SDP paljastaa mitä se tekee, jos nousee valtaan

[Naturalisti]

Jos sijoittajat toimisivat puhtaasti oman edun logiikalla, he pakenisivat epävakaita valtioita välittömästi. Todellisuudessa näin ei käy — koska todellinen käyttäytyminen on kaikkea muuta kuin teoreettisen mallin mukaista.

Eivät välttämättä. Epävakaissa valtioissa voi tehdä usein paljon suurempia voittoja, kun niissä on yleensä hyvin lievät ympäristö- ja ihmisoikeuslait, ja nekin voi yleensä kiertää lahjuksilla paikallisille roistomaisille johtajille. Jos saa teetettyä banaanimaassa kamaa halvalla ja ujutettua ne länsimaihin myyntiin, voi tehdä hyvät rahat. Kyllä se on ihan harkittua riskien laskemista tuollaisiin maihin sijoittavilta ja se on ollut 2. maailmansodan jälkeen aivan loistava bisnes ja suuri motivaattori talouden globalisoitumisessa.

Toki ihmiset syyllistyvät usein virheisiin. Sijoittajiksi valikoituu optimistisia ihmisiä, joilla voi olla tapana yliarvioida voittoja ja aliarvioida riskejä. Ja jotkut piensijoittajat sijoittavat eettisestikin tai ei-taloudellisia päämääriä tavoitellen, mutta varmaan ainakin 99 % maailman sijoituspääomasta on sijoitettu ensisijaisena tarkoituksena tuottaa mahdollisimman suuri voitto hyväksytyllä riskitasolla.

Myönnän täysin: kuvaamissasi banaanivaltioissa toimii juuri se talousmalli, jota Naomi Klein kutsuu tuhokapitalismiksi (disaster capitalism). Sillä tarkoitetaan järjestelmää, jossa kriisit, epävakaus ja heikko lainsäädäntö eivät ole este liiketoiminnalle, vaan itse asiassa bisnesmalli: kriisit luovat tilaisuuksia ulkoistaa kustannukset, riistää työvoimaa, tuhota ympäristöä ja kotiuttaa voitot ilman vastuuta.

Tämä on juuri se pelikenttä, jossa Trumpin ja hänen lähipiirinsä kaltaiset toimijat menestyvät. Heidän ideologiansa mukaan markkinat saavat riehua vapaasti, valtio on este, ja sääntely on vihollinen. Tuloksena on järjestelmä, joka ruokkii epävakautta ja hyötyy siitä — eikä pyri poistamaan epävakauden syitä.

Siksi korostan: tarvitsemme reilun, sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen, jossa talous ei perustu heikoimman riistoon. Globaalin talouden ohjaaminen demokraattiseen kontrolliin on tapa estää tuhokapitalismia — ei lisätä sitä.

EU:lla olisi tässä mahdollisuus toimia esimerkkinä. Mutta ensin sen on saatava oma taloussääntökehikkonsa kuntoon. On täysin absurdi tilanne, että EU itse rakentaa säännöt, jotka estävät järkevän investointipolitiikan ja pahentavat kriisejä. Se on kuin laittaisi auton jarrut pohjaan ja ihmettelisi, miksi ei päästä eteenpäin.

Selkeintä olisi tehdä EU:sta varsinainen liittovaltio, jolla olisi yhteinen budjetti, yhteinen finanssipolitiikka ja toimivat automaattiset vakauttajat. Se poistaisi nykyisen keinotekoisen ristiriidan: yhteinen raha ilman yhteistä taloutta.

Mutta koska liittovaltio ei synny huomenna, välivaiheena on pakko uudistaa taloussääntöjä niin, etteivät ne omalla typeryydellään estä järkevää toimintaa. Strategiset investoinnit, vihreä siirtymä ja turvallisuus eivät voi olla alisteisia budjettikurille, joka perustuu 1990-luvun dogmeihin.

Jos EU onnistuu korjaamaan oman kehyksensä, se voi vihdoin näyttää, että myös globaali talous voi olla demokraattisesti ohjattua, kestävää ja reilua — eikä tuhokapitalismin villi länsi.

[Brainwashed]

Naturalisti kirjoitti:
Tosiasiassa:
• lähes kaikki perustavanlaatuiset innovaatiot ovat syntyneet julkisella rahalla

A true communist would argue.

TIRSK!

[Naturalisti]

Näetkö todella, ettei Suomen eikä EU:n politiikassa ole mitään muutettavaa?

Jos lähes koko euroalue ajautuu alijäämämenettelyyn samaan aikaan, oletko varma, että ”muut ovat väärässä” ja ainoastaan säännöt ovat täydellisiä? Talousjärjestelmän tehtävä on tukea kasvua, investointeja ja vakautta – ei tuottaa automaattisia kiristysruuveja tilanteissa, joissa elvytys olisi taloustieteen mukaan järkevää.

Suomen politiikassa ja EU.ssa on paljonkin muutettavaa. Itseasiassa EU:ssa on niin paljon muutettavaa että järkevintä olisi todeta että EU ei toimi lopetetaan se ja perustetaan tilalle parempi ja pienempi unioni. Tätä epäonnistunutta EU:ta on nyt ylläpidetty n. 30 vuotta ja vituiksi on mennyt. On tehty niin paljon virheitä aina jäsenvaltioden määrästä lähtien että ongelmia ei enään voi korjata.

Ukrainan sota on hyvin osoittanut että EU:sta ei oikeasti ole mihinkään. Yhtenäisyys puuttuu ja osa maista tukee suoraan Putinia. Ei olla saatu päätettyä edes Venäjältä jäädytettyjen rahojen käytöstä. Höpistään vaan jotakin halukkaiden koalitiosta tai jotain muuta sellaista. Unkari, Slovakia, Bulgaria ja kumppanit. Mitä nämä maat tekevät EU:ssa? EU on yksi demokratian irvikuva.

Kaikenmaailman direktiivejä laaditaan vaikka kuinka paljon mutta edes kellojen siirtelyn lopettamista ei saada sovittua.

Perustetaan uusi löyhempi unioni johon otetaan ainoastaan n. 12-16 maata ja joka on vain ja ennen kaikkea ainoastaan talousliitto.

Palautetaan demokratia takaisin kansalliselle tasolle.

Ongelmat, joita kuvaat, eivät johdu siitä, että EU olisi “liian vahva”, vaan päinvastoin siitä, että se on liian heikko niissä kohdissa, joissa pitäisi olla vahva. Tähän samaan asiaan viittasin äsken kommentissani Neutronille: kun talous jätetään markkinalogiikan armoille ilman demokraattista ohjausta, tuloksena on banaanivaltioiden riskipeliä, Naomi Kleinin kuvaamaa tuhokapitalismia ja suurvaltojen ohjaamaa globalisaatiota.

Löyhempi unioni ei ratkaisisi näitä ongelmia — se vain veisi meidät takaisin 1980-luvulle, aikaan jolloin Eurooppa oli altis USA:n, Kiinan ja Venäjän talous- ja turvallisuuspolitiikan puristukselle.

Nykymaailmassa mikään yksittäinen EU-maa ei pysty:
• säätelemään globaaleja markkinoita
• puolustamaan demokratiaa ulkoista vaikuttamista vastaan
• turvaamaan energia- ja turvallisuuspolitiikkaansa
• estämään banaanimaatyyppistä kilpailua ihmisoikeuksilla ja ympäristöllä

Näihin ongelmiin ei auta pienempi tai löyhempi unioni, vaan toimivammat ylikansalliset rakenteet.

Siksi Euroopan on tehtävä kaksi asiaa:

1. Uudistettava taloussääntöjä, jotta itse asetetut typerät rajoitteet eivät estä järkevää politiikkaa.
2. Vahvistettava integraatiota, koska ilman yhteistä pelisääntöjen valvontaa ja yhteistä päätösvaltaa Unkarit, Slovakiat ja muut Putinin vipuvarret lamauttavat unionin jatkossakin.

Selkein ratkaisu olisi liittovaltio. Mutta kun siihen ei vielä päästä, vähimmäisvaatimus on, ettei EU itse tuhoa omaa toimintakykyään.

[Brainwashed]

Euvostoliiton hymni

Oi suuri ja mahtava Euvostoliitto
sun synnytti valtava Euroopan maa
Sun luonut on kansojen yhteinen tahto,
sun mahtis on säilyvä aikojen taa.

Oi suuri, vapaa synnyinmaa,
sun kunniaasi kaiuttaa
kansojen ystävyys murtumaton.
Sun lippuasi seuraten
Euvostoihminen
voitosta voittohon astuva on.

Niin suuri on Merkel. Hän kirkasti tiemme,
kun aamuun me astuimme myrskyistä yön.
Ja Layenin johdolla taistoissa, työssä
me kasvoimme kuntohon sankarityön.

Oi suuri, vapaa synnyinmaa,
sun kunniaasi kaiuttaa
kansojen ystävyys murtumaton.
Sun lippuasi seuraten
Euvostoihminen
voitosta voittohon astuva on.

Me taistellen nostimme armeijan maasta,
kuin myrsky me käymme päin valloittajaa.
Nyt iskemme puolesta lastemme lasten
ja eestä sun kunnias, Euvostomaa.

Oi suuri, vapaa synnyinmaa,
sun kunniaasi kaiuttaa
kansojen ystävyys murtumaton.
Sun lippuasi seuraten
Euvostoihminen
voitosta voittohon astuva on.

Dedicated to Naturalist

[Stadin öljylanne]

Siksi korostan: tarvitsemme reilun, sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen, jossa talous ei perustu heikoimman riistoon. Globaalin talouden ohjaaminen demokraattiseen kontrolliin on tapa estää tuhokapitalismia — ei lisätä sitä.

Tämä on erinomainen näkökulma, ja sen voi perustella myös puhtaasti käytännön ja tehokkuuteen liittyvillä argumenteilla, ei ainoastaan humanitaarisista syistä. Väite reilusta, sääntöpohjaisesta maailmanjärjestyksestä on itse asiassa tehokkain strategia nopean ja merkityksellisen kehityksen saavuttamiseksi.

Ihmisen aivot eivät ole luovimmillaan selviytymistaistelun tilassa. Psykologian ja taloustieteen tutkimukset osoittavat selvästi, että kun ihmiset joutuvat keskittymään perustarpeidensa, kuten ruoan ja turvallisuuden, tyydyttämiseen, heidän henkinen kapasiteettinsa on täysin sidottu tähän tehtävään. Stressi ja epävarmuus ovat luovuuden ja syvällisen ongelmanratkaisun vihollisia.

Tämä johtaa keskeiseen pointtiin: todelliset, mullistavat innovaatiot eivät synny pakkotyöstä tai pelkästä rahapalkkiosta. Ne syntyvät sisäisestä motivaatiosta – uteliaisuudesta, halusta hallita haastavia ongelmia ja tarpeesta luoda jotain uutta ja merkityksellistä.

Paras todiste tästä on ehkä Linux-käyttöjärjestelmä. Se on yksi maailman vaikuttavimmista teknologisista saavutuksista, ja se on rakennettu lähes täysin sisäisen motivaation varaan. Tuhannet kehittäjät ympäri maailmaa ovat käyttäneet vapaa-aikaansa projektiin ilman suoraa rahallista korvausta. Heidän motivaationsa on autonomia (vapaus ratkaista ongelmia omalla tavalla), omaksumisen halu (tulla paremmaksi ja haastaa itsensä) ja yhteisöllisyys (kuulua osa maailmanluokan tiimiä). Jos Linus Torvaldsille olisi maksettu palkkaa tavoitteena "luo käyttöjärjestelmä nopeasti", lopputulos olisi todennäköisesti ollut jotain aivan muuta – todennäköisesti huonompi.

Tämä tuo meidät suoraan alkuperäiseen väitteeseen. Jos tavoitteenamme on mahdollisimman nopea teknologinen ja tieteellinen kehitys, tehokkain strategia ei ole lisätä paineita ja kilpailua, vaan luoda olosuhteet, joissa mahdollisimman monella ihmisellä on tilaa ja turvaa sisäisen motivaation heräämiseen.

Globaalin talouden demokraattinen kontrolli ja sääntöpohjaisuus eivät ole siis esteitä kehitykselle. Päinvastoin, ne ovat keino vähentää jatkuvaa selviytymistaistelua, epävarmuutta ja "heikoimman riistoa". Kun järjestelmä takaa perusturvan, se vapauttaa valtavan määrän ihmisiä – potentiaalisia keksijöitä, tutkijoita ja taiteilijoita – käyttämään lahjakkuuttaan ja aikaansa asioihin, joita he todella haluavat tehdä.

Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että reiluus on "hyvä asia". Kyse on siitä, että reiluus ja turva ovat strategisesti älykkäin ja nopein tie niihin innovaatioihin, jotka vievät ihmiskuntaa eteenpäin. Ne eivät lopeta kapitalismia, vaan muuttavat sen tuottavammaksi ja kestävämmäksi versioksi, joka hyödyntää ihmisen potentiaalin syvimmistä lähteistä, ei vain paniikista tai palkkiosta.

[Brainwashed]

Nykyhetken moninaiset globaalit talousongelmat aina yksityishenkilötasolle eivät johdu kapitalismista per se, kuten kommarit väittävät, vaan paradoxaalisesti eräänlaisesta globaalin sosiaalikommunismin noususta maailmanpolitiikassa, josta Euvostoliittoideologian nousukin johtuu, koska 95%. KPPPT.

[KultaKikkare]

Nalle toi yle aamun haastattelussa esiin mielenkiintoisen yksityiskohdan. Ruotsissa on paljon kapitalistisia julkkiksia, jotka siis tuovat julkisesti esiin kapitalistisia arvoja positiviisessa mielessä. Suomessa tällaisia ei juuri ole.

Toi vaikuttaa yleiseen asenneilmapiiriin, ja yleinen asenneilmapiiri taas vaikuttaa paljon siihen kuinka halukkaita suomalaiset ovat perustamaan firmoja. Se vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon niitä menestystarinoita syntyy. Menestystarinat taas on niitä, joista kasvu ja BKT syntyy.

Toihan on sellainen asia, joka ei maksa yhteiskunnalle mitään. Se on puhdasta voittoa, ei keneltäkään pois vaan kaikille lisää. Joku täälä mättää.

[Stadin öljylanne]

Nykyhetken moninaiset globaalit talousongelmat aina yksityishenkilötasolle eivät johdu kapitalismista per se, kuten kommarit väittävät, vaan paradoxaalisesti eräänlaisesta globaalin sosiaalikommunismin noususta maailmanpolitiikassa, josta Euvostoliittoideologian nousukin johtuu, koska 95%. KPPPT.

BW on traaginen esimerkki ihmisestä, jonka elämä on jatkuvaa pakokauhun minimointia. Mitään oikeasti älykästä ei koskaan synny, sillä kaikki kapasiteetti menee kommunisteilta ja muilta vainoharhaisuuden tuottamilta mielikuvitusolennoilta suojautmiseen tuttujen ja turvallisten akronyymien rituaalinomaiseen toisteluun. Ymmärtääkseni tsykologiassa on havaittu, että kun pelkotilat ovat riittävän suuria, alkaa helposti toisteiset turvaa tuovien tuttujen pakkoajatusten läpikelaaminen, joita BW:llä edustaa kourallinen, samoja mielipiteitä ja akronyymejä, joilla hän yrittää noitua sisäisten demoniensa muodostamaa uhkaa itselleen pois.

Konservatiivit eivät toisin sanoen ole ehkä sen vuoksi usein älyllisesti tyhmempiä kuin vasurit että heillä olisi jokin degeneroiva geenimuutos vaan ehkä ovat joutuneet kasvamaan ison tai riittävän merkittävän osan elämässään vaarallisten ihmisten ympäröimänä ja näin ehdollistuneet pelkäämään aina pahinta jokaisen pienenkin omista ennakkoluuloista poikkeavan asian havaitessaan.

[Naturalisti]

Nyt sinä vuorostasi sekoilet. Noista suluissa olevista lainauksista ensimmäinen olu Stadin Öljylanteen ja jälkimmäinen minun. Miten minä ne voisin sotkea keskenään?

1. Kun sanot: ”kaikki sijoittajat ajavat omaa etuaan”, viittaat juuri siihen uusklassiseen oletukseen, jota kritisoitiin.
Vaikka tarkoitit ”hankerahoittajia” etkä pörssispekulantteja, logiikka ei muutu:
sijoittaminen on rahan kohdentamista oletettuun tulevaan hyötyyn. Tämä on se sama omaa etua maksimoivan yksilön malli, jota niin rahoitusteoria kuin käyttäytymistutkimus on vuosikymmeniä osoittanut puutteelliseksi.

No eikö tällä logiikalla juuri pyritä ajamaan omaa etua?

Toisin sanoen: jos haluat väittää tämän pitävän universaalisti paikkaansa, silloin nojaat juuri siihen oletukseen, josta sanot ettei sitä pidä käyttää. Tämän ristiriidan vuoksi sinulta pyydettiin reaalitodellisuuteen perustuvaa väitettä.

Totta kai se pitää paikkansa, että sijoittaja tekee sijoituksen siksi, että saa sijoitukselleen oletettavasti tuottoa.

2. Reaalimaailmassa sijoituspäätökset eivät synny vain “oman edun maksimoinnista”.

Sijoittajat ottavat huomioon:
• riskin ja epävarmuuden (eri asioita)
• poliittisen ympäristön
• makrotalouden suunnan
• muiden sijoittajien käyttäytymisen
• odotukset ja intuitiot
• markkinasentimentin
• sääntelyn vakauden

Mikään tästä ei muuta sitä, sijoittajilla on aina rahankiilto silmissä!

Jos sijoittajat toimisivat puhtaasti oman edun logiikalla, he pakenisivat epävakaita valtioita välittömästi. Todellisuudessa näin ei käy — koska todellinen käyttäytyminen on kaikkea muuta kuin teoreettisen mallin mukaista.

Täysin riskitöntä sijoitusta ei olekaan, ja jotkut riskit ovat ottamisen arvoisia. Myös täysin stabiili valtio on oksymoroni, kaikkialla on jonkuasteisia uhkakuvia. Meillä korkea verotus.

3. Julkinen ja yksityinen rahoitus eivät ole toistensa vastakohtia.

Väitteesi “jos yksityisiä kavennetaan, investoinnit siirtyvät muualle” on mustavalkoinen karikatyyri.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin sitä, että jos yksityisten sijoittajien päätäntävaltaa kavennetaan, siirtyvät sijoitukset muualle. Ja näin sanoinkin jo aiemmin.

Tosiasiassa:
• lähes kaikki perustavanlaatuiset innovaatiot ovat syntyneet julkisella rahalla

'
Tämä on omituinen väite. Saiko Graham Bell julkista rahoitusta? Entä Alexander Fleming? Johannes Gutenberg?

Onko sinulla esimerkkejä näistä perustavanlaatuisista innovaatioista?

• julkinen infrastruktuuri *mahdollistaa* yksityiset hankkeet, ei syrjäytä niitä

Toki mahdollistaa, mutta esim. Yhdysvalloissa lähes kaikki on yksityistetty.

Tässä keskustelussa on nyt kasautunut useita väärinkäsityksiä pitkän ketjun varrelta, enkä ala enää purkamaan jokaista yksitellen. Olennaiset peruspointit on jo käsitelty näissä kahdessa kommentissa:

Kommenttini sinulle: ( viewtopic.php?p=427833#p427833)

Kommenttini Neutronille:( viewtopic.php?p=427843#p427843)

Tässä kommentissa vastaan lyhyesti vain niihin väitteisiin, joita esitit juuri edellä:

1. “Sijoittajilla on aina rahankiilto silmissä.”

Tämä on yksinkertaistettu karikatyyri, jota kukaan taloustieteilijä ei käytä kuvaamaan todellista sijoittajakäyttäytymistä.
Se on nimenomaan se uusklassisen teorian yksilömalli, josta koko keskustelu alkoi — ja jota kritisoin kommenteissani.

Reaalimaailman sijoittajakäyttäytyminen on tutkitusti:
• epärationaalista
• heuristiikoilla ohjattua
• sentimentistä riippuvaa
• joukko- ja tarinarytmien ohjaamaa
• sekä usein jopa epäjohdonmukaista suhteessa “oman edun maksimointiin”.

Jos haluat väittää universaalisti, että sijoittajat aina toimivat “oman edun logiikalla”, silloin nojaat juuri siihen oletukseen, josta sanoit ettei sitä pidä käyttää.
Tässä kohtaa syntyi se sisäinen ristiriita.

2. “Jos valtiot kaventavat sijoittajien päätäntävaltaa, investoinnit siirtyvät muualle.”

Ei pidä paikkaansa yleisenä väitteenä.

Käsitelin tämän Neutronille kirjoittamassani kommentissa:
sijoittajat hakeutuvat maihin, joissa on ennustettavat säännöt, vakaa institutionaalinen ympäristö ja toimiva oikeusvaltio.
Usein nämä tekijät ovat sijoittajille tärkeämpiä kuin matala verotus tai sääntelytasot.

Tämä näkyy mm. siinä, että maailman suurimmat investointivirrat suuntautuvat maihin, joissa verotus on korkea ja sääntely tiukkaa — mutta instituutiot vahvoja (Saksa, Hollanti, Pohjoismaat, Kanada jne.).

3. “Graham Bell, Fleming ja Gutenberg — missä julkinen rahoitus?”

Yksittäiset historialliset keksijät eivät ole se asia, josta puhuin.

Puhuin modernin talouden perusteknologioista, jotka ovat syntyneet lähes aina julkisen sektorin pitkäjänteisellä riskirahoituksella:

• internet
• GPS
• mikroprosessorit
• kosketusnäytöt
• akkuteknologiat
• ydinfysiikka → reaktorit ja sädehoito
• koneoppimisen varhaiset algoritmit
• mRNA-alustat
• satelliittiteknologia
• laserit
• materiaalitiede (esim. hiilikuidut)

Näistä suurin osa on syntynyt joko NSF:n, DARPA:n, NIH:n, CERNin, NASAn, EU:n tai kansallisten tutkimusrahastojen kautta.

Ilman näitä investointeja yksikään Applen, Googlen, Teslan tai Meta:n “innovaatiosta” ei olisi ollut teknisesti mahdollinen.

Taloustutkimuksessa tämä ei ole kiistanalaista — kyseessä on Mariana Mazzucaton klassisesti kuvaama ilmiö:
julkinen sektori ottaa pitkän riskin, yksityinen sektori kerää lyhyen voiton.

4. “Yhdysvalloissa kaikki on yksityistetty.”

Tämä on myytti, jota amerikkalaisetkin taloushistorioitsijat yrittävät jatkuvasti oikaista.

USA on maailman julkisin kapitalismi:
• massiivinen julkinen puolustusteollisuus
• valtava federal science complex
• korkeat yritystuet
• suuret infrastruktuurihankkeet
• tiukka sääntely tietyillä aloilla (rahoitus, ilmailu, energia)
• maailman suurin teollisuuspolitiikka (IRA)

“Yksityistäminen” on markkinointitermi, ei todellinen kuvaus USA:n talousmallista.

[Naturalisti]

Nykyhetken moninaiset globaalit talousongelmat aina yksityishenkilötasolle eivät johdu kapitalismista per se, kuten kommarit väittävät, vaan paradoxaalisesti eräänlaisesta globaalin sosiaalikommunismin noususta maailmanpolitiikassa, josta Euvostoliittoideologian nousukin johtuu, koska 95%. KPPPT.

Sait jo erinomaisen vastauksen:

BW on traaginen esimerkki ihmisestä, jonka elämä on jatkuvaa pakokauhun minimointia. Mitään oikeasti älykästä ei koskaan synny, sillä kaikki kapasiteetti menee kommunisteilta ja muilta vainoharhaisuuden tuottamilta mielikuvitusolennoilta suojautmiseen tuttujen ja turvallisten akronyymien rituaalinomaiseen toisteluun. Ymmärtääkseni tsykologiassa on havaittu, että kun pelkotilat ovat riittävän suuria, alkaa helposti toisteiset turvaa tuovien tuttujen pakkoajatusten läpikelaaminen, joita BW:llä edustaa kourallinen, samoja mielipiteitä ja akronyymejä, joilla hän yrittää noitua sisäisten demoniensa muodostamaa uhkaa itselleen pois.

Konservatiivit eivät toisin sanoen ole ehkä sen vuoksi usein älyllisesti tyhmempiä kuin vasurit että heillä olisi jokin degeneroiva geenimuutos vaan ehkä ovat joutuneet kasvamaan ison tai riittävän merkittävän osan elämässään vaarallisten ihmisten ympäröimänä ja näin ehdollistuneet pelkäämään aina pahinta jokaisen pienenkin omista ennakkoluuloista poikkeavan asian havaitessaan.

Täydennä sitä vähän:
Toivottavasti tämä auttaako purkamaan näitä “kommunismi vs. kapitalismi” -pakokauhukuvitelmia: moderni rahateoria (MMT) selittää aika yksinkertaisesti, miksi valtiontaloudesta puhuminen kotitalousanalogioiden kautta johtaa harhaan – ja miksi koko keskustelu “globaalista sosiaalikommunismista” on ylipäätään kategorisesti väärässä kehikossa.

Peruspointti on tämä: valuuttaansa itse laskeva valtio ei ole rahan käyttäjä vaan sen lähde. Se ei tarvitse sijoittajia tai veronmaksajia “rahoittaakseen” strategisia hankkeita yhtään sen enempää kuin jalkapallostadion tarvitsee katsojien lupaa päättää, montako maalia valotaulu näyttää. Veroilla on silti selkeä rooli, mutta se rooli on kysynnän säätely, eriarvoisuuden hillitseminen ja haitallisen toiminnan rajoittaminen – ei rahan “kerääminen” valtion kassaan.

Siksi on harhaanjohtavaa väittää, että nykyinen kriisien kasaantuminen olisi seurausta jostain “sosiaalikommunismin” salaliitosta. Todellinen ongelma on päinvastoin se, että poliittinen päätöksenteko on panttivankina väärän talouskäsityksen – sellaisen, joka rajoittaa demokraattista autonomiaa ja jättää ratkaisevat päätökset markkinavoimien armoille.

Kun ymmärretään, että valtiolla on kyky suunnata resursseja sinne, missä yhteiskunnalliset tarpeet ovat suurimmat, voidaan myös nähdä, että esimerkiksi ilmastokriisin, infrastruktuurin rapautumisen tai strategisen teollisuuden katoamisen syynä ei ole “liiallinen valtio”, vaan pikemminkin valtion kyvyttömyys käyttää niitä välineitä, jotka sillä tosiasiassa on.

Toisinsanoen: MMT:n näkökulmasta Brainwashedin kaltaiset akronyymitaikurit taistelevat olentoja vastaan, joita ei ole – ja samalla ohittavat täysin sen, että todellinen taloudellinen ja poliittinen valta on jo pitkään ollut irti kansalaisyhteiskunnan demokraattisesta kontrollista. Juuri se on ongelma, ei kommunismi.

[Tritonus]

No mutta mistä se rahoitus eri hankkeille saataisiin, jos ei kyrpiintyneiltä rikkailta? Tarkoitan siis yksityistä sektoria.

Ei yksityinen sektori ole ainoa tapa rahoittaa asioita. Asioita voitaisiin rahoittaa esim. valtion toimesta veroina kerätyillä rahoilla, eikä annettaisi pikkufirmaa suurempia rikkauksia kertyä kenellekään yksityiselle. Silloin voitaisiin vaikuttaa paljon paremmin siihen, että kehityspanokset käytetään yleishyödyllisiin asioihin eikä vain tyhmän viihdekrääsän tekemiseen tyhmälle rahvaalle.

Missä menee raja pikkurikkauksien ja ylettömien rikkauksien välillä? Entä mitä on tyhmä viihdekrääsä? Esim. elokuvatuotannot ovat kalliita, mutta ihminen tarvitsee myös sirkushuveja.

Kukaan ei toetenkään tarvitse rahaa miljarditolkulla, ja maailma olisi taatusti parempi paikka ilman TikTokia, mutta rajanveto on hankalaa näissä asioissa. Lisäksi toteamuksesi "Silloin voitaisiin vaikuttaa paljon paremmin siihen, että kehityspanokset käytetään yleishyödyllisiin asioihin" kuulostaa ihan suunnitelmataloudelta.

ID10T, tämä kommenttisi nojaa ajatukseen, että valtio olisi riippuvainen yksityisistä sijoittajista tai veronmaksajilta kerätystä rahasta ennen kuin se voi käynnistää mitään hankkeita. Tämä on juuri sitä kotitalousanalogian mukaista ajattelua, josta makrotaloustieteessä – MMT:n lisäksi myös laajemmassa nykytaloustieteessä – on pitkälti luovuttu.

Valtio ei ole kotitalous. Suvereeni valuutan liikkeellelaskija luo rahaa, eikä kerää sitä ensin kasaan. Siksi valtio voi demokraattisen päätöksen perusteella käynnistää strategisia hankkeita silloin kun käytettävissä on reaaliset resurssit (työvoima, osaaminen, materiaalit). Verotus ei “rahoita” valtiota, vaan toimii kysynnän säätelynä ja ohjaa taloutta yhteiskunnallisesti toivottuun suuntaan.

Tässä kohtaa Donitsitalouden periaate on erityisen hyödyllinen: talouden tavoitteena ei voi olla pelkkä rahavirtojen maksimointi, vaan sen täytyy pysyä sekä ekologisen katon että sosiaalisen perustan rajoissa. Vapaat markkinat eivät pysty tätä itse varmistamaan — ne ohjaavat investointeja sinne, missä tuotto on nopeaa, ei sinne, missä yhteiskunnallinen arvo on suurin.

Juuri siksi talous on otettava demokraattiseen kontrolliin. Valtio voi rahapoliittisella ja finanssipoliittisella suvereniteetilla edistää investointeja, jotka ovat välttämättömiä ekologisen kestävyyden ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kannalta, ja toisaalta verotuksella sekä lainsäädännöllä hillitä toimialoja ja hankkeita, jotka vievät meitä pois Donitsitalouden rajoista.

Tämä ei ole suunnitelmataloutta, vaan vastuullista ja realistista talouden ohjausta, jossa ymmärretään valtion todelliset mahdollisuudet ja vastuu.

Mut tarttis erota eurosta nyt alkuun että voitas olla sellainen suvereeni liikkeellelaskija?

[Tritonus]

Jos sijoittajat toimisivat puhtaasti oman edun logiikalla, he pakenisivat epävakaita valtioita välittömästi. Todellisuudessa näin ei käy — koska todellinen käyttäytyminen on kaikkea muuta kuin teoreettisen mallin mukaista.

Eivät välttämättä. Epävakaissa valtioissa voi tehdä usein paljon suurempia voittoja, kun niissä on yleensä hyvin lievät ympäristö- ja ihmisoikeuslait, ja nekin voi yleensä kiertää lahjuksilla paikallisille roistomaisille johtajille. Jos saa teetettyä banaanimaassa kamaa halvalla ja ujutettua ne länsimaihin myyntiin, voi tehdä hyvät rahat. Kyllä se on ihan harkittua riskien laskemista tuollaisiin maihin sijoittavilta ja se on ollut 2. maailmansodan jälkeen aivan loistava bisnes ja suuri motivaattori talouden globalisoitumisessa.

Toki ihmiset syyllistyvät usein virheisiin. Sijoittajiksi valikoituu optimistisia ihmisiä, joilla voi olla tapana yliarvioida voittoja ja aliarvioida riskejä. Ja jotkut piensijoittajat sijoittavat eettisestikin tai ei-taloudellisia päämääriä tavoitellen, mutta varmaan ainakin 99 % maailman sijoituspääomasta on sijoitettu ensisijaisena tarkoituksena tuottaa mahdollisimman suuri voitto hyväksytyllä riskitasolla.

Myönnän täysin: kuvaamissasi banaanivaltioissa toimii juuri se talousmalli, jota Naomi Klein kutsuu tuhokapitalismiksi (disaster capitalism). Sillä tarkoitetaan järjestelmää, jossa kriisit, epävakaus ja heikko lainsäädäntö eivät ole este liiketoiminnalle, vaan itse asiassa bisnesmalli: kriisit luovat tilaisuuksia ulkoistaa kustannukset, riistää työvoimaa, tuhota ympäristöä ja kotiuttaa voitot ilman vastuuta.

Joo. Chicagon poikien shokkiterapiaa ja hintojen vapauttamista. Tuota on paljon kokeiltu itä-euroopassa ja sotien jälkeisissä talouksissa ylipäätään. Toimimattomuus ehkä tässä vaiheessa todennettu.

Kiinahan deng xiaopingin johdolla kieltäytyi tästä kunniasta ja haistatti IMF:lle pitkät. Siellä sitten ehkä hommat sujuneetkin hieman shokkiterapialandioita paremmin?

Isabella M. Weber, How China Escaped Shock Therapy: The Market Reform Debate.

MASTERS OF THE MARKET
Two exceptional strengths of How China Escaped Shock Therapy are its historical depth and its theoretical reflections, all consonant with heterodox economics and versatile economic sociology. The first four chapters describe price control in imperial, republican and pre-reform Communist China as contextual illuminations for the post-reform debate. Apart from those traditions considered indigenous sources of modern market creation, Chapter 5 discusses what could be learned from post-war economic recovery in the West and reforming communist undertakings in the East. Far from positing a Sinocentric narrative, the book shows how the competing repositories of economic knowledge and theorization can help us understand the mode of reform in question. As a product of genuine strategic and intellectual contestations, Weber argues, the Chinese approach has proven ‘more inductive, institutionalist, and pragmatic than that of neoclassicism’

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10. ... f6b0f86949

[anarkistialkuasukas]

Nalle toi yle aamun haastattelussa esiin mielenkiintoisen yksityiskohdan. Ruotsissa on paljon kapitalistisia julkkiksia, jotka siis tuovat julkisesti esiin kapitalistisia arvoja positiviisessa mielessä. Suomessa tällaisia ei juuri ole.

Ai on vai? Niinkuin ketkä?

[KultaKikkare]

Nalle toi yle aamun haastattelussa esiin mielenkiintoisen yksityiskohdan. Ruotsissa on paljon kapitalistisia julkkiksia, jotka siis tuovat julkisesti esiin kapitalistisia arvoja positiviisessa mielessä. Suomessa tällaisia ei juuri ole.

Ai on vai? Niinkuin ketkä?

Ei maininnut nimiä, mutta profiiliin hyvin sopivia nyt on esim:
Christer Gardell, Sven Hagströmer, Wallenbergit (Jacob, Marcus, Peter), Cristina Stenbeck, Daniel Ek, Niklas Zennström, Sebastian Siemiatkowski, Johan Norberg, ...

Ruotsi on veropolitiikalla ja asenneilmapiirillä luonut ympäristön, jossa menestyneillä kapitalisteilla on lupa olla näkyvästi kapitalisteja, hyviä tyyppejä, jotka luovat hyvinvointia.

Suomessa menestyneet liikemiehet pysyttelevät matalammalla profiililla ja rikkauteen suhtaudutaan julkisessa keskustelussa huomattavasti varauksellisemmin, ja siitä saa helpommin pahiksen leiman kuin hyvinvointia luovan hyviksen. Täällä kiinnitetään huomiota enemmän negatiivisiin asioihin, ei positiivisiin.

Usko tai älä, toi voi olla hyvin merkittävä tekijä siinä, miksi ruotsalainen yhteiskunta synnyttää enemmän menestyjiä ja menestyneitä yrityksiä kuin suomalainen yhteiskunta.

[Tomijk]

SDP tekee kaiken reilummin vai kuinka?