Nostitte molemmat esiin todella tärkeitä näkökulmia – erityisesti sen, että työtakuun toteutuksessa on oltava selkeät pelisäännöt, jotta työtön ei muutu ”halvaksi korvikkeeksi” palkkatyölle. Tässä olen täysin samaa mieltä. Kokeilujen ja harjoittelujen väärinkäyttö on Suomessa ollut todellinen ongelma, ja juuri siksi tarvitaan selkeää sääntelyä sekä kunnollista valvontaa.
Mutta nyt kun hallintohimmelit on rakennettu valmiiksi, eli TE-palvelut siirtyneet kunnille ja alueellisen koordinaation rakenteet ovat olemassa, on viimein syytä panostaa sisällölliseen kehittämiseen. Tässä Työtakuu olisi erinomainen työkalu – ei palkkatyön korvaajana, vaan alueiden toimintakyvyn ja elinvoiman vahvistajana. Kuten aiemmin kuvasin, Suomeen on syntynyt tilanne, jossa rakenteet ovat valmiina, mutta varsinainen sisältö ja strateginen suunta puuttuvat.
Työtakuun järkevä toteutus nojaa kolmeen perusperiaatteeseen:
1. Työtakuu tehdään vähimmäispalkka- ja työehtokäytäntöjen ehdoilla.
Tämä ei ole ristiriidassa Suomen mallin kanssa – päinvastoin. Tuore EU-tuomioistuimen ratkaisu piti voimassa minimipalkkadirektiivin osiot, jotka vahvistavat työehtosopimusjärjestelmää.
SAK:n ja STTK:n juristit ovat todenneet, että tämä on tärkeä suoja tilanteessa, jossa työehtosopimusten kattavuutta on yritetty tietoisesti heikentää (esim. Orpon hallituksen toimesta).
→ Työtakuu siis tukisi suomalaisia työmarkkinoita, ei heikentäisi niitä.
2. Työtakuun työtehtävien on oltava täydentäviä – ei markkinaehtoisen työn korvaamista.
Tähän löytyvät selkeät keinot:
– luontokunnostus
– sosiaalinen ja yhteisöllinen työ
– liikkumisen, arjen ja asumisen tukipalvelut
– kulttuuri- ja perinneympäristöjen hoito
– kiertotalouden ja vihreän siirtymän pilottihankkeet
Näillä aloilla tarve on valtava, mutta markkina ei niitä tuota. Se on juuri työtakuun alue.
3. Työtakuu olisi samalla väylä ammatilliseen kehittymiseen.
Ei pelkkä paikka ”pitämässä kiinni työelämästä”, vaan
– osaamistason nostamisen väline
– täydentävän koulutuksen tarjoaja
– reitti uuteen ammattiin tai parempiin työsuhteisiin
– mahdollisuus vaihtaa alaa ilman pudotusta toimeentulossa
Tämä voisi olla historiallinen muutos: kukaan ei olisi ”jumissa” epätyydyttävässä työssä vain siksi, ettei voi ottaa riskiä menettää tulojaan.
Juuri tämän vuoksi vuoden 2026 alueelliset elinvoimakeskukset ovat avainasemassa. Ne voivat toimia työtakuun:
* rahoittajina
* koordinoijina
* vihreän siirtymän ja sosiaalisten innovaatioiden moottoreina
* sekä alueen työvoiman osaamisen kehittäjinä
Työtakuu ei siis ole vain työllistämismalli, vaan samalla koko aluekehittämisen työkalu.
Suomi on jo rakentanut hallinnollisen perustan. Seuraavalle hallitukselle jää ratkaiseva kysymys:
Haluammeko jatkaa nykyistä passiivisen tukijärjestelmän linjaa vai käyttämmekö olemassa olevia rakenteita aidosti kansalaisten osallisuuden, osaamisen ja alueiden elinvoiman vahvistamiseen?
Työtakuu on käytännöllinen ja realistinen tapa valita jälkimmäinen.