Mikä räjähti alkuräjähdyksessä?

[Märkäruuti]

Tuo ei taida pitää aivan tarkalleen paikkaansa koska kahta suuretta, joilla on aivan eri laatu, on vaikeata summata.

Korjaan höperehtimistäni. Tulon neliöjuuri.
Aikaisemmin postaamastani kaavasta se olisi kyllä näkynyt.

[Naturalisti]

Minä olen kertonut mitä alkuräjähdyksessä räjähti, mutten voi kertoa sitä uudestaan, koska silloin bannataan.

Sinun piti siis tulla kertomaan, ettet aio kertoa mitään?

Minua kiinnostaa tämä alkuräjähdys kovasti ja seuraan teidän mielenkiintoista keskusteluanne. Se on hieno keskustelu!

Todisteet viittaavat siihen että se on hetki jolloin aika ja avaruus alkoi.
Miksi ja miten? Kukaan ei tiedä.
Ja se että kukaan ei tiedä ei tarkoita että taikahemmo leijuu vieressä ja laittoi kaiken alulle.

Eipä siitä kaikkeuden alusta todisteita ole ensimmäistäkään, taustasäteilyn todistusarvo tuohon on nolla ja se on kaukaisin mitä on ja se tulee jokapuolelta.
Minusta todisteet on täysin selvät multiversumien puolesta, avaruutta, sitä tilaa ei tarvitse luoda, se on vääjäämättä olemassa koska se on ei mitään olevaista, ihan luonnollinen asia, täydellinen tyhjyys.
Energia taas josta Albertti lohkaisi sen kaavan E= mcc, aine ja energia on saman asian kaksi puolta, voivat siis muuttua toisikeen ja kun asiaan lisätään säilymislaki, suljetun systeemin energia on vakio aina ja ikuisesti ja kaikkeus on suljettu vaikka onkin ääretön koska se on kaikki mitä on niin eihän siihen jää kuin yksi vaihtoehto, ikuisuus ja äärettömyys ja energian kierrätys ja se taas ei toimi kuin multiversumikaikkeudessa.

Olet niin väärässä kuin vain voi olla. Kaikkeuden alusta on todisteita vaikka kuinka paljon. Jo se, että traktorisi käynnistyy, todistaa, että kaikkeus on alkanut ja laajenee. Käynnistymistä kuvaavista yhtälöistä voidaan matemaattisesti johtaa johtopäätös, että kaikkeus on alkanut ja laajenee. Siinä sinulle todiste. Tai siis miljardeja todisteita, jos joka käynnistys lasketaan.

Avaruus, tila on pakko olla luotu. On mahdotonta, että se olisi ikuisesti ollut olemassa. Se on looginen totuus. Ihan luonnoton asia sellainen täydellinen tyhjyys. Avaruuden luominen on voinut tapahtua joko jonkin tietoisen olennon, kuten Ollin Jumalan, tekosena, tai sitten se on tapahtunut luonnollisen prosessin seurauksena, kuten itse ajattelen. Joka tapauksessa tilaa ei aiemmin ollut ja nyt sitä on ja koko ajan enemmän.

Einstein teki kaavan E=mcc siitä faktasta, että valonnopeus on vakio c kaikkien havaitsijoiden suhteen. Jos valonnopeus ei olisi vakio kaikkien havaitsijoiden suhteen, E=mcc ei voisi pitää paikkaansa eikä materia voisi olla energiaa. Tämänkin todistaa matematiikka.

Kierrätys toimisi lukemattomilla muillakin tavoilla kuin sinun multiversumikaikkeudella. Ollin malli on yksi, Penrosen toinen, perinteinen sykkivä kaikkeus kolmas, sisäkkäiset universumit neljäs, mustien aukkojen sisään jäävät miniuniversumit viides. Eri ulottuvuuksien universumit kuudes, mustien ja valkoisten aukkojen parien yhdessä tekemä vähittäinen kierrätys seitsemäs ja niin edelleen. Vain mielikuvitus on rajana ja sehän ei käytännössä lopu koskaan. Vaikka olettaisi kierrätyksen, mallisi on silti väärin, koska muut kierrätysmallit sopivat paremmin havaintoihin kuin sinun mallisi.

Universumi on se mikä syntyi ja laajenee. En ymmärrä miksi sen tajuaminen on niin vaikeaa että tämä universumi on vain yksi loputtoman monista ja koska näin on tämä sopii havaintoihin täydellisesti, mitään eroa ei ole, päinvastoin multiversumimalli selittää monta asiaa joita BB ei selitä, ihan suoraan.

Mitä tulee valonnoputeen, aine on staattista siinä mielessä että lähde ja havaitsija on aina samassa liiketilassa keskimäärin.
Kyllä se Valmetti käynnistyy ihan hyvin, jopa pakkasella.

No hyvä että alat sen kierrätyksen omaksua. Onhan se nyt looginen totuus että aina valitaan se vähemmin luonnollinen vaihtoehto, jopa luonnottomin vaihtoehto kaikessa kun koulutetut alkaa nostaa omaa häntäänsä ja kiillottaa kilpeään.

Universumi on se mikä syntyi ja laajenee. En ymmärrä miksi sen tajuaminen on niin vaikeaa että universumeja on vain tämä yksi koska tämä sopii havaintoihin täydellisesti ja BB selittää asiat loogisesti ja johdonmukaisesti mitä sinun multiversumimallisi ei tee.

Huvittavin epäloogisuus tuossa sinun jorinassasi on tuo, että BB:ssä ja mallissasi ei ole mitään eroa, mutta silti mallisi muka selittää asiat paremmin. Heh heh hee. Jos niissä ei ole eroa, ne selittää yhtä hyvin. Täytyy olla jokin ero, jos toinen selittää paremmin. Tämäkin tuntuu olevan asia, joka ei mene jakeluun. Jos ei ole eroa, sitten ei ole eroa missään. Jos taas malli on erilainen, sitten myös havainnot ovat pakosti jossain kohdin erilaiset.

En minä hyväksy kierrätystä. Sanoin vain, että olet väärässä siinäkin, että sinun mallisi olisi ainoa, jossa olisi kierrätys. Minun mielestäni ensin oli absoluuttinen olemattomuus, sitten kaikkeus syntyi, se laajenee ja aikanaan kuolee, ja sitten on taas absoluuttinen olemattomuus ikuisesti. Absoluuttinen olemattomuus on normaalitila, kirkas universumi on vain mitättömän pieni ainutkertainen välähdys ikuisessa absoluuttisessa olemattomuudessa.

Mitä tulee valonnopeuteen, se on vakio c kaikkien havaitsijoiden suhteen. Tämä on todistettu miljardeilla testeillä, esimerkiksi traktoria käynnistämällä.

Teen tähän väliin yhden tarkentavan kysymyksen (ottamatta kantaa tarjolla oleviin universumi/kaikkeus malleihin):

Oko niin, ettei meillä ole mitään taustasäteilyä vanhempaa empiiristä tietoa ja, ettei nämä mallit tuota poikkeavia tuloksia, jos pitäydytään vain empiirseen dataan?

Minulle kaikki se mikä on empiirisen kokemuksen tuolla puolen on spekulaatiota, jolla ei voi selittää tämänpuoleisuutta. Se voi toki olla hyödyllistä esitieteellistä pohdiskelua, joka voi johtaa testattavissa oleviin tieteellisiin hypoteeseihin.

Totesit tässä ketjussa aiemmin näin:

"Avaruus, tila on pakko olla luotu. On mahdotonta, että se olisi ikuisesti ollut olemassa. Se on looginen totuus. Ihan luonnoton asia sellainen täydellinen tyhjyys. Avaruuden luominen on voinut tapahtua joko jonkin tietoisen olennon, kuten Ollin Jumalan, tekosena, tai sitten se on tapahtunut luonnollisen prosessin seurauksena, kuten itse ajattelen. Joka tapauksessa tilaa ei aiemmin ollut ja nyt sitä on ja koko ajan enemmän."

Minä jään tällaisen väitteen jälkeen pohtimaan, että mistä se Ollin Jumala tai sinun luonnollinen prosessi tuli näitä ihmeitä tekemään. Oma naturalismini kaipaa asioille empiiristä perustaa. Jos sitä ei löydy, jää kysymys avoimeksi. Mihinkään metafyysisiin totuuksiin ei tule hirttäytyä. Ne on otettava vain muutettavissa olevina alkuoletuksina, logiikka ja matematiikka mukaan lukien, jotka ovat fiktionalismiin mukaan olemassa vain korvien välissä olevina ajattelun apuvälineinä (kulttuurisesti kehittyneinä tottumuksina)

Taustasäteily on vanhinta säteilyä, jota voimme havaita. Onko se vanhinta empiiristä tietoa riippuu siitä, mitä tarkoitat empiirisellä tiedolla. Tiedämme esimerkiksi, miten taustasäteily muodostuu, joten taustasäteilyn avulla tiedämme, mikä sai taustasäteilyn aikaan, ja se on luonnollisesti vanhempaa kuin taustasäteily, koska se on taustasäteilyn syy. Eli meillä on empiiristä tietoa taustasäteilyä vanhemmistakin asioista. Jos taas hyväksyt empiiriseksi tiedoksi vain sen, minkä havaitsemme suoraan, silloin emme tiedä avaruudesta mitään muuta, kuin että sieltä tulee eritaajuista säteilyä. Emme tiedä, onko siellä taivaankappaleita tai sitä miten vanhaa mikäkin säteily on. Tiedämme vain, että sieltä tulee säteilyä. Tuo empiirinen tieto kun on tavattoman epämääräinen käsite.

Tässä ketjussa esitetyt eri mallit tuottavat toisistaan poikkeavia tuloksia, jos pitäydytään vain empiirisiin havaintoihin. Esimerkiksi Gossun mallissa valonnopeuden mittauksissa pitäisi saada erilaisia tuloksia riippuen siitä, miten liikumme valonlähteen suhteen, kun taas BB-teoriassa mittaustuloksen pitäisi olla vakio c. Niin kuin se on aina ollutkin. Vakio c kaikkien havaitsijoiden suhteen.

Mikä on empiiristä tietoa? Toistettavissa olevien testien antaman tiedon lisäksi siihen voidaan laskea historiallinen tieto, esimerkiksi se, mitä voimme havaita erilaisilla instrumenteilla avaruudesta. Se, miten me tulkitsemme tätä tietoa, riippuu omaksumistamme ajatustottumuksista ja siitä, miten mielemme perusmekanismit tulkitsevat aistimuksia.

Käsityksemme taustasäteilystä perustuu kumuloituneeseen empiiriseen tietoon. Uudet mittaukset antavat siitä lisää empiiristä tietoa. Meillä on teorioita siitä, miten taustasäteily syntyy, mutta ne ovat kuitenkin vain todellisuuden malleja, eivät itse todellisuutta.

Mietin, kuinka ajattelumme perusta vaikuttaa siihen, millaisia teorioita ja malleja pystymme muodostamaan. William James esitti ajatuksen, että arkikielinen ajattelu perustuu käyttökelpoisiin harhoihin, jotka syntyvät suorista havainnoista ja käytännön kokemuksista. Teoriat, jotka eroavat merkittävästi arkiajattelusta, voivat tuntua vaikeilta. Esimerkiksi suhteellisuusteoria ja kvanttiteoria ovat haastavia hahmottaa, koska ne poikkeavat merkittävästi arkikokemuksesta.

Voisiko olla, että Newtonin fysiikan antama kuvaus vastaa parhaiten sitä, miten olemme evoluution myötä kehittyneet fylogeneettisesti havaitsemamme painovoiman ja toistuvien ilmiöiden hallitsemassa maailmassa? Toisin sanoen, koemme luonnostamme elävämme kolmiulotteisessa tilassa jatkuvasti etenevän ajan tapahtumavirrassa. Tästä näkökulmasta käsitteellinen ja symbolinen ajattelumme palautuu tähän "rautalanka-malliin". Emme varsinaisesti ymmärrä asioita ilman biologisesti muodostuneita primitiivisiä havaintoprosessejamme ja näiden mallien havainnollistuksia.

Aistimus- ja ajatuskykymme määrää, kuinka omaksumme ja ymmärrämme monimutkaisempia teorioita, kuten esimerkiksi kvanttigravitaatiota. Miten tämä aistimis- ja ajattelukykymme rajoittaa todellisuuden mallintamista?

[Goswell]

Kuulkaas nyt, aallonpituus ja lähetteen nopeus kulkee käsikädessä, kun valon nopeus laskee havaitsijalle, aallonpituus kasvaa näennäisesti, itse lähete ei muuksi muutu, lähde joka lähettää koko kirjoa aallonpituuksia, sieltä löytyy havaitsijan näkyvää valoa vastaava aallonpituus toisesta kohtaa lähteen sätelyspektriä kuin missä näkyvävalo on lähteen suhteen. Miten ihmeessä tuota voi käyttää valonnopeuden määrittämiseen kun tuo muutos juurikin syntyy valonnopeuden muutoksesta johtuen.

[Goswell]

Koska valon nopeus muuttuu kummassakin mittaajalle

Eihän äänennopeuskaan muutu, vaikka doppler muuttaa äänen korkeutta. Ja kuten edellä kerroin, valonnopues tyhjiössä on tyhjiön permeabiliteetin ja - permittiivisyyden summan neliöjuuren käänteisarvo.
Jos valonnopeus muuttuisi, kuten väität, suhteellisuusteoria olisi väärä. Tuskin on eikä ookkaan.

Ei muutu nopeus valollakaan väliaineessa väliaineen suhteen, vain aallonpituus muuttuu. Kun junan pilli soi lähestyvän junan ja loittonevan junan kohdatessa ja tilannetta kuunnellaan asemalla kauempaa, ääni saapuu yhtä aikaa kun junat no kohdakkain, lähestyvän junan äänen aallonpituus on kasvanut suhteessa junaan ja asemaan ja loittonevan junan pillin ääni kasvattanut aallonpituutta suhteessa junaan ja asemaan, sama käy valolle, vaan ei käy tyhjiössä valolle noin, eetteriä ei ole.

[Märkäruuti]

vaan ei käy tyhjiössä valolle noin, eetteriä ei ole.

Ei väliaineella ole asiassa mitään merkitystä.

[Vän]

Kuulkaas nyt, aallonpituus ja lähetteen nopeus kulkee käsikädessä, kun valon nopeus laskee havaitsijalle, aallonpituus kasvaa näennäisesti, itse lähete ei muuksi muutu, lähde joka lähettää koko kirjoa aallonpituuksia, sieltä löytyy havaitsijan näkyvää valoa vastaava aallonpituus toisesta kohtaa lähteen sätelyspektriä kuin missä näkyvävalo on lähteen suhteen. Miten ihmeessä tuota voi käyttää valonnopeuden määrittämiseen kun tuo muutos juurikin syntyy valonnopeuden muutoksesta johtuen.

Mitä ihmettä oikein sekoilet? Tuossa ei ole enää mitään järkeä. Kaikelle aaltoliikkeelle pätee, että aaltoliikkeen nopeus on aallonpituus kerta taajuus. Niin äänelle, aalloille vedessä kuin narua heiluttamalla saadulle aaltoliikkeelle. Ja valolle myös. Siinä ei ole merkitystä, muuttuuko aaltoliikkeen nopeus vai ei. Se on silti aallonpituus kerta taajuus. Se seuraa nopeuden määritelmästä. Nopeus on kuljettu matka jaettuna siihen käytetyllä ajalla. Aaltoliikkeen kulkema matka on hyvä ilmaista aallonpituutena. Aallonpituuden mittaisen matkan kulkemiseen aallolla kuluu yksi jaksonaika, joten aaltoliikkeen nopeus on aallonpituus jaettuna jaksonajalla. Kun lisäksi taajuus on jaksonajan käänteisluku, saamme siitä, että aaltoliikkeen nopeus on aallonpituus kertaa taajuus. Poikkeuksetta aina. Se on nopeuden määritelmä.

[ID10T]

Kuulkaas nyt, aallonpituus ja lähetteen nopeus kulkee käsikädessä, kun valon nopeus laskee havaitsijalle, aallonpituus kasvaa näennäisesti, itse lähete ei muuksi muutu, lähde joka lähettää koko kirjoa aallonpituuksia, sieltä löytyy havaitsijan näkyvää valoa vastaava aallonpituus toisesta kohtaa lähteen sätelyspektriä kuin missä näkyvävalo on lähteen suhteen. Miten ihmeessä tuota voi käyttää valonnopeuden määrittämiseen kun tuo muutos juurikin syntyy valonnopeuden muutoksesta johtuen.

Valon nopeus on VAKIO.

[Vän]

Sinun piti siis tulla kertomaan, ettet aio kertoa mitään?

Minua kiinnostaa tämä alkuräjähdys kovasti ja seuraan teidän mielenkiintoista keskusteluanne. Se on hieno keskustelu!

Todisteet viittaavat siihen että se on hetki jolloin aika ja avaruus alkoi.
Miksi ja miten? Kukaan ei tiedä.
Ja se että kukaan ei tiedä ei tarkoita että taikahemmo leijuu vieressä ja laittoi kaiken alulle.

Eipä siitä kaikkeuden alusta todisteita ole ensimmäistäkään, taustasäteilyn todistusarvo tuohon on nolla ja se on kaukaisin mitä on ja se tulee jokapuolelta.
Minusta todisteet on täysin selvät multiversumien puolesta, avaruutta, sitä tilaa ei tarvitse luoda, se on vääjäämättä olemassa koska se on ei mitään olevaista, ihan luonnollinen asia, täydellinen tyhjyys.
Energia taas josta Albertti lohkaisi sen kaavan E= mcc, aine ja energia on saman asian kaksi puolta, voivat siis muuttua toisikeen ja kun asiaan lisätään säilymislaki, suljetun systeemin energia on vakio aina ja ikuisesti ja kaikkeus on suljettu vaikka onkin ääretön koska se on kaikki mitä on niin eihän siihen jää kuin yksi vaihtoehto, ikuisuus ja äärettömyys ja energian kierrätys ja se taas ei toimi kuin multiversumikaikkeudessa.

Olet niin väärässä kuin vain voi olla. Kaikkeuden alusta on todisteita vaikka kuinka paljon. Jo se, että traktorisi käynnistyy, todistaa, että kaikkeus on alkanut ja laajenee. Käynnistymistä kuvaavista yhtälöistä voidaan matemaattisesti johtaa johtopäätös, että kaikkeus on alkanut ja laajenee. Siinä sinulle todiste. Tai siis miljardeja todisteita, jos joka käynnistys lasketaan.

Avaruus, tila on pakko olla luotu. On mahdotonta, että se olisi ikuisesti ollut olemassa. Se on looginen totuus. Ihan luonnoton asia sellainen täydellinen tyhjyys. Avaruuden luominen on voinut tapahtua joko jonkin tietoisen olennon, kuten Ollin Jumalan, tekosena, tai sitten se on tapahtunut luonnollisen prosessin seurauksena, kuten itse ajattelen. Joka tapauksessa tilaa ei aiemmin ollut ja nyt sitä on ja koko ajan enemmän.

Einstein teki kaavan E=mcc siitä faktasta, että valonnopeus on vakio c kaikkien havaitsijoiden suhteen. Jos valonnopeus ei olisi vakio kaikkien havaitsijoiden suhteen, E=mcc ei voisi pitää paikkaansa eikä materia voisi olla energiaa. Tämänkin todistaa matematiikka.

Kierrätys toimisi lukemattomilla muillakin tavoilla kuin sinun multiversumikaikkeudella. Ollin malli on yksi, Penrosen toinen, perinteinen sykkivä kaikkeus kolmas, sisäkkäiset universumit neljäs, mustien aukkojen sisään jäävät miniuniversumit viides. Eri ulottuvuuksien universumit kuudes, mustien ja valkoisten aukkojen parien yhdessä tekemä vähittäinen kierrätys seitsemäs ja niin edelleen. Vain mielikuvitus on rajana ja sehän ei käytännössä lopu koskaan. Vaikka olettaisi kierrätyksen, mallisi on silti väärin, koska muut kierrätysmallit sopivat paremmin havaintoihin kuin sinun mallisi.

Universumi on se mikä syntyi ja laajenee. En ymmärrä miksi sen tajuaminen on niin vaikeaa että tämä universumi on vain yksi loputtoman monista ja koska näin on tämä sopii havaintoihin täydellisesti, mitään eroa ei ole, päinvastoin multiversumimalli selittää monta asiaa joita BB ei selitä, ihan suoraan.

Mitä tulee valonnoputeen, aine on staattista siinä mielessä että lähde ja havaitsija on aina samassa liiketilassa keskimäärin.
Kyllä se Valmetti käynnistyy ihan hyvin, jopa pakkasella.

No hyvä että alat sen kierrätyksen omaksua. Onhan se nyt looginen totuus että aina valitaan se vähemmin luonnollinen vaihtoehto, jopa luonnottomin vaihtoehto kaikessa kun koulutetut alkaa nostaa omaa häntäänsä ja kiillottaa kilpeään.

Universumi on se mikä syntyi ja laajenee. En ymmärrä miksi sen tajuaminen on niin vaikeaa että universumeja on vain tämä yksi koska tämä sopii havaintoihin täydellisesti ja BB selittää asiat loogisesti ja johdonmukaisesti mitä sinun multiversumimallisi ei tee.

Huvittavin epäloogisuus tuossa sinun jorinassasi on tuo, että BB:ssä ja mallissasi ei ole mitään eroa, mutta silti mallisi muka selittää asiat paremmin. Heh heh hee. Jos niissä ei ole eroa, ne selittää yhtä hyvin. Täytyy olla jokin ero, jos toinen selittää paremmin. Tämäkin tuntuu olevan asia, joka ei mene jakeluun. Jos ei ole eroa, sitten ei ole eroa missään. Jos taas malli on erilainen, sitten myös havainnot ovat pakosti jossain kohdin erilaiset.

En minä hyväksy kierrätystä. Sanoin vain, että olet väärässä siinäkin, että sinun mallisi olisi ainoa, jossa olisi kierrätys. Minun mielestäni ensin oli absoluuttinen olemattomuus, sitten kaikkeus syntyi, se laajenee ja aikanaan kuolee, ja sitten on taas absoluuttinen olemattomuus ikuisesti. Absoluuttinen olemattomuus on normaalitila, kirkas universumi on vain mitättömän pieni ainutkertainen välähdys ikuisessa absoluuttisessa olemattomuudessa.

Mitä tulee valonnopeuteen, se on vakio c kaikkien havaitsijoiden suhteen. Tämä on todistettu miljardeilla testeillä, esimerkiksi traktoria käynnistämällä.

Teen tähän väliin yhden tarkentavan kysymyksen (ottamatta kantaa tarjolla oleviin universumi/kaikkeus malleihin):

Oko niin, ettei meillä ole mitään taustasäteilyä vanhempaa empiiristä tietoa ja, ettei nämä mallit tuota poikkeavia tuloksia, jos pitäydytään vain empiirseen dataan?

Minulle kaikki se mikä on empiirisen kokemuksen tuolla puolen on spekulaatiota, jolla ei voi selittää tämänpuoleisuutta. Se voi toki olla hyödyllistä esitieteellistä pohdiskelua, joka voi johtaa testattavissa oleviin tieteellisiin hypoteeseihin.

Totesit tässä ketjussa aiemmin näin:

"Avaruus, tila on pakko olla luotu. On mahdotonta, että se olisi ikuisesti ollut olemassa. Se on looginen totuus. Ihan luonnoton asia sellainen täydellinen tyhjyys. Avaruuden luominen on voinut tapahtua joko jonkin tietoisen olennon, kuten Ollin Jumalan, tekosena, tai sitten se on tapahtunut luonnollisen prosessin seurauksena, kuten itse ajattelen. Joka tapauksessa tilaa ei aiemmin ollut ja nyt sitä on ja koko ajan enemmän."

Minä jään tällaisen väitteen jälkeen pohtimaan, että mistä se Ollin Jumala tai sinun luonnollinen prosessi tuli näitä ihmeitä tekemään. Oma naturalismini kaipaa asioille empiiristä perustaa. Jos sitä ei löydy, jää kysymys avoimeksi. Mihinkään metafyysisiin totuuksiin ei tule hirttäytyä. Ne on otettava vain muutettavissa olevina alkuoletuksina, logiikka ja matematiikka mukaan lukien, jotka ovat fiktionalismiin mukaan olemassa vain korvien välissä olevina ajattelun apuvälineinä (kulttuurisesti kehittyneinä tottumuksina)

Taustasäteily on vanhinta säteilyä, jota voimme havaita. Onko se vanhinta empiiristä tietoa riippuu siitä, mitä tarkoitat empiirisellä tiedolla. Tiedämme esimerkiksi, miten taustasäteily muodostuu, joten taustasäteilyn avulla tiedämme, mikä sai taustasäteilyn aikaan, ja se on luonnollisesti vanhempaa kuin taustasäteily, koska se on taustasäteilyn syy. Eli meillä on empiiristä tietoa taustasäteilyä vanhemmistakin asioista. Jos taas hyväksyt empiiriseksi tiedoksi vain sen, minkä havaitsemme suoraan, silloin emme tiedä avaruudesta mitään muuta, kuin että sieltä tulee eritaajuista säteilyä. Emme tiedä, onko siellä taivaankappaleita tai sitä miten vanhaa mikäkin säteily on. Tiedämme vain, että sieltä tulee säteilyä. Tuo empiirinen tieto kun on tavattoman epämääräinen käsite.

Tässä ketjussa esitetyt eri mallit tuottavat toisistaan poikkeavia tuloksia, jos pitäydytään vain empiirisiin havaintoihin. Esimerkiksi Gossun mallissa valonnopeuden mittauksissa pitäisi saada erilaisia tuloksia riippuen siitä, miten liikumme valonlähteen suhteen, kun taas BB-teoriassa mittaustuloksen pitäisi olla vakio c. Niin kuin se on aina ollutkin. Vakio c kaikkien havaitsijoiden suhteen.

Mikä on empiiristä tietoa? Toistettavissa olevien testien antaman tiedon lisäksi siihen voidaan laskea historiallinen tieto, esimerkiksi se, mitä voimme havaita erilaisilla instrumenteilla avaruudesta. Se, miten me tulkitsemme tätä tietoa, riippuu omaksumistamme ajatustottumuksista ja siitä, miten mielemme perusmekanismit tulkitsevat aistimuksia.

Käsityksemme taustasäteilystä perustuu kumuloituneeseen empiiriseen tietoon. Uudet mittaukset antavat siitä lisää empiiristä tietoa. Meillä on teorioita siitä, miten taustasäteily syntyy, mutta ne ovat kuitenkin vain todellisuuden malleja, eivät itse todellisuutta.

Mietin, kuinka ajattelumme perusta vaikuttaa siihen, millaisia teorioita ja malleja pystymme muodostamaan. William James esitti ajatuksen, että arkikielinen ajattelu perustuu käyttökelpoisiin harhoihin, jotka syntyvät suorista havainnoista ja käytännön kokemuksista. Teoriat, jotka eroavat merkittävästi arkiajattelusta, voivat tuntua vaikeilta. Esimerkiksi suhteellisuusteoria ja kvanttiteoria ovat haastavia hahmottaa, koska ne poikkeavat merkittävästi arkikokemuksesta.

Voisiko olla, että Newtonin fysiikan antama kuvaus vastaa parhaiten sitä, miten olemme evoluution myötä kehittyneet fylogeneettisesti havaitsemamme painovoiman ja toistuvien ilmiöiden hallitsemassa maailmassa? Toisin sanoen, koemme luonnostamme elävämme kolmiulotteisessa tilassa jatkuvasti etenevän ajan tapahtumavirrassa. Tästä näkökulmasta käsitteellinen ja symbolinen ajattelumme palautuu tähän "rautalanka-malliin". Emme varsinaisesti ymmärrä asioita ilman biologisesti muodostuneita primitiivisiä havaintoprosessejamme ja näiden mallien havainnollistuksia.

Aistimus- ja ajatuskykymme määrää, kuinka omaksumme ja ymmärrämme monimutkaisempia teorioita, kuten esimerkiksi kvanttigravitaatiota. Miten tämä aistimis- ja ajattelukykymme rajoittaa todellisuuden mallintamista?

Tuo ei kyllä auttanut yhtään. En edelleenkään tiedä, mitä tarkoitat empiirisellä tiedolla. Otetaan esimerkiksi aurinko. Kertomasi tulkinnan mukaan auringon olemassaolo ei ole empiiristä tietoa. Saamme empiirisesti selville, että meihin osuu aamulla idästä, päivällä etelästä ja illalla lännestä voimakas valo, mutta siinä kaikki. Jotkut tekevät villejä spekulaatioita, että taivaalla olisi tähti, jota Maapallo kiertää. Maapallokaan ei nyt varsinaisesti ole empiiristä tietoa, sekin on vain villi päätelmä. Spekulaatiota kaikki. Onko mielestäsi näin vai mitä empiirinen tieto sinulle on?

Ilman muuta ajattelumme perusta vaikuttaa siihen, millaisia teorioita ja malleja pystymme muodostamaan. Jos universumissa on osia, jotka toimivat niin, että emme edes osaa kuvitella sellaista, emme pysty siitä teorioitakaan tekemään. Newtonista luulen, että hänen teoriansa olivat hänen aikalaisilleen lähes yhtä vaikea hyväksyä kuin suhteellisuusteoria on meille. Newtonin malli tuntuu nyt loogiselta, koska yli 300 vuotta sitä on opetettu kaikille Ajattelumme on käännetty jo lapsuudesta lähtien Newtonin mallin mukaiseksi. Toisin sanoen emme koe luonnostaan elävämme kolmiulotteisessa tilassa jatkuvasti etenevän ajan tapahtumavirrassa, vaan meidät on opetettu siihen.

[Goswell]

Kuulkaas nyt, aallonpituus ja lähetteen nopeus kulkee käsikädessä, kun valon nopeus laskee havaitsijalle, aallonpituus kasvaa näennäisesti, itse lähete ei muuksi muutu, lähde joka lähettää koko kirjoa aallonpituuksia, sieltä löytyy havaitsijan näkyvää valoa vastaava aallonpituus toisesta kohtaa lähteen sätelyspektriä kuin missä näkyvävalo on lähteen suhteen. Miten ihmeessä tuota voi käyttää valonnopeuden määrittämiseen kun tuo muutos juurikin syntyy valonnopeuden muutoksesta johtuen.

Mitä ihmettä oikein sekoilet? Tuossa ei ole enää mitään järkeä. Kaikelle aaltoliikkeelle pätee, että aaltoliikkeen nopeus on aallonpituus kerta taajuus. Niin äänelle, aalloille vedessä kuin narua heiluttamalla saadulle aaltoliikkeelle. Ja valolle myös. Siinä ei ole merkitystä, muuttuuko aaltoliikkeen nopeus vai ei. Se on silti aallonpituus kerta taajuus. Se seuraa nopeuden määritelmästä. Nopeus on kuljettu matka jaettuna siihen käytetyllä ajalla. Aaltoliikkeen kulkema matka on hyvä ilmaista aallonpituutena. Aallonpituuden mittaisen matkan kulkemiseen aallolla kuluu yksi jaksonaika, joten aaltoliikkeen nopeus on aallonpituus jaettuna jaksonajalla. Kun lisäksi taajuus on jaksonajan käänteisluku, saamme siitä, että aaltoliikkeen nopeus on aallonpituus kertaa taajuus. Poikkeuksetta aina. Se on nopeuden määritelmä.

No mietippäs sitä tapaa jolla aallonpituus määritetään, aika ja aallonhuippu, et näe kuin mitattavat aallon huiput, et voi sanoa mikä on mitatun lähetteen aallonpituus ollut lähteen suhteen. Mittauksessa saat tietyn määrän aallonhuippuja tietyyn aikayksikköön, siinä kaikki, missä se todistus lähetteen nopeudesta on.
Jos lähete on hitaampi mutta aallonpituudeltaan tiheämpi saat saman tuloksen kuin nopeammasta ja pidemmän aallonpituuden omaavasta lähetteestä.

[Goswell]

vaan ei käy tyhjiössä valolle noin, eetteriä ei ole.

Ei väliaineella ole asiassa mitään merkitystä.

Sillä on kaikki merkitys mitä olla voi. Jos ei tajua väliaineen vaikutusta niin johan on markkinat.

[ID10T]

vaan ei käy tyhjiössä valolle noin, eetteriä ei ole.

Ei väliaineella ole asiassa mitään merkitystä.

Sillä on kaikki merkitys mitä olla voi. Jos ei tajua väliaineen vaikutusta niin johan on markkinat.

Mikä se väliaine on avaruudessa, jossa 99% on tyhjää tilaa?

[Vän]

Kuulkaas nyt, aallonpituus ja lähetteen nopeus kulkee käsikädessä, kun valon nopeus laskee havaitsijalle, aallonpituus kasvaa näennäisesti, itse lähete ei muuksi muutu, lähde joka lähettää koko kirjoa aallonpituuksia, sieltä löytyy havaitsijan näkyvää valoa vastaava aallonpituus toisesta kohtaa lähteen sätelyspektriä kuin missä näkyvävalo on lähteen suhteen. Miten ihmeessä tuota voi käyttää valonnopeuden määrittämiseen kun tuo muutos juurikin syntyy valonnopeuden muutoksesta johtuen.

Mitä ihmettä oikein sekoilet? Tuossa ei ole enää mitään järkeä. Kaikelle aaltoliikkeelle pätee, että aaltoliikkeen nopeus on aallonpituus kerta taajuus. Niin äänelle, aalloille vedessä kuin narua heiluttamalla saadulle aaltoliikkeelle. Ja valolle myös. Siinä ei ole merkitystä, muuttuuko aaltoliikkeen nopeus vai ei. Se on silti aallonpituus kerta taajuus. Se seuraa nopeuden määritelmästä. Nopeus on kuljettu matka jaettuna siihen käytetyllä ajalla. Aaltoliikkeen kulkema matka on hyvä ilmaista aallonpituutena. Aallonpituuden mittaisen matkan kulkemiseen aallolla kuluu yksi jaksonaika, joten aaltoliikkeen nopeus on aallonpituus jaettuna jaksonajalla. Kun lisäksi taajuus on jaksonajan käänteisluku, saamme siitä, että aaltoliikkeen nopeus on aallonpituus kertaa taajuus. Poikkeuksetta aina. Se on nopeuden määritelmä.

No mietippäs sitä tapaa jolla aallonpituus määritetään, aika ja aallonhuippu, et näe kuin mitattavat aallon huiput, et voi sanoa mikä on mitatun lähetteen aallonpituus ollut lähteen suhteen. Mittauksessa saat tietyn määrän aallonhuippuja tietyyn aikayksikköön, siinä kaikki, missä se todistus lähetteen nopeudesta on.
Jos lähete on hitaampi mutta aallonpituudeltaan tiheämpi saat saman tuloksen kuin nopeammasta ja pidemmän aallonpituuden omaavasta lähetteestä.

No jo on. Sinullahan menee suureet ja termitkin sekaisin. Tuo on täyttä soopaa. Jos saat mittauksessa tietyn määrän aallonhuippuja tietyyn aikayksikköön,
mittaat silloin taajuutta, et aallonpituutta. Taajuus on tietty määrä aallonhuippuja tietyssä aikayksikössä. Aallonpituus on aallonhuippujen välinen etäisyys tilassa, eli metrejä, kilometrejä, nanometrejä tms. Yksinkertaistettuna aallonpituus mitataan laittamalla mittatikku aallonhuipusta aallonhuippuun ja lukemalla tulos siitä mittatikusta.

Mihin ihmeeseen tarvittaisiin tietoa lähetteen nopeudesta lähteen suhteen? Jos todistan, että valonnopeus on vakio c kaikkien havaitsijoiden suhteen, minun tarvitsee vain todistaa, että valonnopeus on vakio c kaikkien havaitsijoiden suhteen. Minun ei tarvitse todistaa valolle mitään nopeutta lähteen suhteen, koska se ei ole todistuksen aihe. Valon nopeus lähteen suhteen saa olla mitä haluaa, mutta jos valonnopeus on vakio c kaikkien havaitsijoiden suhteen, olen oikeassa ja sinä väärässä.

[Damokles]

vaan ei käy tyhjiössä valolle noin, eetteriä ei ole.

Ei väliaineella ole asiassa mitään merkitystä.

Sillä on kaikki merkitys mitä olla voi. Jos ei tajua väliaineen vaikutusta niin johan on markkinat.

Mikä se väliaine on avaruudessa, jossa 99% on tyhjää tilaa?

"Eetteri"?????

[Goswell]

Kuulkaas nyt, aallonpituus ja lähetteen nopeus kulkee käsikädessä, kun valon nopeus laskee havaitsijalle, aallonpituus kasvaa näennäisesti, itse lähete ei muuksi muutu, lähde joka lähettää koko kirjoa aallonpituuksia, sieltä löytyy havaitsijan näkyvää valoa vastaava aallonpituus toisesta kohtaa lähteen sätelyspektriä kuin missä näkyvävalo on lähteen suhteen. Miten ihmeessä tuota voi käyttää valonnopeuden määrittämiseen kun tuo muutos juurikin syntyy valonnopeuden muutoksesta johtuen.

Mitä ihmettä oikein sekoilet? Tuossa ei ole enää mitään järkeä. Kaikelle aaltoliikkeelle pätee, että aaltoliikkeen nopeus on aallonpituus kerta taajuus. Niin äänelle, aalloille vedessä kuin narua heiluttamalla saadulle aaltoliikkeelle. Ja valolle myös. Siinä ei ole merkitystä, muuttuuko aaltoliikkeen nopeus vai ei. Se on silti aallonpituus kerta taajuus. Se seuraa nopeuden määritelmästä. Nopeus on kuljettu matka jaettuna siihen käytetyllä ajalla. Aaltoliikkeen kulkema matka on hyvä ilmaista aallonpituutena. Aallonpituuden mittaisen matkan kulkemiseen aallolla kuluu yksi jaksonaika, joten aaltoliikkeen nopeus on aallonpituus jaettuna jaksonajalla. Kun lisäksi taajuus on jaksonajan käänteisluku, saamme siitä, että aaltoliikkeen nopeus on aallonpituus kertaa taajuus. Poikkeuksetta aina. Se on nopeuden määritelmä.

No mietippäs sitä tapaa jolla aallonpituus määritetään, aika ja aallonhuippu, et näe kuin mitattavat aallon huiput, et voi sanoa mikä on mitatun lähetteen aallonpituus ollut lähteen suhteen. Mittauksessa saat tietyn määrän aallonhuippuja tietyyn aikayksikköön, siinä kaikki, missä se todistus lähetteen nopeudesta on.
Jos lähete on hitaampi mutta aallonpituudeltaan tiheämpi saat saman tuloksen kuin nopeammasta ja pidemmän aallonpituuden omaavasta lähetteestä.

No jo on. Sinullahan menee suureet ja termitkin sekaisin. Tuo on täyttä soopaa. Jos saat mittauksessa tietyn määrän aallonhuippuja tietyyn aikayksikköön,
mittaat silloin taajuutta, et aallonpituutta. Taajuus on tietty määrä aallonhuippuja tietyssä aikayksikössä. Aallonpituus on aallonhuippujen välinen etäisyys tilassa, eli metrejä, kilometrejä, nanometrejä tms. Yksinkertaistettuna aallonpituus mitataan laittamalla mittatikku aallonhuipusta aallonhuippuun ja lukemalla tulos siitä mittatikusta.

Mihin ihmeeseen tarvittaisiin tietoa lähetteen nopeudesta lähteen suhteen? Jos todistan, että valonnopeus on vakio c kaikkien havaitsijoiden suhteen, minun tarvitsee vain todistaa, että valonnopeus on vakio c kaikkien havaitsijoiden suhteen. Minun ei tarvitse todistaa valolle mitään nopeutta lähteen suhteen, koska se ei ole todistuksen aihe. Valon nopeus lähteen suhteen saa olla mitä haluaa, mutta jos valonnopeus on vakio c kaikkien havaitsijoiden suhteen, olen oikeassa ja sinä väärässä.

Saman asian kaksi puolta, aallonhuiput tuottaa taajuuden. Mistään et voi tietää millä nopeudella lähete tulee mittalaitteeseen tyhjiössä ja jos tyhjiöstä saapuva lähete kohtaa väliaineen, aallonpituus muuttuu. Ts lähteen mistä liiketilasta tahansa avaruudesta saapuva säteily muuttuu tasanopeuteen väliaineessa, vaikkapa maan ilmakehässä, aallonpituudet muuttuu väliaineeseen siirryttäessä nopeusmuutosta vastaavasti.
Tuolla tavalla kuin väität valonnopeudesta ei kyllä saa mitään tolkkua, aallonpituuksilla ja taajuuksilla, nollatodistus.

Kuka on tuo idioottimaisen käsityksen päästänyt vallalle, täysin älytön ja ristiriitainen väite, havaitsija määrää millä nopudella lähde tuottaa säteilyä, jo on perkele maailma mallillaan.

[ID10T]

Kuulkaas nyt, aallonpituus ja lähetteen nopeus kulkee käsikädessä, kun valon nopeus laskee havaitsijalle, aallonpituus kasvaa näennäisesti, itse lähete ei muuksi muutu, lähde joka lähettää koko kirjoa aallonpituuksia, sieltä löytyy havaitsijan näkyvää valoa vastaava aallonpituus toisesta kohtaa lähteen sätelyspektriä kuin missä näkyvävalo on lähteen suhteen. Miten ihmeessä tuota voi käyttää valonnopeuden määrittämiseen kun tuo muutos juurikin syntyy valonnopeuden muutoksesta johtuen.

Mitä ihmettä oikein sekoilet? Tuossa ei ole enää mitään järkeä. Kaikelle aaltoliikkeelle pätee, että aaltoliikkeen nopeus on aallonpituus kerta taajuus. Niin äänelle, aalloille vedessä kuin narua heiluttamalla saadulle aaltoliikkeelle. Ja valolle myös. Siinä ei ole merkitystä, muuttuuko aaltoliikkeen nopeus vai ei. Se on silti aallonpituus kerta taajuus. Se seuraa nopeuden määritelmästä. Nopeus on kuljettu matka jaettuna siihen käytetyllä ajalla. Aaltoliikkeen kulkema matka on hyvä ilmaista aallonpituutena. Aallonpituuden mittaisen matkan kulkemiseen aallolla kuluu yksi jaksonaika, joten aaltoliikkeen nopeus on aallonpituus jaettuna jaksonajalla. Kun lisäksi taajuus on jaksonajan käänteisluku, saamme siitä, että aaltoliikkeen nopeus on aallonpituus kertaa taajuus. Poikkeuksetta aina. Se on nopeuden määritelmä.

No mietippäs sitä tapaa jolla aallonpituus määritetään, aika ja aallonhuippu, et näe kuin mitattavat aallon huiput, et voi sanoa mikä on mitatun lähetteen aallonpituus ollut lähteen suhteen. Mittauksessa saat tietyn määrän aallonhuippuja tietyyn aikayksikköön, siinä kaikki, missä se todistus lähetteen nopeudesta on.
Jos lähete on hitaampi mutta aallonpituudeltaan tiheämpi saat saman tuloksen kuin nopeammasta ja pidemmän aallonpituuden omaavasta lähetteestä.

No jo on. Sinullahan menee suureet ja termitkin sekaisin. Tuo on täyttä soopaa. Jos saat mittauksessa tietyn määrän aallonhuippuja tietyyn aikayksikköön,
mittaat silloin taajuutta, et aallonpituutta. Taajuus on tietty määrä aallonhuippuja tietyssä aikayksikössä. Aallonpituus on aallonhuippujen välinen etäisyys tilassa, eli metrejä, kilometrejä, nanometrejä tms. Yksinkertaistettuna aallonpituus mitataan laittamalla mittatikku aallonhuipusta aallonhuippuun ja lukemalla tulos siitä mittatikusta.

Mihin ihmeeseen tarvittaisiin tietoa lähetteen nopeudesta lähteen suhteen? Jos todistan, että valonnopeus on vakio c kaikkien havaitsijoiden suhteen, minun tarvitsee vain todistaa, että valonnopeus on vakio c kaikkien havaitsijoiden suhteen. Minun ei tarvitse todistaa valolle mitään nopeutta lähteen suhteen, koska se ei ole todistuksen aihe. Valon nopeus lähteen suhteen saa olla mitä haluaa, mutta jos valonnopeus on vakio c kaikkien havaitsijoiden suhteen, olen oikeassa ja sinä väärässä.

Saman asian kaksi puolta, aallonhuiput tuottaa taajuuden. Mistään et voi tietää millä nopeudella lähete tulee mittalaitteeseen tyhjiössä ja jos tyhjiöstä saapuva lähete kohtaa väliaineen, aallonpituus muuttuu. Ts lähteen mistä liiketilasta tahansa avaruudesta saapuva säteily muuttuu tasanopeuteen väliaineessa, vaikkapa maan ilmakehässä, aallonpituudet muuttuu väliaineeseen siirryttäessä nopeusmuutosta vastaavasti.
Tuolla tavalla kuin väität valonnopeudesta ei kyllä saa mitään tolkkua, aallonpituuksilla ja taajuuksilla, nollatodistus.

Kuka on tuo idioottimaisen käsityksen päästänyt vallalle, täysin älytön ja ristiriitainen väite, havaitsija määrää millä nopudella lähde tuottaa säteilyä, jo on perkele maailma mallillaan.

Edelleenkin valon nopeus on vakio, väliaine ei siihen vaikuta.