Myönnän täysin: kuvaamissasi banaanivaltioissa toimii juuri se talousmalli, jota Naomi Klein kutsuu tuhokapitalismiksi (disaster capitalism). Sillä tarkoitetaan järjestelmää, jossa kriisit, epävakaus ja heikko lainsäädäntö eivät ole este liiketoiminnalle, vaan itse asiassa bisnesmalli: kriisit luovat tilaisuuksia ulkoistaa kustannukset, riistää työvoimaa, tuhota ympäristöä ja kotiuttaa voitot ilman vastuuta.Neutroni kirjoitti: ↑27 Marras 2025, 22:04Eivät välttämättä. Epävakaissa valtioissa voi tehdä usein paljon suurempia voittoja, kun niissä on yleensä hyvin lievät ympäristö- ja ihmisoikeuslait, ja nekin voi yleensä kiertää lahjuksilla paikallisille roistomaisille johtajille. Jos saa teetettyä banaanimaassa kamaa halvalla ja ujutettua ne länsimaihin myyntiin, voi tehdä hyvät rahat. Kyllä se on ihan harkittua riskien laskemista tuollaisiin maihin sijoittavilta ja se on ollut 2. maailmansodan jälkeen aivan loistava bisnes ja suuri motivaattori talouden globalisoitumisessa.Naturalisti kirjoitti: ↑27 Marras 2025, 21:50 Jos sijoittajat toimisivat puhtaasti oman edun logiikalla, he pakenisivat epävakaita valtioita välittömästi. Todellisuudessa näin ei käy — koska todellinen käyttäytyminen on kaikkea muuta kuin teoreettisen mallin mukaista.
Toki ihmiset syyllistyvät usein virheisiin. Sijoittajiksi valikoituu optimistisia ihmisiä, joilla voi olla tapana yliarvioida voittoja ja aliarvioida riskejä. Ja jotkut piensijoittajat sijoittavat eettisestikin tai ei-taloudellisia päämääriä tavoitellen, mutta varmaan ainakin 99 % maailman sijoituspääomasta on sijoitettu ensisijaisena tarkoituksena tuottaa mahdollisimman suuri voitto hyväksytyllä riskitasolla.
Tämä on juuri se pelikenttä, jossa Trumpin ja hänen lähipiirinsä kaltaiset toimijat menestyvät. Heidän ideologiansa mukaan markkinat saavat riehua vapaasti, valtio on este, ja sääntely on vihollinen. Tuloksena on järjestelmä, joka ruokkii epävakautta ja hyötyy siitä — eikä pyri poistamaan epävakauden syitä.
Siksi korostan: tarvitsemme reilun, sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen, jossa talous ei perustu heikoimman riistoon. Globaalin talouden ohjaaminen demokraattiseen kontrolliin on tapa estää tuhokapitalismia — ei lisätä sitä.
EU:lla olisi tässä mahdollisuus toimia esimerkkinä. Mutta ensin sen on saatava oma taloussääntökehikkonsa kuntoon. On täysin absurdi tilanne, että EU itse rakentaa säännöt, jotka estävät järkevän investointipolitiikan ja pahentavat kriisejä. Se on kuin laittaisi auton jarrut pohjaan ja ihmettelisi, miksi ei päästä eteenpäin.
Selkeintä olisi tehdä EU:sta varsinainen liittovaltio, jolla olisi yhteinen budjetti, yhteinen finanssipolitiikka ja toimivat automaattiset vakauttajat. Se poistaisi nykyisen keinotekoisen ristiriidan: yhteinen raha ilman yhteistä taloutta.
Mutta koska liittovaltio ei synny huomenna, välivaiheena on pakko uudistaa taloussääntöjä niin, etteivät ne omalla typeryydellään estä järkevää toimintaa. Strategiset investoinnit, vihreä siirtymä ja turvallisuus eivät voi olla alisteisia budjettikurille, joka perustuu 1990-luvun dogmeihin.
Jos EU onnistuu korjaamaan oman kehyksensä, se voi vihdoin näyttää, että myös globaali talous voi olla demokraattisesti ohjattua, kestävää ja reilua — eikä tuhokapitalismin villi länsi.

