konkretian sijasta vain epämääräisiä ennusteita Jeesuksen toisesta tulemisesta yms. Eipä paljon tuollainen rauhoita näinä epävakaina aikoina.

Ei, sodat ja maailmanloppu lähitulevaisuudessa ei ole mielestäni lainkaan hyvä asia. Minä itse olen jo "parhaat päiväni" nähnyt, mutta lähipiirissäni ja koko laajassa suvussani on paljon lapsia ja nuoria ihmisiä, joiden toivon saavan elää kauan ja kokevan tässä maailmassa kaikkea sitä kaunista ja ihmeellistä, mitä olen saanut kokea itsekin nuoruudessani ja myöhemminkin.

Samaa toivon minäkin ja mitään toista Jeesuksen tulemista en toivo, en myöskään usko siihen.

[marjatta1]

Kyllä se on niinpäin, että toiset kysyy ja rukoilee ja tutkii, ja toiset ovat lakanneet tutkimasta ja rukoilemasta. Siitä kaikki johtuu.

Kun puhutaan sadoista miljoonista uskovista vastakkaisten oppien kohdalla, niin tuo on vähintäänkin naiivi väite. Eikö sinulla psykologina lainkaan kellot soi esittäessäsi tuollaista? Realismin tajusi tuntuu olevan pahasti hukan teillä.

Oikeat uskovat ovat yleensä vähemmistö. Juutalaisista vain vähemmistö uskoi Jeesukseen. Ja oli mikä tahansa kirkoista ja lahkoissa nyt lähinnä se oikea, niin vähemmistö se on katolisiin verrattuna.

Ei mitään naivia. Totuus.

Just: "Oikeat uskovat ovat yleensä vähemmistö" Tuollaiset puheet ja kategorisointi "oikeista uskovaisista" on sitä mikä tekee tekee ihmisen helposti immuuniksi ryhtyä uskovaiseksi, että toiset ovat parempia kuin toiset ei, ei ei....

Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon. Ihmiset ei
Niin se kai on. Kaikki luulee olevansa oikeita.

Jumalankin sanotaan olevan ihmisten keksintöä?

"Jumala on ihmisen keksintöä. Niinpä Jumalan luonne on vain pintapuolinen mysteeri. Ihmisen luonne on syvällinen mysteeri."
Nanrei Kobori, buddhistimunkki


"En luota niihin ihmisiin, jotka niin varmasti tietävät, mitä Jumala heidän tahtoo tekevän, sillä olen huomannut sen aina yhtyvän heidän omiin toiveisiinsa."
Susan B. Anthony

https://vihrearouva.net/sitaat.html

[ID10T]

Kyllä se on niinpäin, että toiset kysyy ja rukoilee ja tutkii, ja toiset ovat lakanneet tutkimasta ja rukoilemasta. Siitä kaikki johtuu.

Kun puhutaan sadoista miljoonista uskovista vastakkaisten oppien kohdalla, niin tuo on vähintäänkin naiivi väite. Eikö sinulla psykologina lainkaan kellot soi esittäessäsi tuollaista? Realismin tajusi tuntuu olevan pahasti hukan teillä.

Oikeat uskovat ovat yleensä vähemmistö. Juutalaisista vain vähemmistö uskoi Jeesukseen. Ja oli mikä tahansa kirkoista ja lahkoissa nyt lähinnä se oikea, niin vähemmistö se on katolisiin verrattuna.

Ei mitään naivia. Totuus.

Just: "Oikeat uskovat ovat yleensä vähemmistö" Tuollaiset puheet ja kategorisointi "oikeista uskovaisista" on sitä mikä tekee tekee ihmisen helposti immuuniksi ryhtyä uskovaiseksi, että toiset ovat parempia kuin toiset ei, ei ei....

Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon.

Miksi osa sitten joutuu helvettiin? Arvatenkin syy on vapaa tahto, mutta rakastavana vanhempana jumalan tulisi puuttua ajoissa häiriökäyttäytymiseen, eikä tyytyä katsomaan sivusta, kun ihmislapsi joutuu turmiolle.

Se on minusta kummallista, että moni rikollinen tulee uskoon vasta vankilassa, vaikka jumalalla olisi ollut tilaisuuksia herätellä paatunutta konnaa jo ennen sitä lopullista niittiä monta kertaa. Varmaan syy on se, että "pelastaja" tuntuu sitä sanakrillisemmalta, mitä syvemmälle pelastettu on joutunut ahdinkoon. Eihän palomieskään saa kiitosta kynttilän sammuttamisesta, roihun pitää olla kunnon kokoinen.

[ID10T]

Kyllä se on niinpäin, että toiset kysyy ja rukoilee ja tutkii, ja toiset ovat lakanneet tutkimasta ja rukoilemasta. Siitä kaikki johtuu.

Kun puhutaan sadoista miljoonista uskovista vastakkaisten oppien kohdalla, niin tuo on vähintäänkin naiivi väite. Eikö sinulla psykologina lainkaan kellot soi esittäessäsi tuollaista? Realismin tajusi tuntuu olevan pahasti hukan teillä.

Oikeat uskovat ovat yleensä vähemmistö. Juutalaisista vain vähemmistö uskoi Jeesukseen. Ja oli mikä tahansa kirkoista ja lahkoissa nyt lähinnä se oikea, niin vähemmistö se on katolisiin verrattuna.

Ei mitään naivia. Totuus.

Just: "Oikeat uskovat ovat yleensä vähemmistö" Tuollaiset puheet ja kategorisointi "oikeista uskovaisista" on sitä mikä tekee tekee ihmisen helposti immuuniksi ryhtyä uskovaiseksi, että toiset ovat parempia kuin toiset ei, ei ei....

Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon. Ihmiset ei
Niin se kai on. Kaikki luulee olevansa oikeita.

Ei. Kaikki eivät luule olevansa oikeita uskovaisia. Minä ja moni muu tiedämme, että emme ole, koska emme usko mihinkään.
Tavallaan olet oikeassa siinä, että Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon, koska Jumala ei rakasta ketään yhtään, koska Jumala ei ole olemassa.

Kaikki myös välillä epäilee omaa uskoaan. Mutta jos lakkaa uskomasta siihen, niin silloin on vaan vaihtanut uskontoa ja uskoo sitten että se uusi on oikea.

Eli miksi sanot, että oikeat uskovat ovat vähemmistössä, jos kaikki ovat oikeita uskovia omasta mielestään? Yksikään jumala ei ole ilmoittanut olevansa oikea.

Jos jonkun usko oikeasti onkin oikea, niin voiko hän tietää sen, uskoa epäilemättä enää? Voi, koska se on oikea usko. Mistä hän sen tietää, kun monet kuitenkin erehtyvät, luulevat vaan?

Tuo on todella sakeaa kehäpäättelyä, koskka jokainen ajattelee uskovansa siihen oikeaan jumalaan.

[ID10T]

Uskonnollisuus muuttumassa vähemmistöidentiteetiksi
Joka neljäs (26 %) suomalainen katsoo olevansa identiteetiltään uskonnollinen. Suomalaisen uskonnollisen kentän muuttuessa moni uskonnollinen ihminen kokeekin edustavansa vähemmistöä uskonnollisen identiteetin takia. Uskovana itseään pitävistä suomalaisista viidennes (19 %), mutta alle 30-vuotiaista jo noin kolmannes kokee olevansa vähemmistössä uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.

Edellä on kirkon tutkimuskeskuksen tilastoa.
Pitää vain toivoa, että meissä uskonnottomiasa on mahdollisimman paljon niitä hyviä sekulaareja humanisteja ja mahdollisimman vähän pahoja sekulaareja humanisteja.
Täällähän on vakuuttavasti osoitettu, että uskonnollisuuteen taipuvaisilla henkilöillä on korkeampi moraali kuin näillä niin maar sekulaareilla humanisteilla. Edelliset sanovat aivan oikein: niikkelis naakkelis, kun taas nämä moraalitaan vähäisemmät toteavat kiikkelis kaakkelis.

Tuohon toiveeseen on helppo yhtyä. Paitsi ehkä palstan seurauseetikoiden? Onhan mahdollista että pahat humanistit vahingossa tekevät valintoja jotka johtavat hyviin lopputuloksiin ja toisinpäin?
Olemme saaneet sinulta hyvä wisti kuulla paljon hersyvän sarkastista ja ironista kommentointia, mutta olisiha kiva kuulla myös vilpittömiä ajatuksiasi. Mitä jos riisuisit suojanaamiosi hetkeksi ja kertoisit suoraan ja rehellisesti näkemyksiäsi?
Mitä humanismi sinulle merkitsee?
Millä moraalilla itse vedät?
Mitkä ovat minimivaatimukset jotta ihminen voisi kutsua itseään hyväksi humanistiksi? Riittääkö jos kertoo juhlapuheissa hienoja juttuja vai vaaditaanko hyvältä humanistilta jotain tekoja, henkilökohtaisia uhrauksiakin kenties?
Vai miten näet asian?

Tarvitsen sarkasmin naamion siksi, etten kykene väittelemään kanssasi lainkaan. En esimerkiksi tunne käyttämistäsi sanoista kuin osan. Uskon, että jos väittelisimme siitä kumpi parempi väri sininen, vai keltainen hakkaisit minut siinäkin 6-0 tai vähintään 5-1. Asettelet sanasi niin paljon minua taitavammin. En silti usko, että värien paremmuudesta on todistettu mitään.
En myöskään usko, että moraalijärjestelmiä (toivottavasti oli jotenkin oikea sana) voidaan todistaa paremmiksi tai huonommiksi enempää kuin voimme puhumalla todistaa henkiolentojen (toivottavasti oikea sana) olevuutta tai olemattomuutta.
Uskovien ja uskonnottomien asenteita moraalisiin kysymyksiin on tutkittu eikä niissä merkittäviä eroja havaittu. Näin ollen lienee yksi lysti kummat osaavat taitavammin itseään kehua.

Tuo on hyvin erikoinen ilmiö että ateistit tuntuvat näkevän ihan tavallisenkin keskustelun jonkinlaisena väittelynä jossa tärkeintä on voitto ja toisen hakkaaminen ja noin kovasti häpeävät omien näkemystensä jakamista.

Tuo on hyvin erikoinen ilmiö, että yleistät jälleen. Ateisteissa on enemmän monimuotoisuutta kuin uskovissa.

Johtuuko tuo siitä että ateistilla on niin kova tarve olla erinomaisen täydellinen

Johtuu sinun ennakkoluuloistasi, että ajattelet noin.