siili suhonen kirjoitti: ↑28 Touko 2024, 14:02
Aamen. EMpatial pimeä puolensa joka saattaa potkasta kovaa takaisin. Lisäksi empatian voimakkuus tuppaa pienemään käänteisessä neliössä etäisyyden kasvaessa joten. Sen sijasta budhakin laillasi peräänkuulutti loving kndenessia empatian sijasta.
Eli halua auttaa ei kumpua enää kuluttavasta samaistumisesta kohteen kärsimykseen vaan positiivisesta ja sisältäpäin nousevasta rakkauden tunteesta ja halusta vapauttaa kaikki tietoiset olennoot kärsimyksestään.
Töissä oli koulutus empatiasta ja parissa slaidissa oli storm trooppereita ja darth vader. Mitä on empatian pimeä puoli?
Mulle tulee ekana mieleen myynti. Hyväile henkisesti kun asiat etenee niinkun haluat, pahoinpitele lievästi aina kun ei. Sillä tavalla voi yrittää ohjailla kohdetta haluamaasi lopputuloksen.
Kirjasuositus. Paul Bloom: Dark side of empathy
The Dark Side of Empathy and the Case for Rational Compassion It’s common to hear people argue that, “If we just had more empathy, the world would be a much better place.”
ID10T kirjoitti: ↑27 Touko 2024, 08:15
Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.
No ei kyse ole käsityksistä vaan kokemukseillisesta ymmärtämisestä.
Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.
siili suhonen kirjoitti:
Mehän koemme todellisuuden abstrakteina käsitteinä ja jumala sit jää jäljelle ainoana konkreettisena todellisuutena kun nuo käsitteet tippuvat kokemuksesta pois.
"TE" ehkä koette todellisuuden näin, minun todellisuuskäsitykseeni jumala ei sisälly millään tavoin. Toisaalta voisin yhtä hyvin ajatella samoin vaikka Batmanista, jos olisin taipuvainen liittämään todellisuuskäsitykseeni mielikuvitusolentoja.
KultaKikkare kirjoitti: ↑28 Touko 2024, 14:19
Jotkut ihmiset on ihan sika arkoja siitä mitä niistä ajatellaan. Pelko on voiman pahin vihollinen. Pimeällä puolella käytetään ihmisten pelkoa hyväkseen.
Mutta eihän empatialla ole mitään tekemistä henkisen väkivallan kanssa.
ID10T kirjoitti: ↑27 Touko 2024, 08:15
Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.
No ei kyse ole käsityksistä vaan kokemukseillisesta ymmärtämisestä.
Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.
siili suhonen kirjoitti:
Mehän koemme todellisuuden abstrakteina käsitteinä ja jumala sit jää jäljelle ainoana konkreettisena todellisuutena kun nuo käsitteet tippuvat kokemuksesta pois.
"TE" ehkä koette todellisuuden näin, minun todellisuuskäsitykseeni jumala ei sisälly millään tavoin. Toisaalta voisin yhtä hyvin ajatella samoin vaikka Batmanista, jos olisin taipuvainen liittämään todellisuuskäsitykseeni mielikuvitusolentoja.
Olennot toki ovat aina kuvia mielessä. No mä en puhunut mitään olennoista vaan jumalasta joka ei ole olento. Et sikäli piekset tässä nyt vähän olkiukkoja.
Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.
ID10T kirjoitti: ↑27 Touko 2024, 08:15
Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.
No ei kyse ole käsityksistä vaan kokemukseillisesta ymmärtämisestä.
Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.
siili suhonen kirjoitti:
Mehän koemme todellisuuden abstrakteina käsitteinä ja jumala sit jää jäljelle ainoana konkreettisena todellisuutena kun nuo käsitteet tippuvat kokemuksesta pois.
"TE" ehkä koette todellisuuden näin, minun todellisuuskäsitykseeni jumala ei sisälly millään tavoin. Toisaalta voisin yhtä hyvin ajatella samoin vaikka Batmanista, jos olisin taipuvainen liittämään todellisuuskäsitykseeni mielikuvitusolentoja.
Olennot toki ovat aina kuvia mielessä. No mä en puhunut mitään olennoista vaan jumalasta joka ei ole olento. Et sikäli piekset tässä nyt vähän olkiukkoja.
SINÄ sanot, että jumala ei ole mielikuvitusolento, minä sanon että on. Kumpaakaan näkemystä ei voi kumota, mutta tiede ei ole löytänyt minkäänlaisia viitteitä jumalasta, joten tavallaan päinvastaisten todisteiden puute on todiste itsessään. Palataan tähän, kun keksit jumalan olemassaololle objektiivisia todisteita.
ID10T kirjoitti: ↑27 Touko 2024, 08:15
Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.
No ei kyse ole käsityksistä vaan kokemukseillisesta ymmärtämisestä.
Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.
siili suhonen kirjoitti:
Mehän koemme todellisuuden abstrakteina käsitteinä ja jumala sit jää jäljelle ainoana konkreettisena todellisuutena kun nuo käsitteet tippuvat kokemuksesta pois.
"TE" ehkä koette todellisuuden näin, minun todellisuuskäsitykseeni jumala ei sisälly millään tavoin. Toisaalta voisin yhtä hyvin ajatella samoin vaikka Batmanista, jos olisin taipuvainen liittämään todellisuuskäsitykseeni mielikuvitusolentoja.
Olennot toki ovat aina kuvia mielessä. No mä en puhunut mitään olennoista vaan jumalasta joka ei ole olento. Et sikäli piekset tässä nyt vähän olkiukkoja.
Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.
Juu. Ei keskellä. Vaan kaikkialla eikä missään.
Tämähän on sitä panteismiä, jonka ankarasti kielsit, kun keskustelimme jamesilaisesta pragmatismistä, jota ilmoit kannattavasi.
MooM kirjoitti: ↑27 Touko 2024, 10:55
Tietoisuus varmaan tuntuu siltä, että saa havaintoja ympäristöstä ja itsestään, ja kokee, että pystyy ainakin jollain tavoin ymmärtämään havainnot ja oman olemisensa siinä tilassa (sekä ympäristö että oma sisäinen tila), jossa on.
Miltä tuo havaintojen saaminen tuntuu ja millä tavalla havainnon ymmärtäminen eroaa havainnon saamisen tunteesta?
Mitä eroa tuntemisella ja ymmärtämisellä nyt on? Saattaa olla aika vähän, mutta itse ajattelin, että tuntemus havainnosta on jokin tunne, jonka havainto synnyttää. Esimerkiksi jos piikki pistää kylkeen, se tuottaa kipua, pelkoa ja ahdistusta tms ja jo sinänsä voi synnyttää motivaation väistää kipua aiheuttavaa asiaa tai muuten tehdä jotain (ero vaistomaiseen reaktioon saattaa olla aika pieni, mutta haen tässä sitä, että havainto aiheuttaa kuitenkin jonkinlaisen kognition, ei vain refleksitoimintaa). Ymmärtäminen on sitä, että hahmottaa, mistä kivun tuntemus johtuu ja pystyy reagoimaan siihen harkitusti. Tai jättämään reaktion tekemättä, jos se on järkevää.
EI nämä ole mitään tarkkoja rajoja. Esimerkiksi rokotettava vauva ei ymmärrä havaintoaan piikistä ja kivusta, vaan pelkästään tuntee sen ja reagoi sen mukaan. Silti vauva on tietoinen, mutta luulisin, että jos puhutaan tietoisuuden tunteesta, sitä vauvalla ei ehkä ole. Sama muilla nisäkkäillä, ainakin surimmalla osalla. "Luulisin" siis edelleen, mitään eksakteja perusteluja mulla ei ole.
Joo. Näkisin kans että ymmärrys havainnosta on nimenomaan tunne joka liittää havainnon subjektiin ja antaa tuolle havainnolle merkityksen.
Ymmärtäminen on sitä, että hahmottaa, mistä kivun tuntemus johtuu ja pystyy reagoimaan siihen harkitusti.
Joo. Ymmärrys on ymmärrystä ilmiön syistä. Ymmärrän tulokulman. Mut täs nähdäkseni puhut kivun kokemuksen syistä et havaintokokemuksen syistä?
Mitä tarkoittaa tuo ymmärryksen kognittivinen puoli? Että meillä on abstrakti symboli( esim. "puu")joka viittaa tohon havaintokokemukseen ja kenties vielä muiden abstraktien symbolien avulla annettu määritelmä tuolle symbolille "puu"? Eli ymmärrys edellyttäs ensin meemikoneen generoimaa tunnetta joka liittää havaintokokemuksen kokijaan ja sit meemikoneen avulla saavutettu kognitiivinen ymmärrys jossa havaintokokemus on käsitteellistetty sanoiksi. Havainnon kognitiivinen ymmärrys siis havainnon nimeämistä?
Vaik mikä tuo kognitiivinen komponentti tos on?
EI nämä ole mitään tarkkoja rajoja. Esimerkiksi rokotettava vauva ei ymmärrä havaintoaan piikistä ja kivusta, vaan pelkästään tuntee sen ja reagoi sen mukaan.
Onks lapsi tietoinen puusta ennenkun jästi on osoittanut sormellaan puuta ja kertonut että se on "puu"?
ID10T kirjoitti: ↑27 Touko 2024, 08:15
Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.
No ei kyse ole käsityksistä vaan kokemukseillisesta ymmärtämisestä.
Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.
siili suhonen kirjoitti:
Mehän koemme todellisuuden abstrakteina käsitteinä ja jumala sit jää jäljelle ainoana konkreettisena todellisuutena kun nuo käsitteet tippuvat kokemuksesta pois.
"TE" ehkä koette todellisuuden näin, minun todellisuuskäsitykseeni jumala ei sisälly millään tavoin. Toisaalta voisin yhtä hyvin ajatella samoin vaikka Batmanista, jos olisin taipuvainen liittämään todellisuuskäsitykseeni mielikuvitusolentoja.
Olennot toki ovat aina kuvia mielessä. No mä en puhunut mitään olennoista vaan jumalasta joka ei ole olento. Et sikäli piekset tässä nyt vähän olkiukkoja.
Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.
Juu. Ei keskellä. Vaan kaikkialla eikä missään.
Tämähän on sitä panteismiä, jonka ankarasti kielsit, kun keskustelimme jamesilaisesta pragmatismistä, jota ilmoitti kannattavasi.
Erikoinen tulkinta. Mitä tekemistä panteismilla on esittämäni kanssa?
ID10T kirjoitti: ↑27 Touko 2024, 08:15
Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.
No ei kyse ole käsityksistä vaan kokemukseillisesta ymmärtämisestä.
Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.
siili suhonen kirjoitti:
Mehän koemme todellisuuden abstrakteina käsitteinä ja jumala sit jää jäljelle ainoana konkreettisena todellisuutena kun nuo käsitteet tippuvat kokemuksesta pois.
"TE" ehkä koette todellisuuden näin, minun todellisuuskäsitykseeni jumala ei sisälly millään tavoin. Toisaalta voisin yhtä hyvin ajatella samoin vaikka Batmanista, jos olisin taipuvainen liittämään todellisuuskäsitykseeni mielikuvitusolentoja.
Olennot toki ovat aina kuvia mielessä. No mä en puhunut mitään olennoista vaan jumalasta joka ei ole olento. Et sikäli piekset tässä nyt vähän olkiukkoja.
SINÄ sanot, että jumala ei ole mielikuvitusolento, minä sanon että on. Kumpaakaan näkemystä ei voi kumota, mutta tiede ei ole löytänyt minkäänlaisia viitteitä jumalasta, joten tavallaan päinvastaisten todisteiden puute on todiste itsessään. Palataan tähän, kun keksit jumalan olemassaololle objektiivisia todisteita.
No sä keksit tässä ihan omia määritelmiäs jumalalle. . Jumala on ääretön. eihä se silloin voi olla olento vaikka kuinka sanoisit että on. Olento on nimenomaan määritelty ääriensä kautta jotka erottavat olennon ympäristöstään. Jumalalla ei ole ääriä eikä se nöin ollen mahdu olennon määritelmän alle.
Re: Miltä tietoisuus tuntuu?
Lähetetty: 28 Touko 2024, 15:22
Kirjoittaja MooM
siili suhonen kirjoitti: ↑28 Touko 2024, 15:14
Onks lapsi tietoinen puusta ennenkun jästi on osoittanut sormellaan puuta ja kertonut että se on "puu"?
Ei tietenkään kielellisenä abstraktiona (sen tajuamiseen menee aikaa muutenkin, varsinkin, jos lapsen kokemuspiirissä on vain se yksi puu). Eikä sanaa "puu" kuule muut kuin suomenkielisessä ympäristössä kasvavat lapset. Ja vaikkei lapsella olisi mitään sanaa puulle, varmaankin aika pian se tietoisuus syttyy. Todennäköisesti lapsi jopa nimeää sen jotenkin joka tapauksessa, jos muutenkin käyttää kieltä asioiden hahmottamiseen.
Mutta varmaan tietoisuuden taso (tai tyyppi?) kehittyy lapsen mukana. Ensin on näköhavainto jostain isosta hahmosta, sitten käsitys, että se on oma objektinsa ja että siihen liittyy nimitys "puu". Sitten abstraktimpi taju siitä, mitä puu tarkoittaa ja mitkä ominaisuudet ovat yleisiä puun ominaisuuksia ja mitkä taas jonkin yksittäisen puun tai puulajin piirteitä. Ja sen rinnalla koko ajan kehittyvä käsitys (tieto), mitä puu on ja miten se liittyy muuhun maailmaan.
ID10T kirjoitti: ↑27 Touko 2024, 08:15
Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.
No ei kyse ole käsityksistä vaan kokemukseillisesta ymmärtämisestä.
Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.
siili suhonen kirjoitti:
Mehän koemme todellisuuden abstrakteina käsitteinä ja jumala sit jää jäljelle ainoana konkreettisena todellisuutena kun nuo käsitteet tippuvat kokemuksesta pois.
"TE" ehkä koette todellisuuden näin, minun todellisuuskäsitykseeni jumala ei sisälly millään tavoin. Toisaalta voisin yhtä hyvin ajatella samoin vaikka Batmanista, jos olisin taipuvainen liittämään todellisuuskäsitykseeni mielikuvitusolentoja.
Olennot toki ovat aina kuvia mielessä. No mä en puhunut mitään olennoista vaan jumalasta joka ei ole olento. Et sikäli piekset tässä nyt vähän olkiukkoja.
SINÄ sanot, että jumala ei ole mielikuvitusolento, minä sanon että on. Kumpaakaan näkemystä ei voi kumota, mutta tiede ei ole löytänyt minkäänlaisia viitteitä jumalasta, joten tavallaan päinvastaisten todisteiden puute on todiste itsessään. Palataan tähän, kun keksit jumalan olemassaololle objektiivisia todisteita.
No sä keksit tässä ihan omia määritelmiäs jumalalle. . Jumala on ääretön. eihä se silloin voi olla olento vaikka kuinka sanoisit että on. Olento on nimenomaan määritelty ääriensä kautta jotka erottavat olennon ympäristöstään. Jumalalla ei ole ääriä eikä se nöin ollen mahdu olennon määritelmän alle.
Tuo on SINUN määritelmäsi jumalalle ja se on ihan yhtä hyvä tai huono kuin minunkin. Jokainen kehittää oman versionsa jumalasta. Olli taas pitää jumalaa olentona, vaikkakin kirkastettuna sellaisena.
Ja jos jumala ei sinusta ole OLENTO, niin mielikuvituksen tuotetta se kuitenkin on. Saat yrittää vakuuttaa minut muusta, mutta en usko, että pystyt.
KultaKikkare kirjoitti: ↑28 Touko 2024, 14:19
Jotkut ihmiset on ihan sika arkoja siitä mitä niistä ajatellaan. Pelko on voiman pahin vihollinen. Pimeällä puolella käytetään ihmisten pelkoa hyväkseen.
Mutta eihän empatialla ole mitään tekemistä henkisen väkivallan kanssa. Empatian puutettahan se on. Eikä nälkäkään ole kylläisyyden "pimeä puoli".
Mut usein kyllä ainakin puhekielessä empatialla tarkoitetaan nimenomaan sitä positiivista puolta. Kokonaisuus on sit tunneälyä mikä sisältää sekä empatian että sen "pimeän puolen".
Ite tarkotin empatialla nimenomaan kykyä asettua toisen asemaan. Joka taas on tunneälyn osa-alue, eikä ota kantaa siihen mihin sitä kykyä asettua toisen asemaan käyttää.
ID10T kirjoitti: ↑27 Touko 2024, 08:15
Tuo Hawkinsin asteikko on turhankin hienojakoinen ja siihen on turhaan otettu mukaan myös jumalakäsitys, mikä ei sinänsä liity tietoisuuteen mitenkään.
No ei kyse ole käsityksistä vaan kokemukseillisesta ymmärtämisestä.
Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.
siili suhonen kirjoitti:
Mehän koemme todellisuuden abstrakteina käsitteinä ja jumala sit jää jäljelle ainoana konkreettisena todellisuutena kun nuo käsitteet tippuvat kokemuksesta pois.
"TE" ehkä koette todellisuuden näin, minun todellisuuskäsitykseeni jumala ei sisälly millään tavoin. Toisaalta voisin yhtä hyvin ajatella samoin vaikka Batmanista, jos olisin taipuvainen liittämään todellisuuskäsitykseeni mielikuvitusolentoja.
Olennot toki ovat aina kuvia mielessä. No mä en puhunut mitään olennoista vaan jumalasta joka ei ole olento. Et sikäli piekset tässä nyt vähän olkiukkoja.
Ihan sama, jumala ei kuitenkaan ole keskeinen tekijä tietoisuudessa.
Juu. Ei keskellä. Vaan kaikkialla eikä missään.
Tämähän on sitä panteismiä, jonka ankarasti kielsit, kun keskustelimme jamesilaisesta pragmatismistä, jota ilmoitti kannattavasi.
Erikoinen tulkinta. Mitä tekemistä panteismilla on esittämäni kanssa?
Näyttää siltä, että sinun aiemman kantasi ja tässä esittämäsi nakemyksen välillä on ristiriita. Panteismi on uskonnollinen näkemys, jonka mukaan Jumala on kaikessa ja kaikki on Jumalassa. Tämän näkemyksen kielsit aiemmassa keskustelumme jamesilaisesta pragmatismistä sitä suoraan sinulta kysyessäni tähän Wikipedia sivuun viitaten:
Siinä todetaan, että Jamesin mukaan pragmatismi on panteistinen filosofia. Tuolloin kielsit kannattavasi panteismiä, mutta nyt puhut Jumalasta "kaikkialla eikä missään" olevana. Käsitykseni mukaan tämä nimenomaan viittaa panteistiseen ajattelutapaan.
Tämä nyt esittämäsi näkemys on ristiriidassa tuon aiemman keskustelumme kanssa. Kommenttini on siksi perusteltu. Et osoita keskusteluissa riittävää johdonmukaisuutta.
On tietysti mahdollista, että ymmärrät panteismin normaalista käytännöstä poikkeavalla tavalla. Filosofiset (esitieteelliset pohdiskelut) ovat monitulkintaisia juttuja. Myös Jamesin tekstit eri julkaisuissa ovat keskenään ristiriitaisia.
Eri keskustelijat voivat siis käyttää termejä eri tavoin. Tämän näkemyksissäsi esiintyvän ristiriidan hälventämiseksi olisi varmaan paikallaan, että kuvaisit nyt omaa filosofista kantaasi vähän täsmällisemmin. Tätä on pyydetty sinulta jo aikaisemminkin.
Kohina kirjoitti: ↑28 Touko 2024, 06:53
Miksi tietoisuuden pitäisi olla jotain fantsua edelleenkään? Kuten sanoin, yksilö toki preferoi vaikka iloa ja surua, tai vihas ja kateutta, mutta isossa mittakaavassa mikään niistä ei ole toista tärkeämpi. Se on helppo huudella miten paljon se on itestä kiinni kun ei ole orja koskaan ollutkaan. Empatian sekoittaminen sympatiaan onkin paha virhe jota ei edes tiedosteta sillä ihmiset eivät ole järin tietoisia tunneälykkyyden korvautuessa protokollalla:
Ilman fantsuakin voi olla tietoisuutta, mut ei toisinpäin.
Hoitohenkilökunnalla ei ole varaa sympatiaan, muuten ne on pikavauhtia sairaseläkkeellä burnoutin takia. Siksi tonne yleensä valikoituukin vähemmän myötätuntoisia ihmisiä. Mut empatiasta niille vähän niinkun maksetaan, sitä sopii odottaa ja vaatia.
Eikä makseta. Eräs yksityisetsivä sai komennon tilastoida lastensuojeluilmoitukset ja huomasi että sairaanhoitajat olivat yliedustettuina. Vastaus liittyi tiktokissa kiertäneeseen trendiin joss eräs nainen kysyi ovatko muutkin huomanneet että koulukiusaajat päätyivät hoitoalalle ja aika paljon siihen ihmisiä liittyikin.
B klusteri korostuu vahvasti hoitoalalla.
Eli sympatiaa sitä juuri saa, sillä se ei juuri mitään vaadi antajaltaan ja on mediaseksikästä.
Sen täytyy olla feikkisympatiaa, aitoa ei anneta se tulee.
Mitä aitoa? Kun lapselle tulee pipi sormeen ja puhallat, niin oletko ihan täysillä messissä siinä kuinka syvältä kouraisevan kamalalta lapsestasi tuntuu? Et varmaankaan, tai mistä minä tiedän, mutta siihen pipiin puhalletaan vaikka olisi firma menossa konkurssiin siinä sivussa.
Ja toki jossain vaiheessa sun on ymmärrettävä lopettaa siihen pipiin puhaltaminen, koska ymmärrät että ei se ole edes niin iso asia. Lapset oppii kuitenkin aikuisilta käyttäytymismallit. Siinä mun satunnaisessa seksuaalirikoksessa en alkanut pätemään vaikka tiedän ettei virta neutraloi meduusan myrkkyä koska kaikki olivat tyytyväisiä. Lapsi hämmentynyt, mutta siinä kohtaa sitä vasta hakeekin vihjeitä ympäristöstään.
Jotta varmasti puhutaan samasta asiasta:
Sympatia (kreikan sanasta sympátheia, myötätunteminen) tai myötätunto tarkoittaa toisen henkilön mielihyvän kokemista omana mielihyvänä (myötäilo) tai tuskan ja mielipahan tuntemista mielipahana.
Ei siinä ole kyse siitä että tietää miten pahalta lapsesta tuntuu, vaan siitä et itsestä tuntuu pahalta kun näkee että toisesta tuntuu pahalta. Myötätunnon voimakkuus tietysti riippuu siitä miten toinen osapuoli ilmaisee pahan olonsa. Lapset yleensä näyttää sen hyvinkin avoimesti, aikuiset ei aina niinkään.
No ei tosiaankaan ole. Ei siinä sormeen puhaltamisessa olekaan kyse siitä todellakaan, koska eihän se nyt ole kauhean paha, eikä varmasti tarvitsisi montaa kertaa vetää turpaan niin loppuisi se pillittäminen.
Ei se myötätunnon voimakkuus riipu niinkään siitä että toinen osoittaa sitä. Hiemankaan tunneälykkäämpi ymmärtää ilman vihjettäkin että nyt ei tunnu hyvältä, mutta meillä on tosiaan hyvin suuri näkemysero kun sinulle perception on yhtä kuin perspective, kuten eräs CIA:n agentti asian hyvin ilmaisi.
Mitä sä ny selität.
Se on sitä feikkiä jos tunneälyllä esittää sympaattisia responsseja.
Tossa sulle nyt kuitenkin hieman parempi lähde.
Mitä sympatia on? (sym pathos, kanssa tuntea)
Sympatia on myötätuntoa, kykyä tuntea yhdessä toisen kanssa. Tuntiessaan sympatiaa ihminen samaistuu toisen ihmisen tunnetilaan pyrkimättä kuitenkaan ymmärtämään toista täysin. Ihminen ei asetu toisen asemaan tutkimaan tilannetta objektiivisesti vaan pyrkii myötäelämään ja myötätuntemaan samalla tavoin toisen kanssa, kuitenkin enemmän omasta näkökulmastaan käsin. Sympatia vahvistaa usein sen kohteen kokemaa tunnetta eikä negatiivisten tunteiden yhteydessä useinkaan vie tilannetta parempaan suuntaan.
Mitä empatia sitten on? (em pathos, tuntea sisälle)
Empatia tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen asemaan. Empatia on kykyä ymmärtää toisen tunteita, kyky ymmärtää toista sisällisesti. Empatia voi olla sekä tietoista yritystä asettua toisen asemaan että emotionaalista reagoivuutta, jossa vastataan toisen tunteisiin luonnollisesti pohtimatta tätä tietoisesti. Empaattinen ihminen ei pyri ylentämään eikä alentamaan itseään suhteessa toiseen, vaan on lähtökohtaisesti samanarvoinen ja samalla tasolla. Hän ei sääli tai voivottele, vaan kykenee myötäelämiseen. Empaattinen ihminen ei mene mukaan toisen tunnetilaan, vaan ymmärtää sen ja pystyy auttamaan paremmin kuin ihminen joka kokee sympatiaa toista kohtaan eli kokee yhdessä toisen kanssa. Voidakseen asettua toisen asemaan ei tarvitse mennä mukaan samaan tunnetilaan toisen kanssa. Sympatialla ja empatialla on selvä käsitteellinen ero, vaikka kovin usein se ei ihmisille tunnu selkeä olevankaan. Tiivistetysti voisi sanoa, että sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä, empatia toisen tunnetilan ymmärtämistä.
Noinhan mä just sanoin.
Tähän kohtaan sopiva video useallakin tavalla. Lapsi väitti että toi on omena, äiti väitti että se on sipuli, lapsi päätti todistaa äidin vääräksi.
Kun en ole uskonottomana näihin uskontojen vivahde-eroihin perehtynyt, niin nämä molemmat näyttävät ainakin näiden Wikipedian kuvausten mukaan mun silmin kovin samanlaisilta.
