Wisti kirjoitti: ↑03 Tammi 2025, 23:11
Uskonnollisuus muuttumassa vähemmistöidentiteetiksi
Joka neljäs (26 %) suomalainen katsoo olevansa identiteetiltään uskonnollinen. Suomalaisen uskonnollisen kentän muuttuessa moni uskonnollinen ihminen kokeekin edustavansa vähemmistöä uskonnollisen identiteetin takia. Uskovana itseään pitävistä suomalaisista viidennes (19 %), mutta alle 30-vuotiaista jo noin kolmannes kokee olevansa vähemmistössä uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.
Edellä on kirkon tutkimuskeskuksen tilastoa.
Pitää vain toivoa, että meissä uskonnottomiasa on mahdollisimman paljon niitä hyviä sekulaareja humanisteja ja mahdollisimman vähän pahoja sekulaareja humanisteja.
Täällähän on vakuuttavasti osoitettu, että uskonnollisuuteen taipuvaisilla henkilöillä on korkeampi moraali kuin näillä niin maar sekulaareilla humanisteilla. Edelliset sanovat aivan oikein: niikkelis naakkelis, kun taas nämä moraalitaan vähäisemmät toteavat kiikkelis kaakkelis.
Tuohon toiveeseen on helppo yhtyä. Paitsi ehkä palstan seurauseetikoiden? Onhan mahdollista että pahat humanistit vahingossa tekevät valintoja jotka johtavat hyviin lopputuloksiin ja toisinpäin?
Olemme saaneet sinulta hyvä wisti kuulla paljon hersyvän sarkastista ja ironista kommentointia, mutta olisiha kiva kuulla myös vilpittömiä ajatuksiasi. Mitä jos riisuisit suojanaamiosi hetkeksi ja kertoisit suoraan ja rehellisesti näkemyksiäsi?
Mitä humanismi sinulle merkitsee?
Millä moraalilla itse vedät?
Mitkä ovat minimivaatimukset jotta ihminen voisi kutsua itseään hyväksi humanistiksi? Riittääkö jos kertoo juhlapuheissa hienoja juttuja vai vaaditaanko hyvältä humanistilta jotain tekoja, henkilökohtaisia uhrauksiakin kenties?
Vai miten näet asian?
Tarvitsen sarkasmin naamion siksi, etten kykene väittelemään kanssasi lainkaan. En esimerkiksi tunne käyttämistäsi sanoista kuin osan. Uskon, että jos väittelisimme siitä kumpi parempi väri sininen, vai keltainen hakkaisit minut siinäkin 6-0 tai vähintään 5-1. Asettelet sanasi niin paljon minua taitavammin. En silti usko, että värien paremmuudesta on todistettu mitään.
En myöskään usko, että moraalijärjestelmiä (toivottavasti oli jotenkin oikea sana) voidaan todistaa paremmiksi tai huonommiksi enempää kuin voimme puhumalla todistaa henkiolentojen (toivottavasti oikea sana) olevuutta tai olemattomuutta.
Uskovien ja uskonnottomien asenteita moraalisiin kysymyksiin on tutkittu eikä niissä merkittäviä eroja havaittu. Näin ollen lienee yksi lysti kummat osaavat taitavammin itseään kehua.
idiotkin viestissään kirjotti että ilman uskovaisteen vetoapua hänen on mahdotonta totetuttaa humanistisia periaatteita ja moraalia.
Älä käytä sanomisiani oman agendasi ajamiseen, varsinkaan kun tulkitset sanomiseni päin honkia.
siili suhonen kirjoitti:
When researchers document how people spend their hours and their money, religious Americans look very different from others. Pew Research Center investigators examined the behavior of a large sample of the public across a typical seven-day period. They found that among Americans who attend services weekly and pray daily, 45 percent had done volunteer work during the previous week. Among all other Americans, only 27 percent had volunteered somewhere.
Tuossa ei puhuta vapaaehtoistyön luonteesta mitään. Uskova lukee Raamattua lapsille ja ateisti jakaa ruokaa köyhille. Kumpikohan on humaanimpaa toimintaa? Nämä olivat siis ESIMERKKEJÄ.
siili suhonen kirjoitti:
The capacity of religion to motivate pro-social behavior goes way beyond volunteering. Religious people are more involved in community groups. They have stronger links with their neighbors. They are more engaged with their own families. Pew has found that among Americans who attend worship weekly and pray daily, about half gather with extended family members at least once a month. For the rest of our population, it’s 30 percent
Rikollisjengeilläkin on tiiviit keskinäiset suhteet, eli tämä ei kerro ihmisen "hyvyydestä" mitään.
siili suhonen kirjoitti:
Philanthropic studies show that people with a religious affiliation give away several times as much every year as other Americans. Research by the Lilly School at Indiana University found Americans with any religious affiliation made average annual charitable donations of $1,590, versus $695 for those with no religious affiliation. Another report using data from the Panel Study for Income Dynamics juxtaposed Americans who do not attend religious services with those who attend worship at least twice a month, and made fine-tunings to compare demographic apples to apples. The results: $2,935 of annual charitable giving for the church attenders, versus $704 for the non-attenders. (See graph 10) In addition to giving larger amounts, the religious give more often—making gifts about half again as frequently.
Jenkeissä hyväntekeväisyyslahjoitukset voi vähentää verotuksessa, joten tämä tutkimustulos ei sellaisenaan kerro koko totuutta.
Mikä osa totuudesta jää kertomatta? Ateistit ovat niin laiskoja auttamisen suhteen etteivät jaksa tehdä hyvää vaikka saisivat vähennettyä tuon verotuksessa?
Tuossa ei puhuta vapaaehtoistyön luonteesta mitään. Uskova lukee Raamattua lapsille ja ateisti jakaa ruokaa köyhille. Kumpikohan on humaanimpaa toimintaa? Nämä olivat siis ESIMERKKEJÄ.
Rikollisjengeilläkin on tiiviit keskinäiset suhteet, eli tämä ei kerro ihmisen "hyvyydestä" mitään.
Kaikenlaista se ihmismieli keksii kun yrittää saada epämielyttäviksi kokemansa faktat sopimaan omiin ennakkoluuloihin ja maailmankuvaan
siili suhonen kirjoitti: ↑05 Tammi 2025, 05:01
Liikuttavan samaa mieltä tästä. Muistakaahan tämä wistin viisaus märkäruuti ja moomin kun julistatte seurauseettisessä erinomaisuudessanne valistushumanisminne ylivertaisuutta ja sätitte uskovaisia.
Kerrohan siili, missä olen kertonut omasta etiikkakäsityksestäni, saati julistanut sen erinomaisuutta, tai sättinyt uskovaisia.
Laitoin vain tietoa käsitteestä, jota väitit oxymoroniksi tai aivopieruksi.
Tämä on totta. Et sinä kyllä missään kertonut olevasi itse humanisti. Tuo oli omiin ennakkoluuloihin perustuvaa päättelyäni. Nostan tässä käden pystyyn virheen merkiksi ja pyydän anteeksi.
Uskovaisten sättimisenkin kanssa oli vähän niin ja näin. Kai suivaannuin kun yritit sanomisiani vääristelemällä ajaa omaa agendaasi. Eli herkän egoni loukkaantumisesta tuossa kyse. Aion nostaa tuonkin esiin seuraavassa kehityskeskustelussa itseni kanssa.
Laitoin vain tietoa käsitteestä, jota väitit oxymoroniksi tai aivopieruksi.
No tuo aivopieru oli märkäruudin keskintöä kun hän yritti raflaavin sanankääntein saada painoarvoa argumenttinsa taakse. Mut joo kiitos tuosta tiedonlaitosta. Siitä jo kovasti kiittelinkin sinua ja idiotia. Näinhän sitä opitaan. Onneksi on teitä ateisteja joille kaikki keskustelu ei ole jonkinlaista puolustautumista tai sodankäyntiä niin voimme me muutkin oppia teiltä jotain.
Passaako muuten tiedustella miksi et ole humanisti? Onko se juuri nuo seurausetiikan asettamat kohtuuttomat vaatimukset etuotsalohkolle vai mikä siinä närästää?
Mite muut ateistit? Oletteko te humanisteja ja mitä tuo sekulaari humanismi teille merkitsee?
Miksi rökität egoasi julkisesti, etkö sääli pikkuista yhtään? Sen on kuitenkin tarkoitus suojella sinua tiukan paikan tullen. Keskustelut sen kanssa olisikin syytä käydä kaksin ja luottamuksellisesti. Kunnioittavasti.
Asetat egosi kovin kyseenalaiseen valoon, kun noin sitä syyttelet tekemisistäsi. Egosi saattaa vielä kiivastua ja alkaa meuhkaamaan, jos sitä tuolla tavoin näyttävästi ryhdyt halveeraamaan. Luovutat pienokaisen rahvaan käsiin kuin Kristuksen.
Äityy mokoma vielä pieksämään sinua terävillä sanoillaan. Syyttelemään pinnalliseksi, ja väittämään anteeksipyyntöjäsi epäaidoiksi. Silloin siitä mörököllistä vasta riesan itsellesi saatkin.
En syytä enkä syyllistä enkä mielestäni varsinkaan rökittänyt. Rakastavalla myötätunnolla suhtaudun tuohon pieneen poloiseen kuten muihinkin egoihin, ymmärtäen sen luonteen ja taipumukset ja niiden syntymekanismin ja evolutiivisen tarkoituksen, kuten on raamatussakin esitetty. Kuten hyvä veli sokrates ja jeesuskin tiesivät kertoa ei tietämättömyydestä kannata rangaista vain hellästi yrittää ohjata tietämätöntä kohti valoa.
Wisti kirjoitti: ↑03 Tammi 2025, 23:11
Uskonnollisuus muuttumassa vähemmistöidentiteetiksi
Joka neljäs (26 %) suomalainen katsoo olevansa identiteetiltään uskonnollinen. Suomalaisen uskonnollisen kentän muuttuessa moni uskonnollinen ihminen kokeekin edustavansa vähemmistöä uskonnollisen identiteetin takia. Uskovana itseään pitävistä suomalaisista viidennes (19 %), mutta alle 30-vuotiaista jo noin kolmannes kokee olevansa vähemmistössä uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.
Edellä on kirkon tutkimuskeskuksen tilastoa.
Pitää vain toivoa, että meissä uskonnottomiasa on mahdollisimman paljon niitä hyviä sekulaareja humanisteja ja mahdollisimman vähän pahoja sekulaareja humanisteja.
Täällähän on vakuuttavasti osoitettu, että uskonnollisuuteen taipuvaisilla henkilöillä on korkeampi moraali kuin näillä niin maar sekulaareilla humanisteilla. Edelliset sanovat aivan oikein: niikkelis naakkelis, kun taas nämä moraalitaan vähäisemmät toteavat kiikkelis kaakkelis.
Tuohon toiveeseen on helppo yhtyä. Paitsi ehkä palstan seurauseetikoiden? Onhan mahdollista että pahat humanistit vahingossa tekevät valintoja jotka johtavat hyviin lopputuloksiin ja toisinpäin?
Olemme saaneet sinulta hyvä wisti kuulla paljon hersyvän sarkastista ja ironista kommentointia, mutta olisiha kiva kuulla myös vilpittömiä ajatuksiasi. Mitä jos riisuisit suojanaamiosi hetkeksi ja kertoisit suoraan ja rehellisesti näkemyksiäsi?
Mitä humanismi sinulle merkitsee?
Millä moraalilla itse vedät?
Mitkä ovat minimivaatimukset jotta ihminen voisi kutsua itseään hyväksi humanistiksi? Riittääkö jos kertoo juhlapuheissa hienoja juttuja vai vaaditaanko hyvältä humanistilta jotain tekoja, henkilökohtaisia uhrauksiakin kenties?
Vai miten näet asian?
Tarvitsen sarkasmin naamion siksi, etten kykene väittelemään kanssasi lainkaan. En esimerkiksi tunne käyttämistäsi sanoista kuin osan. Uskon, että jos väittelisimme siitä kumpi parempi väri sininen, vai keltainen hakkaisit minut siinäkin 6-0 tai vähintään 5-1. Asettelet sanasi niin paljon minua taitavammin. En silti usko, että värien paremmuudesta on todistettu mitään.
En myöskään usko, että moraalijärjestelmiä (toivottavasti oli jotenkin oikea sana) voidaan todistaa paremmiksi tai huonommiksi enempää kuin voimme puhumalla todistaa henkiolentojen (toivottavasti oikea sana) olevuutta tai olemattomuutta.
Uskovien ja uskonnottomien asenteita moraalisiin kysymyksiin on tutkittu eikä niissä merkittäviä eroja havaittu. Näin ollen lienee yksi lysti kummat osaavat taitavammin itseään kehua.
Kävin etsimässä tutkimusta puolestasi. Ilmeisesti ainakin ameriikassa on havaittu todella merkittäviä eroja toisin kun esitit.
Yllättäviä löydöksiä kaiken sen valossa mitä märkäruuti on meille saarnannut sekulaarin humanismin ylivertaisuudesta verrattuna kristilliseen teokraattiseen humanismiin. Huhhuh. Jokin tuossa uskonnossa ilmeisesti tekee ihmisestä humanistisemman ja epäitsekkäämmän. Johtuuko siitä että kun kaikki aika ei mene seurauseettisten laskelmien pyörittelyyn ja pilkun viilaukseen niin jää enemmän aikaa muiden auttamiseen vai mistä palstan sekulaarit uskovat tämän eron johtuvan?
Mitenhän tuo suomessa menee? Onko trendi samankaltainen. Kyllähän se pelottaa kun ikääntyvässä yhteiskunnassa talous väistämättä supistuu ja mennään enemmän ja enemmän valtion yövartiomalliin ja nyt vielä noiden humanistista moraalia käytännössä noudattavien uskovasiten määrä vähenee ja vähenee kuten esitit niin kuka enää välittää ja huolehtii huonompiosaisista. Onko sekulaareista humanisteista tähän tehtävään kun tutkimusten mukaan humanisminsa on ilmeisesti enemmän tuollaista poseeraavaa sorttia kuin käytännön tointa?
idiotkin viestissään kirjotti että ilman uskovaisteen vetoapua hänen on mahdotonta totetuttaa humanistisia periaatteita ja moraalia.
The humanitarian habits of religious people
When researchers document how people spend their hours and their money, religious Americans look very different from others. Pew Research Center investigators examined the behavior of a large sample of the public across a typical seven-day period. They found that among Americans who attend services weekly and pray daily, 45 percent had done volunteer work during the previous week. Among all other Americans, only 27 percent had volunteered somewhere.
The capacity of religion to motivate pro-social behavior goes way beyond volunteering. Religious people are more involved in community groups. They have stronger links with their neighbors. They are more engaged with their own families. Pew has found that among Americans who attend worship weekly and pray daily, about half gather with extended family members at least once a month. For the rest of our population, it’s 30 percent
Philanthropic studies show that people with a religious affiliation give away several times as much every year as other Americans. Research by the Lilly School at Indiana University found Americans with any religious affiliation made average annual charitable donations of $1,590, versus $695 for those with no religious affiliation. Another report using data from the Panel Study for Income Dynamics juxtaposed Americans who do not attend religious services with those who attend worship at least twice a month, and made fine-tunings to compare demographic apples to apples. The results: $2,935 of annual charitable giving for the church attenders, versus $704 for the non-attenders. (See graph 10) In addition to giving larger amounts, the religious give more often—making gifts about half again as frequently.
In study after study, religious practice is the behavioral variable with the strongest and most consistent association with generous giving. And people with religious motivations don’t give just to faith-based causes—they are also much likelier to give to secular causes than the nonreligious. Two thirds of people who worship at least twice a month give to secular causes, compared to less than half of non-attenders, and the average secular gift by a church attender is 20 percent bigger.
Ways the religious help others
To get a sense of the often-invisible ways in which persons of faith help others, consider giving to the poorest of the poor overseas. The most conspicuous philanthropy done in this area is carried out by the Gates Foundation. Gates contributions in Africa and other low-income countries are the signature effort of the world’s largest charitable foundation, and have had heroic effects, in areas ranging from malaria protection to HIV control to eradicating polio.
With the marvelous Gates generosity in mind, now absorb this: members of U.S. churches and synagogues send four and a half times as much money overseas to needy people every year as the Gates Foundation does! Much of this religious charity is applied in the hardest places, with high efficiency and low overhead, by Christians who “go the last mile” into rural, extremely poor, or dangerous areas where governments and international bureaucracies have no effective reach. (See “Modern Missionaries” in the Spring 2018 issue of Philanthropy.)
It is easy to overlook this giving, because it comes not in megagifts from billionaires but rather in millions of $50 checks written by faithful donors to groups like Samaritan’s Purse, World Vision, International Justice Mission, Mercy Ships, American Jewish World Service, Compassion International, Catholic Medical Mission Board, MAP International, and so forth. Over the last couple decades, soaring interest in the poorest of the poor by evangelical Christians in particular has made overseas giving the fastest growing corner of American charity. One result: U.S. voluntary giving to the overseas poor now totals $44 billion annually—far more than the $33 billion of official aid distributed by the U.S. government.
Tuo on mielenkiintoinen ilmiö. Siihen olisi kiva löytyä selitys. Yksinkertaisin ja Trumpin aikakaudella pätevä selitys on, että nuo tutkimukset eivät pidä paikkaansa. Vaikka tällaiset amerikkalaiset tutkimukset usein todellakin ovat vain tarkoitushakuista propagandaa, se on liian helppo selitys. Oletetaan siis, että tutkimukset ainakin osittain pitävät paikkansa. Toinen hylättävä selitys on, että Jumala tai mikä entiteetti nyt missäkin uskonnossa vaikuttaakin, saa palvojissaan aikaan muutoksen filantrooppisempaan suuntaan. Jo se ajattelun kivijalka, että Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa, estää tuon selityksen.
Yksi looginen selitys on, että uskonnot käskevät antamaan omastaan muille. Jos haluaa olla kunnon uskovainen, on pakko antaa. Käsky voi olla virallinen oppi, vakiintunut tapa tai saarnaajan vetoomus. Viimeksi mainitusta räikeimpiä esimerkkejä ovat amerikkalaiset tv-evankelistat, joiden rahankeruu muistuttaa paljon anekauppaa. Kun rahaa evankelistan tilille kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.
Toinen looginen selitys on, että luonteeltaan filantrooppiset ihmiset liittyvät uskontoihin. Uskonto ei siis tee ihmisestä anteliaampaa, vaan anteliaat ihmiset liittyvät kirkkojen jäseniksi, koska kirkon oppiin kuuluu anteliaisuus. Sama ilmiö voisi selittää myös sosiaalisuuden. Jos ihminen on sosiaalinen, hän liittyy herkemmin yhteisöihin, tekee vapaaehtoistyötä ja käy yhteisissä tapaamisissa. Säännöllisesti kirkossa käyvät ihmiset ovat yleisesti sosiaalisempia, koska epäsosiaaliset ihmiset eivät käy missään, eivät edes kirkossa. Uskonto ei siis tee ihmisistä sosiaalisempia, vaan sosiaaliset ihmiset harjoittavat uskontoakin sosiaalisemmin.
Olisi mielenkiintoista myös kuulla, onko uskontojen lajilla merkitystä filantrooppisuuden ja sosiaalisuuden määrään. Ovatko länsirannikon puritaaniset presbyteerit anteliaampia kuin itärannikon evankeliset baptistit? Vai onko jokin siinä välillä vielä anteliaampi? Tai muslimit, hindut ja buddhalaiset. Päteekö heidänkin osaltaan se, että uskovaiset ovat anteliaampia kuin muut? Onko uskonnon sisällöllä ja opilla mitään väliä, vai merkitseekö vain se, että ylipäätään uskoo johonkin, vaikka sitten spegettihirviöön tai joulupukkiin, kunhan vain uskoo?
Jep. Niin on. Pitkälti tuo selittyy dopamiinijärjestelmän aktiivisuudella. Liberaalin tahi vallankumouksellisen mielen dopamiinikoneisto luo jatkuvasti uusia tulevaisuuteen tähtäävisä abstrakteja visioita. Esimerkkeinä vaikkapa Lenin tai Napoleon. Tai liberaalit ajatukset ja visiot maailmanparannuksesta. Kun taas konservatiivinen mieli pyörii sitten enemmän serotoniinin, endokannabinoidien jne. tästä ja nyt hetkestä tyydytyksen löytävien molekyylien voimalla. Siksi konservattivinen uskovainen on taipuvaisempi auttamaan konkreettisesti tässä ja nyt kun taas liberaali enemmän haaveilee jostain uljaammasta tulevaisuudesta. Uskovainen haluaa auttaa ihmistä ja dopamiinivetoinen liberaali tai vallankumouksellinen haluaa auttaa ihmiskuntaa. Ja kuten vaikkapa Leninin esimerkki osoittaa ihmiskunnan kaltaista abstraktiota pelastettaessa, ihminen on yleensä se joka saa tuon vision eteen kärsiä.
Toki kristittyjen tapauksessa ei voi jättää huomiotta myöskään jumalan vaikutusta. Kun jumalat lähes järjestäen olivat aiemmin testosteronilla pumpattuja kovanaamoja niin onhan tuo huikea muutos. Ristillä roikkuva jumala, naulojen lävistämine verta vuotavine jänteineen ja lihaksineen, nivelet paukahtaneet paikoiltaan, kärsivänä ja haavoittuneena. Herättäähän tuo myötätuntoa ja halun auttaa kaikkia kärsivän jumalan kuvia, elämän murjomaa ihmistä. Tuossa varmaan nuo pääsyyt miksi uskovaisten taipumus humanistiseen toimintaan on noinkin dramaattisesti korkeammalla levelillä ateistiin verrattuna kuin tutkimukset osoittavat.
Näinhän tuo saattaa olla. Tosin runnellun Jeesuksen vaikutuksen todentaminen vaatisi tutkimusta eri uskontojen välillä. Ovatko kristityt anteliaampia ja auttavaisempia kuin esimerkiksi muslimit tai hindut? Suoraan rahalahjoitusten suuruudellakaan tuota ei voi verrata, koska se pitäisi vähintään normalisoida tulotason mukaiseksi. Sillä onhan kirjoitettu, että ulkokultaiset fariseukset antavat näyttävästi paljostaan, mutta köyhän lesken ropo on arvokkaampi, vai miten se nyt meni.
Wisti kirjoitti: ↑03 Tammi 2025, 23:11
Uskonnollisuus muuttumassa vähemmistöidentiteetiksi
Joka neljäs (26 %) suomalainen katsoo olevansa identiteetiltään uskonnollinen. Suomalaisen uskonnollisen kentän muuttuessa moni uskonnollinen ihminen kokeekin edustavansa vähemmistöä uskonnollisen identiteetin takia. Uskovana itseään pitävistä suomalaisista viidennes (19 %), mutta alle 30-vuotiaista jo noin kolmannes kokee olevansa vähemmistössä uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.
Edellä on kirkon tutkimuskeskuksen tilastoa.
Pitää vain toivoa, että meissä uskonnottomiasa on mahdollisimman paljon niitä hyviä sekulaareja humanisteja ja mahdollisimman vähän pahoja sekulaareja humanisteja.
Täällähän on vakuuttavasti osoitettu, että uskonnollisuuteen taipuvaisilla henkilöillä on korkeampi moraali kuin näillä niin maar sekulaareilla humanisteilla. Edelliset sanovat aivan oikein: niikkelis naakkelis, kun taas nämä moraalitaan vähäisemmät toteavat kiikkelis kaakkelis.
Tuohon toiveeseen on helppo yhtyä. Paitsi ehkä palstan seurauseetikoiden? Onhan mahdollista että pahat humanistit vahingossa tekevät valintoja jotka johtavat hyviin lopputuloksiin ja toisinpäin?
Olemme saaneet sinulta hyvä wisti kuulla paljon hersyvän sarkastista ja ironista kommentointia, mutta olisiha kiva kuulla myös vilpittömiä ajatuksiasi. Mitä jos riisuisit suojanaamiosi hetkeksi ja kertoisit suoraan ja rehellisesti näkemyksiäsi?
Mitä humanismi sinulle merkitsee?
Millä moraalilla itse vedät?
Mitkä ovat minimivaatimukset jotta ihminen voisi kutsua itseään hyväksi humanistiksi? Riittääkö jos kertoo juhlapuheissa hienoja juttuja vai vaaditaanko hyvältä humanistilta jotain tekoja, henkilökohtaisia uhrauksiakin kenties?
Vai miten näet asian?
Tarvitsen sarkasmin naamion siksi, etten kykene väittelemään kanssasi lainkaan. En esimerkiksi tunne käyttämistäsi sanoista kuin osan. Uskon, että jos väittelisimme siitä kumpi parempi väri sininen, vai keltainen hakkaisit minut siinäkin 6-0 tai vähintään 5-1. Asettelet sanasi niin paljon minua taitavammin. En silti usko, että värien paremmuudesta on todistettu mitään.
En myöskään usko, että moraalijärjestelmiä (toivottavasti oli jotenkin oikea sana) voidaan todistaa paremmiksi tai huonommiksi enempää kuin voimme puhumalla todistaa henkiolentojen (toivottavasti oikea sana) olevuutta tai olemattomuutta.
Uskovien ja uskonnottomien asenteita moraalisiin kysymyksiin on tutkittu eikä niissä merkittäviä eroja havaittu. Näin ollen lienee yksi lysti kummat osaavat taitavammin itseään kehua.
idiotkin viestissään kirjotti että ilman uskovaisteen vetoapua hänen on mahdotonta totetuttaa humanistisia periaatteita ja moraalia.
Älä käytä sanomisiani oman agendasi ajamiseen, varsinkaan kun tulkitset sanomiseni päin honkia.
siili suhonen kirjoitti:
When researchers document how people spend their hours and their money, religious Americans look very different from others. Pew Research Center investigators examined the behavior of a large sample of the public across a typical seven-day period. They found that among Americans who attend services weekly and pray daily, 45 percent had done volunteer work during the previous week. Among all other Americans, only 27 percent had volunteered somewhere.
Tuossa ei puhuta vapaaehtoistyön luonteesta mitään. Uskova lukee Raamattua lapsille ja ateisti jakaa ruokaa köyhille. Kumpikohan on humaanimpaa toimintaa? Nämä olivat siis ESIMERKKEJÄ.
siili suhonen kirjoitti:
The capacity of religion to motivate pro-social behavior goes way beyond volunteering. Religious people are more involved in community groups. They have stronger links with their neighbors. They are more engaged with their own families. Pew has found that among Americans who attend worship weekly and pray daily, about half gather with extended family members at least once a month. For the rest of our population, it’s 30 percent
Rikollisjengeilläkin on tiiviit keskinäiset suhteet, eli tämä ei kerro ihmisen "hyvyydestä" mitään.
siili suhonen kirjoitti:
Philanthropic studies show that people with a religious affiliation give away several times as much every year as other Americans. Research by the Lilly School at Indiana University found Americans with any religious affiliation made average annual charitable donations of $1,590, versus $695 for those with no religious affiliation. Another report using data from the Panel Study for Income Dynamics juxtaposed Americans who do not attend religious services with those who attend worship at least twice a month, and made fine-tunings to compare demographic apples to apples. The results: $2,935 of annual charitable giving for the church attenders, versus $704 for the non-attenders. (See graph 10) In addition to giving larger amounts, the religious give more often—making gifts about half again as frequently.
Jenkeissä hyväntekeväisyyslahjoitukset voi vähentää verotuksessa, joten tämä tutkimustulos ei sellaisenaan kerro koko totuutta.
Mikä osa totuudesta jää kertomatta? Ateistit ovat niin laiskoja auttamisen suhteen etteivät jaksa tehdä hyvää vaikka saisivat vähennettyä tuon verotuksessa?
Tarkoittaa siis sitä, että kaikki hyväntekeväisyyslahjoitukset eivät ole pelkästään hyvää hyvyyttä. Jos kerran se sama summa menee joka tapauksessa veroina tai lahjoituksina, on suurempi motivaatio tehdä lahjoitus.
siili suhonen kirjoitti:
Tuossa ei puhuta vapaaehtoistyön luonteesta mitään. Uskova lukee Raamattua lapsille ja ateisti jakaa ruokaa köyhille. Kumpikohan on humaanimpaa toimintaa? Nämä olivat siis ESIMERKKEJÄ.
Rikollisjengeilläkin on tiiviit keskinäiset suhteet, eli tämä ei kerro ihmisen "hyvyydestä" mitään.
Kaikenlaista se ihmismieli keksii kun yrittää saada epämielyttäviksi kokemansa faktat sopimaan omiin ennakkoluuloihin ja maailmankuvaan
Onhan sillä väliä, mitä ihminen kokee hyväntekeväisyytenä. Ja tuo yhteisöllisyys ei tosiaankaan ole uskovien yksinoikeus. Esim. Charles Mansonin seuraajat muodostivat hyvin tiiviin yhteisön.
Sinulla niitä ennakkoluloja tuntuu riittävän ateistien suhteen.
Wisti kirjoitti: ↑05 Tammi 2025, 13:18
Tuossa on kirkon Kotimaa-lehden pohdiskeluja moraalista
Ateistien moraali
Antero Syrjänen
28.02.2021 11:54
Vaikka ateismissa ei ole moraalia sen enempää kuin kirstinuskossa tai muissakaan uskonnoissa (koska moraali tulee ihmisistä, ei ideologioista tai uskonnoista), keskustelu ateistien ja uskovien moraalista on ollut keskustelujen kestoaihe jo satoja vuosia. Aikaisemmin historiassa on toki ollut tutkimattakin selvää, että jumalattomat ihmiset ovat moraalittomampia kuin uskovat.
Aihetta on kuitenkin sittemmin tutkittu, ja tuoreen tutkimuksen mukaan ateisteilla on ihan samanlaisia moraalisia periaatteita kuin uskovilla.
Mistähän tämän tutkimuksen voisi löytää? Ainakaan sekulaarien humanistien kohdalla tuo ei varmastikaan pidä paikkaansa ainakaan sen perusteella mitä moomin aiheesta esitti? Uskovaisten moraalihan on nimenomaan normatiivista periaatteisiin perustuvaa kun taas yksi sekulaarin humanismin perustuksista on että moraali ei pohjaa normeihin ja periaatteisiin vaan bayesilaisiin todennäköisyys- ja hyötylaskelmiin. Toki isoin osa ateisteista ei ilmeisesti ole humanisteja joten heidän kohdallaan varmasti moraalia pyörittää tuo saama aivojen primitiivisempi noramatiiviseen etiikkaan eriskoitunut systeemi ykkönen kun uskovaisillakin?
Wisti kirjoitti: ↑03 Tammi 2025, 23:11
Uskonnollisuus muuttumassa vähemmistöidentiteetiksi
Joka neljäs (26 %) suomalainen katsoo olevansa identiteetiltään uskonnollinen. Suomalaisen uskonnollisen kentän muuttuessa moni uskonnollinen ihminen kokeekin edustavansa vähemmistöä uskonnollisen identiteetin takia. Uskovana itseään pitävistä suomalaisista viidennes (19 %), mutta alle 30-vuotiaista jo noin kolmannes kokee olevansa vähemmistössä uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.
Edellä on kirkon tutkimuskeskuksen tilastoa.
Pitää vain toivoa, että meissä uskonnottomiasa on mahdollisimman paljon niitä hyviä sekulaareja humanisteja ja mahdollisimman vähän pahoja sekulaareja humanisteja.
Täällähän on vakuuttavasti osoitettu, että uskonnollisuuteen taipuvaisilla henkilöillä on korkeampi moraali kuin näillä niin maar sekulaareilla humanisteilla. Edelliset sanovat aivan oikein: niikkelis naakkelis, kun taas nämä moraalitaan vähäisemmät toteavat kiikkelis kaakkelis.
Tuohon toiveeseen on helppo yhtyä. Paitsi ehkä palstan seurauseetikoiden? Onhan mahdollista että pahat humanistit vahingossa tekevät valintoja jotka johtavat hyviin lopputuloksiin ja toisinpäin?
Olemme saaneet sinulta hyvä wisti kuulla paljon hersyvän sarkastista ja ironista kommentointia, mutta olisiha kiva kuulla myös vilpittömiä ajatuksiasi. Mitä jos riisuisit suojanaamiosi hetkeksi ja kertoisit suoraan ja rehellisesti näkemyksiäsi?
Mitä humanismi sinulle merkitsee?
Millä moraalilla itse vedät?
Mitkä ovat minimivaatimukset jotta ihminen voisi kutsua itseään hyväksi humanistiksi? Riittääkö jos kertoo juhlapuheissa hienoja juttuja vai vaaditaanko hyvältä humanistilta jotain tekoja, henkilökohtaisia uhrauksiakin kenties?
Vai miten näet asian?
Tarvitsen sarkasmin naamion siksi, etten kykene väittelemään kanssasi lainkaan. En esimerkiksi tunne käyttämistäsi sanoista kuin osan. Uskon, että jos väittelisimme siitä kumpi parempi väri sininen, vai keltainen hakkaisit minut siinäkin 6-0 tai vähintään 5-1. Asettelet sanasi niin paljon minua taitavammin. En silti usko, että värien paremmuudesta on todistettu mitään.
En myöskään usko, että moraalijärjestelmiä (toivottavasti oli jotenkin oikea sana) voidaan todistaa paremmiksi tai huonommiksi enempää kuin voimme puhumalla todistaa henkiolentojen (toivottavasti oikea sana) olevuutta tai olemattomuutta.
Uskovien ja uskonnottomien asenteita moraalisiin kysymyksiin on tutkittu eikä niissä merkittäviä eroja havaittu. Näin ollen lienee yksi lysti kummat osaavat taitavammin itseään kehua.
Kävin etsimässä tutkimusta puolestasi. Ilmeisesti ainakin ameriikassa on havaittu todella merkittäviä eroja toisin kun esitit.
Yllättäviä löydöksiä kaiken sen valossa mitä märkäruuti on meille saarnannut sekulaarin humanismin ylivertaisuudesta verrattuna kristilliseen teokraattiseen humanismiin. Huhhuh. Jokin tuossa uskonnossa ilmeisesti tekee ihmisestä humanistisemman ja epäitsekkäämmän. Johtuuko siitä että kun kaikki aika ei mene seurauseettisten laskelmien pyörittelyyn ja pilkun viilaukseen niin jää enemmän aikaa muiden auttamiseen vai mistä palstan sekulaarit uskovat tämän eron johtuvan?
Mitenhän tuo suomessa menee? Onko trendi samankaltainen. Kyllähän se pelottaa kun ikääntyvässä yhteiskunnassa talous väistämättä supistuu ja mennään enemmän ja enemmän valtion yövartiomalliin ja nyt vielä noiden humanistista moraalia käytännössä noudattavien uskovasiten määrä vähenee ja vähenee kuten esitit niin kuka enää välittää ja huolehtii huonompiosaisista. Onko sekulaareista humanisteista tähän tehtävään kun tutkimusten mukaan humanisminsa on ilmeisesti enemmän tuollaista poseeraavaa sorttia kuin käytännön tointa?
idiotkin viestissään kirjotti että ilman uskovaisteen vetoapua hänen on mahdotonta totetuttaa humanistisia periaatteita ja moraalia.
The humanitarian habits of religious people
When researchers document how people spend their hours and their money, religious Americans look very different from others. Pew Research Center investigators examined the behavior of a large sample of the public across a typical seven-day period. They found that among Americans who attend services weekly and pray daily, 45 percent had done volunteer work during the previous week. Among all other Americans, only 27 percent had volunteered somewhere.
The capacity of religion to motivate pro-social behavior goes way beyond volunteering. Religious people are more involved in community groups. They have stronger links with their neighbors. They are more engaged with their own families. Pew has found that among Americans who attend worship weekly and pray daily, about half gather with extended family members at least once a month. For the rest of our population, it’s 30 percent
Philanthropic studies show that people with a religious affiliation give away several times as much every year as other Americans. Research by the Lilly School at Indiana University found Americans with any religious affiliation made average annual charitable donations of $1,590, versus $695 for those with no religious affiliation. Another report using data from the Panel Study for Income Dynamics juxtaposed Americans who do not attend religious services with those who attend worship at least twice a month, and made fine-tunings to compare demographic apples to apples. The results: $2,935 of annual charitable giving for the church attenders, versus $704 for the non-attenders. (See graph 10) In addition to giving larger amounts, the religious give more often—making gifts about half again as frequently.
In study after study, religious practice is the behavioral variable with the strongest and most consistent association with generous giving. And people with religious motivations don’t give just to faith-based causes—they are also much likelier to give to secular causes than the nonreligious. Two thirds of people who worship at least twice a month give to secular causes, compared to less than half of non-attenders, and the average secular gift by a church attender is 20 percent bigger.
Ways the religious help others
To get a sense of the often-invisible ways in which persons of faith help others, consider giving to the poorest of the poor overseas. The most conspicuous philanthropy done in this area is carried out by the Gates Foundation. Gates contributions in Africa and other low-income countries are the signature effort of the world’s largest charitable foundation, and have had heroic effects, in areas ranging from malaria protection to HIV control to eradicating polio.
With the marvelous Gates generosity in mind, now absorb this: members of U.S. churches and synagogues send four and a half times as much money overseas to needy people every year as the Gates Foundation does! Much of this religious charity is applied in the hardest places, with high efficiency and low overhead, by Christians who “go the last mile” into rural, extremely poor, or dangerous areas where governments and international bureaucracies have no effective reach. (See “Modern Missionaries” in the Spring 2018 issue of Philanthropy.)
It is easy to overlook this giving, because it comes not in megagifts from billionaires but rather in millions of $50 checks written by faithful donors to groups like Samaritan’s Purse, World Vision, International Justice Mission, Mercy Ships, American Jewish World Service, Compassion International, Catholic Medical Mission Board, MAP International, and so forth. Over the last couple decades, soaring interest in the poorest of the poor by evangelical Christians in particular has made overseas giving the fastest growing corner of American charity. One result: U.S. voluntary giving to the overseas poor now totals $44 billion annually—far more than the $33 billion of official aid distributed by the U.S. government.
Tuo on mielenkiintoinen ilmiö. Siihen olisi kiva löytyä selitys. Yksinkertaisin ja Trumpin aikakaudella pätevä selitys on, että nuo tutkimukset eivät pidä paikkaansa. Vaikka tällaiset amerikkalaiset tutkimukset usein todellakin ovat vain tarkoitushakuista propagandaa, se on liian helppo selitys. Oletetaan siis, että tutkimukset ainakin osittain pitävät paikkansa. Toinen hylättävä selitys on, että Jumala tai mikä entiteetti nyt missäkin uskonnossa vaikuttaakin, saa palvojissaan aikaan muutoksen filantrooppisempaan suuntaan. Jo se ajattelun kivijalka, että Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa, estää tuon selityksen.
Yksi looginen selitys on, että uskonnot käskevät antamaan omastaan muille. Jos haluaa olla kunnon uskovainen, on pakko antaa. Käsky voi olla virallinen oppi, vakiintunut tapa tai saarnaajan vetoomus. Viimeksi mainitusta räikeimpiä esimerkkejä ovat amerikkalaiset tv-evankelistat, joiden rahankeruu muistuttaa paljon anekauppaa. Kun rahaa evankelistan tilille kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.
Toinen looginen selitys on, että luonteeltaan filantrooppiset ihmiset liittyvät uskontoihin. Uskonto ei siis tee ihmisestä anteliaampaa, vaan anteliaat ihmiset liittyvät kirkkojen jäseniksi, koska kirkon oppiin kuuluu anteliaisuus. Sama ilmiö voisi selittää myös sosiaalisuuden. Jos ihminen on sosiaalinen, hän liittyy herkemmin yhteisöihin, tekee vapaaehtoistyötä ja käy yhteisissä tapaamisissa. Säännöllisesti kirkossa käyvät ihmiset ovat yleisesti sosiaalisempia, koska epäsosiaaliset ihmiset eivät käy missään, eivät edes kirkossa. Uskonto ei siis tee ihmisistä sosiaalisempia, vaan sosiaaliset ihmiset harjoittavat uskontoakin sosiaalisemmin.
Olisi mielenkiintoista myös kuulla, onko uskontojen lajilla merkitystä filantrooppisuuden ja sosiaalisuuden määrään. Ovatko länsirannikon puritaaniset presbyteerit anteliaampia kuin itärannikon evankeliset baptistit? Vai onko jokin siinä välillä vielä anteliaampi? Tai muslimit, hindut ja buddhalaiset. Päteekö heidänkin osaltaan se, että uskovaiset ovat anteliaampia kuin muut? Onko uskonnon sisällöllä ja opilla mitään väliä, vai merkitseekö vain se, että ylipäätään uskoo johonkin, vaikka sitten spegettihirviöön tai joulupukkiin, kunhan vain uskoo?
Jep. Niin on. Pitkälti tuo selittyy dopamiinijärjestelmän aktiivisuudella. Liberaalin tahi vallankumouksellisen mielen dopamiinikoneisto luo jatkuvasti uusia tulevaisuuteen tähtäävisä abstrakteja visioita. Esimerkkeinä vaikkapa Lenin tai Napoleon. Tai liberaalit ajatukset ja visiot maailmanparannuksesta. Kun taas konservatiivinen mieli pyörii sitten enemmän serotoniinin, endokannabinoidien jne. tästä ja nyt hetkestä tyydytyksen löytävien molekyylien voimalla. Siksi konservattivinen uskovainen on taipuvaisempi auttamaan konkreettisesti tässä ja nyt kun taas liberaali enemmän haaveilee jostain uljaammasta tulevaisuudesta. Uskovainen haluaa auttaa ihmistä ja dopamiinivetoinen liberaali tai vallankumouksellinen haluaa auttaa ihmiskuntaa. Ja kuten vaikkapa Leninin esimerkki osoittaa ihmiskunnan kaltaista abstraktiota pelastettaessa, ihminen on yleensä se joka saa tuon vision eteen kärsiä.
Toki kristittyjen tapauksessa ei voi jättää huomiotta myöskään jumalan vaikutusta. Kun jumalat lähes järjestäen olivat aiemmin testosteronilla pumpattuja kovanaamoja niin onhan tuo huikea muutos. Ristillä roikkuva jumala, naulojen lävistämine verta vuotavine jänteineen ja lihaksineen, nivelet paukahtaneet paikoiltaan, kärsivänä ja haavoittuneena. Herättäähän tuo myötätuntoa ja halun auttaa kaikkia kärsivän jumalan kuvia, elämän murjomaa ihmistä. Tuossa varmaan nuo pääsyyt miksi uskovaisten taipumus humanistiseen toimintaan on noinkin dramaattisesti korkeammalla levelillä ateistiin verrattuna kuin tutkimukset osoittavat.
Näinhän tuo saattaa olla. Tosin runnellun Jeesuksen vaikutuksen todentaminen vaatisi tutkimusta eri uskontojen välillä. Ovatko kristityt anteliaampia ja auttavaisempia kuin esimerkiksi muslimit tai hindut? Suoraan rahalahjoitusten suuruudellakaan tuota ei voi verrata, koska se pitäisi vähintään normalisoida tulotason mukaiseksi. Sillä onhan kirjoitettu, että ulkokultaiset fariseukset antavat näyttävästi paljostaan, mutta köyhän lesken ropo on arvokkaampi, vai miten se nyt meni.
Nojuu. Tutkittavaa kyllä tuon suhteen riittää jos joku joskus kokee aiheelliseksi tutkia.
Sillä onhan kirjoitettu, että ulkokultaiset fariseukset antavat näyttävästi paljostaan, mutta köyhän lesken ropo on arvokkaampi, vai miten se nyt meni.
Juu. Kuten tutkimuksessakin todettiin fariseus gates varastaa spottivalon mutta leskien rovoista silti kasaaantuu yhteensä isompi summa maailman hädänalaisempien auttamiseksi.
Koo kirjoitti: ↑07 Tammi 2025, 10:02
Väärin ajateltu koska ne ovat vasta dogmeja kuten sanoin, vai etkö tajua merkityksiä, eivät faktoja mutta niihin uskoo silti moni.
Kukahan tässä ei tajua merkityksiä?
Kun wikipedian lainaus, jonka mukaan dogmi on todistamaton uskonnollinen oppi, ei sinulle riittänyt, niin heitetään löylyä lisää.
Suomisanakirja. Dogmi:
" Dogman synonyymi, eli muuttumaton uskomus tai opetus
Kirkon dogmi on pysynyt samana vuosisatojen ajan."
Perusteltu tieteellinen väitelause ei ole dogmi. Vääntelet suomen sanojen merkityksiä "omaan korvasyyhyysi" tarkoittamaan aivan muuta, kuin mitä ne normaalissa kielenkäytössä tarkoittavat. Ei sellaisella argumentoinnilla pitkälle pötkitä.
Koo kirjoitti: ↑07 Tammi 2025, 10:02
Väärin ajateltu koska ne ovat vasta dogmeja kuten sanoin, vai etkö tajua merkityksiä, eivät faktoja mutta niihin uskoo silti moni.
Kukahan tässä ei tajua merkityksiä?
Kun wikipedian lainaus, jonka mukaan dogmi on todistamaton uskonnollinen oppi, ei sinulle riittänyt, niin heitetään löylyä lisää.
Suomisanakirja. Dogmi:
" Dogman synonyymi, eli muuttumaton uskomus tai opetus
Kirkon dogmi on pysynyt samana vuosisatojen ajan."
Perusteltu tieteellinen väitelause ei ole dogmi. Vääntelet suomen sanojen merkityksiä "omaan korvasyyhyysi" tarkoittamaan aivan muuta, kuin mitä ne normaalissa kielenkäytössä tarkoittavat. Ei sellaisella argumentoinnilla pitkälle pötkitä.
Älä laita sanoja suuhuni näyttääksesi itse älykkäämmältä keskustelijalta.
Väite voi täyttää dogmin määritelmän tieteessäkin.
Koo kirjoitti: ↑07 Tammi 2025, 10:02
Väärin ajateltu koska ne ovat vasta dogmeja kuten sanoin, vai etkö tajua merkityksiä, eivät faktoja mutta niihin uskoo silti moni.
Kukahan tässä ei tajua merkityksiä?
Kun wikipedian lainaus, jonka mukaan dogmi on todistamaton uskonnollinen oppi, ei sinulle riittänyt, niin heitetään löylyä lisää.
Suomisanakirja. Dogmi:
" Dogman synonyymi, eli muuttumaton uskomus tai opetus
Kirkon dogmi on pysynyt samana vuosisatojen ajan."
Perusteltu tieteellinen väitelause ei ole dogmi. Vääntelet suomen sanojen merkityksiä "omaan korvasyyhyysi" tarkoittamaan aivan muuta, kuin mitä ne normaalissa kielenkäytössä tarkoittavat. Ei sellaisella argumentoinnilla pitkälle pötkitä.
Älä laita sanoja suuhuni näyttääksesi itse älykkäämmältä keskustelijalta.
Väite voi täyttää dogmin määritelmän tieteessäkin.
Mutta kun pelkillä väitteillä ei tee tieteessä mitään
Wisti kirjoitti: ↑03 Tammi 2025, 23:11
Uskonnollisuus muuttumassa vähemmistöidentiteetiksi
Joka neljäs (26 %) suomalainen katsoo olevansa identiteetiltään uskonnollinen. Suomalaisen uskonnollisen kentän muuttuessa moni uskonnollinen ihminen kokeekin edustavansa vähemmistöä uskonnollisen identiteetin takia. Uskovana itseään pitävistä suomalaisista viidennes (19 %), mutta alle 30-vuotiaista jo noin kolmannes kokee olevansa vähemmistössä uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.
Edellä on kirkon tutkimuskeskuksen tilastoa.
Pitää vain toivoa, että meissä uskonnottomiasa on mahdollisimman paljon niitä hyviä sekulaareja humanisteja ja mahdollisimman vähän pahoja sekulaareja humanisteja.
Täällähän on vakuuttavasti osoitettu, että uskonnollisuuteen taipuvaisilla henkilöillä on korkeampi moraali kuin näillä niin maar sekulaareilla humanisteilla. Edelliset sanovat aivan oikein: niikkelis naakkelis, kun taas nämä moraalitaan vähäisemmät toteavat kiikkelis kaakkelis.
Tuohon toiveeseen on helppo yhtyä. Paitsi ehkä palstan seurauseetikoiden? Onhan mahdollista että pahat humanistit vahingossa tekevät valintoja jotka johtavat hyviin lopputuloksiin ja toisinpäin?
Olemme saaneet sinulta hyvä wisti kuulla paljon hersyvän sarkastista ja ironista kommentointia, mutta olisiha kiva kuulla myös vilpittömiä ajatuksiasi. Mitä jos riisuisit suojanaamiosi hetkeksi ja kertoisit suoraan ja rehellisesti näkemyksiäsi?
Mitä humanismi sinulle merkitsee?
Millä moraalilla itse vedät?
Mitkä ovat minimivaatimukset jotta ihminen voisi kutsua itseään hyväksi humanistiksi? Riittääkö jos kertoo juhlapuheissa hienoja juttuja vai vaaditaanko hyvältä humanistilta jotain tekoja, henkilökohtaisia uhrauksiakin kenties?
Vai miten näet asian?
Tarvitsen sarkasmin naamion siksi, etten kykene väittelemään kanssasi lainkaan. En esimerkiksi tunne käyttämistäsi sanoista kuin osan. Uskon, että jos väittelisimme siitä kumpi parempi väri sininen, vai keltainen hakkaisit minut siinäkin 6-0 tai vähintään 5-1. Asettelet sanasi niin paljon minua taitavammin. En silti usko, että värien paremmuudesta on todistettu mitään.
En myöskään usko, että moraalijärjestelmiä (toivottavasti oli jotenkin oikea sana) voidaan todistaa paremmiksi tai huonommiksi enempää kuin voimme puhumalla todistaa henkiolentojen (toivottavasti oikea sana) olevuutta tai olemattomuutta.
Uskovien ja uskonnottomien asenteita moraalisiin kysymyksiin on tutkittu eikä niissä merkittäviä eroja havaittu. Näin ollen lienee yksi lysti kummat osaavat taitavammin itseään kehua.
Kävin etsimässä tutkimusta puolestasi. Ilmeisesti ainakin ameriikassa on havaittu todella merkittäviä eroja toisin kun esitit.
Yllättäviä löydöksiä kaiken sen valossa mitä märkäruuti on meille saarnannut sekulaarin humanismin ylivertaisuudesta verrattuna kristilliseen teokraattiseen humanismiin. Huhhuh. Jokin tuossa uskonnossa ilmeisesti tekee ihmisestä humanistisemman ja epäitsekkäämmän. Johtuuko siitä että kun kaikki aika ei mene seurauseettisten laskelmien pyörittelyyn ja pilkun viilaukseen niin jää enemmän aikaa muiden auttamiseen vai mistä palstan sekulaarit uskovat tämän eron johtuvan?
Mitenhän tuo suomessa menee? Onko trendi samankaltainen. Kyllähän se pelottaa kun ikääntyvässä yhteiskunnassa talous väistämättä supistuu ja mennään enemmän ja enemmän valtion yövartiomalliin ja nyt vielä noiden humanistista moraalia käytännössä noudattavien uskovasiten määrä vähenee ja vähenee kuten esitit niin kuka enää välittää ja huolehtii huonompiosaisista. Onko sekulaareista humanisteista tähän tehtävään kun tutkimusten mukaan humanisminsa on ilmeisesti enemmän tuollaista poseeraavaa sorttia kuin käytännön tointa?
idiotkin viestissään kirjotti että ilman uskovaisteen vetoapua hänen on mahdotonta totetuttaa humanistisia periaatteita ja moraalia.
The humanitarian habits of religious people
When researchers document how people spend their hours and their money, religious Americans look very different from others. Pew Research Center investigators examined the behavior of a large sample of the public across a typical seven-day period. They found that among Americans who attend services weekly and pray daily, 45 percent had done volunteer work during the previous week. Among all other Americans, only 27 percent had volunteered somewhere.
The capacity of religion to motivate pro-social behavior goes way beyond volunteering. Religious people are more involved in community groups. They have stronger links with their neighbors. They are more engaged with their own families. Pew has found that among Americans who attend worship weekly and pray daily, about half gather with extended family members at least once a month. For the rest of our population, it’s 30 percent
Philanthropic studies show that people with a religious affiliation give away several times as much every year as other Americans. Research by the Lilly School at Indiana University found Americans with any religious affiliation made average annual charitable donations of $1,590, versus $695 for those with no religious affiliation. Another report using data from the Panel Study for Income Dynamics juxtaposed Americans who do not attend religious services with those who attend worship at least twice a month, and made fine-tunings to compare demographic apples to apples. The results: $2,935 of annual charitable giving for the church attenders, versus $704 for the non-attenders. (See graph 10) In addition to giving larger amounts, the religious give more often—making gifts about half again as frequently.
In study after study, religious practice is the behavioral variable with the strongest and most consistent association with generous giving. And people with religious motivations don’t give just to faith-based causes—they are also much likelier to give to secular causes than the nonreligious. Two thirds of people who worship at least twice a month give to secular causes, compared to less than half of non-attenders, and the average secular gift by a church attender is 20 percent bigger.
Ways the religious help others
To get a sense of the often-invisible ways in which persons of faith help others, consider giving to the poorest of the poor overseas. The most conspicuous philanthropy done in this area is carried out by the Gates Foundation. Gates contributions in Africa and other low-income countries are the signature effort of the world’s largest charitable foundation, and have had heroic effects, in areas ranging from malaria protection to HIV control to eradicating polio.
With the marvelous Gates generosity in mind, now absorb this: members of U.S. churches and synagogues send four and a half times as much money overseas to needy people every year as the Gates Foundation does! Much of this religious charity is applied in the hardest places, with high efficiency and low overhead, by Christians who “go the last mile” into rural, extremely poor, or dangerous areas where governments and international bureaucracies have no effective reach. (See “Modern Missionaries” in the Spring 2018 issue of Philanthropy.)
It is easy to overlook this giving, because it comes not in megagifts from billionaires but rather in millions of $50 checks written by faithful donors to groups like Samaritan’s Purse, World Vision, International Justice Mission, Mercy Ships, American Jewish World Service, Compassion International, Catholic Medical Mission Board, MAP International, and so forth. Over the last couple decades, soaring interest in the poorest of the poor by evangelical Christians in particular has made overseas giving the fastest growing corner of American charity. One result: U.S. voluntary giving to the overseas poor now totals $44 billion annually—far more than the $33 billion of official aid distributed by the U.S. government.
Tuo on mielenkiintoinen ilmiö. Siihen olisi kiva löytyä selitys. Yksinkertaisin ja Trumpin aikakaudella pätevä selitys on, että nuo tutkimukset eivät pidä paikkaansa. Vaikka tällaiset amerikkalaiset tutkimukset usein todellakin ovat vain tarkoitushakuista propagandaa, se on liian helppo selitys. Oletetaan siis, että tutkimukset ainakin osittain pitävät paikkansa. Toinen hylättävä selitys on, että Jumala tai mikä entiteetti nyt missäkin uskonnossa vaikuttaakin, saa palvojissaan aikaan muutoksen filantrooppisempaan suuntaan. Jo se ajattelun kivijalka, että Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa, estää tuon selityksen.
Yksi looginen selitys on, että uskonnot käskevät antamaan omastaan muille. Jos haluaa olla kunnon uskovainen, on pakko antaa. Käsky voi olla virallinen oppi, vakiintunut tapa tai saarnaajan vetoomus. Viimeksi mainitusta räikeimpiä esimerkkejä ovat amerikkalaiset tv-evankelistat, joiden rahankeruu muistuttaa paljon anekauppaa. Kun rahaa evankelistan tilille kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.
Toinen looginen selitys on, että luonteeltaan filantrooppiset ihmiset liittyvät uskontoihin. Uskonto ei siis tee ihmisestä anteliaampaa, vaan anteliaat ihmiset liittyvät kirkkojen jäseniksi, koska kirkon oppiin kuuluu anteliaisuus. Sama ilmiö voisi selittää myös sosiaalisuuden. Jos ihminen on sosiaalinen, hän liittyy herkemmin yhteisöihin, tekee vapaaehtoistyötä ja käy yhteisissä tapaamisissa. Säännöllisesti kirkossa käyvät ihmiset ovat yleisesti sosiaalisempia, koska epäsosiaaliset ihmiset eivät käy missään, eivät edes kirkossa. Uskonto ei siis tee ihmisistä sosiaalisempia, vaan sosiaaliset ihmiset harjoittavat uskontoakin sosiaalisemmin.
Olisi mielenkiintoista myös kuulla, onko uskontojen lajilla merkitystä filantrooppisuuden ja sosiaalisuuden määrään. Ovatko länsirannikon puritaaniset presbyteerit anteliaampia kuin itärannikon evankeliset baptistit? Vai onko jokin siinä välillä vielä anteliaampi? Tai muslimit, hindut ja buddhalaiset. Päteekö heidänkin osaltaan se, että uskovaiset ovat anteliaampia kuin muut? Onko uskonnon sisällöllä ja opilla mitään väliä, vai merkitseekö vain se, että ylipäätään uskoo johonkin, vaikka sitten spegettihirviöön tai joulupukkiin, kunhan vain uskoo?
Jep. Niin on. Pitkälti tuo selittyy dopamiinijärjestelmän aktiivisuudella. Liberaalin tahi vallankumouksellisen mielen dopamiinikoneisto luo jatkuvasti uusia tulevaisuuteen tähtäävisä abstrakteja visioita. Esimerkkeinä vaikkapa Lenin tai Napoleon. Tai liberaalit ajatukset ja visiot maailmanparannuksesta. Kun taas konservatiivinen mieli pyörii sitten enemmän serotoniinin, endokannabinoidien jne. tästä ja nyt hetkestä tyydytyksen löytävien molekyylien voimalla. Siksi konservattivinen uskovainen on taipuvaisempi auttamaan konkreettisesti tässä ja nyt kun taas liberaali enemmän haaveilee jostain uljaammasta tulevaisuudesta. Uskovainen haluaa auttaa ihmistä ja dopamiinivetoinen liberaali tai vallankumouksellinen haluaa auttaa ihmiskuntaa. Ja kuten vaikkapa Leninin esimerkki osoittaa ihmiskunnan kaltaista abstraktiota pelastettaessa, ihminen on yleensä se joka saa tuon vision eteen kärsiä.
Toki kristittyjen tapauksessa ei voi jättää huomiotta myöskään jumalan vaikutusta. Kun jumalat lähes järjestäen olivat aiemmin testosteronilla pumpattuja kovanaamoja niin onhan tuo huikea muutos. Ristillä roikkuva jumala, naulojen lävistämine verta vuotavine jänteineen ja lihaksineen, nivelet paukahtaneet paikoiltaan, kärsivänä ja haavoittuneena. Herättäähän tuo myötätuntoa ja halun auttaa kaikkia kärsivän jumalan kuvia, elämän murjomaa ihmistä. Tuossa varmaan nuo pääsyyt miksi uskovaisten taipumus humanistiseen toimintaan on noinkin dramaattisesti korkeammalla levelillä ateistiin verrattuna kuin tutkimukset osoittavat.
Näinhän tuo saattaa olla. Tosin runnellun Jeesuksen vaikutuksen todentaminen vaatisi tutkimusta eri uskontojen välillä. Ovatko kristityt anteliaampia ja auttavaisempia kuin esimerkiksi muslimit tai hindut? Suoraan rahalahjoitusten suuruudellakaan tuota ei voi verrata, koska se pitäisi vähintään normalisoida tulotason mukaiseksi. Sillä onhan kirjoitettu, että ulkokultaiset fariseukset antavat näyttävästi paljostaan, mutta köyhän lesken ropo on arvokkaampi, vai miten se nyt meni.
Nojuu. Tutkittavaa kyllä tuon suhteen riittää jos joku joskus kokee aiheelliseksi tutkia.
Sillä onhan kirjoitettu, että ulkokultaiset fariseukset antavat näyttävästi paljostaan, mutta köyhän lesken ropo on arvokkaampi, vai miten se nyt meni.
Juu. Kuten tutkimuksessakin todettiin fariseus gates varastaa spottivalon mutta leskien rovoista silti kasaaantuu yhteensä isompi summa maailman hädänalaisempien auttamiseksi.
Niin no, minä ajattelin enemmän lahjoitusten rahamäärää Amerikka vs. ei-kristitty muunuskoinen maailma, mutta ymmärrän, että nappaat tuon, kun vertaat vain amerikkalaisia kristittyjä amerikkalaisiin ateisteihin.
siili suhonen kirjoitti: ↑06 Tammi 2025, 22:02
Ikävää jos sinusta tuntuu tuolta. Olen itse vahvasti eri mieltä.
Saat toki olla eri mieltä aivan miten vahvasti haluat. Se ei minun mielipidettäni muuta ja minun mielestäni maailmassa on valtavasti räikeää pahuutta, jos on joskus hyvyyttäkin.
Jos tämän maailman on luonut kaikkivaltias entiteetti, hän on paha. Se on ainoa looginen ratkaisu teodikean ongelmaan, mutta sitä kristityt eivät voi hyväksyä. Satojen vuosien sanoilla saivartelu ei ole asiaa muuksi muuttanut, eikä sitä muuta sinunkaan "moraalifilosofiasi." Olisi aika tunnustaa tosiasiat, mutta se lienee liikaa vaadittu.
Logiikan heittäisin kyllä romukoppaa kun jumalasta puhutaan. Mites muuten ihmisen pahuus? Pidätkö pahoina ihmisiä jotka kehtaavat tehdä lapsia tähän pahaan maailmaan, maailman pahuudesta kärsimään?
Jotta saataisiin keskustelua vähän positiivisemmalle uralle niin olisipa kiva kuulla ateistien näkemyksiä että millainen se maailman tulisi olla jotta voitaisiin todeta että onhan tämä kuitenkin loppupeleissä ihan kiva paikka elää ja yrittää. Kiitos jumalalle tästä mahdollisuudesta.
Ymmärsin tuosta hyönteisesimerkistäsi että tuossa maailmassa ei ainakaan petoeläimiä olisi vaan dieetti olisi kasvispainotteinen? Samaa esitti nähdäkseni myös idiot jolle hait ja käärmeet olivat vähän liikaa. Varaaneista puhumattakaan. Eli kasvisyöjiä pelkästään? Lisäksi tulivuoria ei saisi olla. Millaisia muita muutoksia jengi tekisi jotta voitaisiin puhua pahan sijasta hyvästä tai ainakin ihan kivasta maailmasta.
Koo kirjoitti: ↑07 Tammi 2025, 10:02
Väärin ajateltu koska ne ovat vasta dogmeja kuten sanoin, vai etkö tajua merkityksiä, eivät faktoja mutta niihin uskoo silti moni.
Kukahan tässä ei tajua merkityksiä?
Kun wikipedian lainaus, jonka mukaan dogmi on todistamaton uskonnollinen oppi, ei sinulle riittänyt, niin heitetään löylyä lisää.
Suomisanakirja. Dogmi:
" Dogman synonyymi, eli muuttumaton uskomus tai opetus
Kirkon dogmi on pysynyt samana vuosisatojen ajan."
Perusteltu tieteellinen väitelause ei ole dogmi. Vääntelet suomen sanojen merkityksiä "omaan korvasyyhyysi" tarkoittamaan aivan muuta, kuin mitä ne normaalissa kielenkäytössä tarkoittavat. Ei sellaisella argumentoinnilla pitkälle pötkitä.
Älä laita sanoja suuhuni näyttääksesi itse älykkäämmältä keskustelijalta.
Väite voi täyttää dogmin määritelmän tieteessäkin.
Mutta kun pelkillä väitteillä ei tee tieteessä mitään
Alussa on aina väite, jota ei pystytä todistamaan, joten ajattelet väärin.
siili suhonen kirjoitti: ↑06 Tammi 2025, 22:02
Ikävää jos sinusta tuntuu tuolta. Olen itse vahvasti eri mieltä.
Saat toki olla eri mieltä aivan miten vahvasti haluat. Se ei minun mielipidettäni muuta ja minun mielestäni maailmassa on valtavasti räikeää pahuutta, jos on joskus hyvyyttäkin.
Jos tämän maailman on luonut kaikkivaltias entiteetti, hän on paha. Se on ainoa looginen ratkaisu teodikean ongelmaan, mutta sitä kristityt eivät voi hyväksyä. Satojen vuosien sanoilla saivartelu ei ole asiaa muuksi muuttanut, eikä sitä muuta sinunkaan "moraalifilosofiasi." Olisi aika tunnustaa tosiasiat, mutta se lienee liikaa vaadittu.
Logiikan heittäisin kyllä romukoppaa kun jumalasta puhutaan.
Tämäpä omaperäinen oivallus. Itse tulin samaan johtopäätökseen jo hyvin nuorella iällä ja koen ateismini erääksi syyksi juuri tuon logiikan puutteen kaikkien jumalien kohdalla.
siili suhonen kirjoitti:
Jotta saataisiin keskustelua vähän positiivisemmalle uralle niin olisipa kiva kuulla ateistien näkemyksiä että millainen se maailman tulisi olla jotta voitaisiin todeta että onhan tämä kuitenkin loppupeleissä ihan kiva paikka elää ja yrittää. Kiitos jumalalle tästä mahdollisuudesta.
Turhat lunnonmullistukset, kulkutaudit, autiomaat, vuoret, tappavat äärilämpötilat ja petoeläimet pois, niin ollaan jo lähellä ideaalia.
Koo kirjoitti: ↑07 Tammi 2025, 10:02
Väärin ajateltu koska ne ovat vasta dogmeja kuten sanoin, vai etkö tajua merkityksiä, eivät faktoja mutta niihin uskoo silti moni.
Kukahan tässä ei tajua merkityksiä?
Kun wikipedian lainaus, jonka mukaan dogmi on todistamaton uskonnollinen oppi, ei sinulle riittänyt, niin heitetään löylyä lisää.
Suomisanakirja. Dogmi:
" Dogman synonyymi, eli muuttumaton uskomus tai opetus
Kirkon dogmi on pysynyt samana vuosisatojen ajan."
Perusteltu tieteellinen väitelause ei ole dogmi. Vääntelet suomen sanojen merkityksiä "omaan korvasyyhyysi" tarkoittamaan aivan muuta, kuin mitä ne normaalissa kielenkäytössä tarkoittavat. Ei sellaisella argumentoinnilla pitkälle pötkitä.
Älä laita sanoja suuhuni näyttääksesi itse älykkäämmältä keskustelijalta.
Väite voi täyttää dogmin määritelmän tieteessäkin.
Mutta kun pelkillä väitteillä ei tee tieteessä mitään
Alussa on aina väite, jota ei pystytä todistamaan, joten ajattelet väärin.
Väitteistä tulee tieteelle käyttökelpoisia, kun ne todistetaan.
En kyllä ymmärrä järjen juoksuasi lainkaan, kun teet selvistä asioista ongelmallisia.
Wisti kirjoitti: ↑03 Tammi 2025, 23:11
Uskonnollisuus muuttumassa vähemmistöidentiteetiksi
Joka neljäs (26 %) suomalainen katsoo olevansa identiteetiltään uskonnollinen. Suomalaisen uskonnollisen kentän muuttuessa moni uskonnollinen ihminen kokeekin edustavansa vähemmistöä uskonnollisen identiteetin takia. Uskovana itseään pitävistä suomalaisista viidennes (19 %), mutta alle 30-vuotiaista jo noin kolmannes kokee olevansa vähemmistössä uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.
Edellä on kirkon tutkimuskeskuksen tilastoa.
Pitää vain toivoa, että meissä uskonnottomiasa on mahdollisimman paljon niitä hyviä sekulaareja humanisteja ja mahdollisimman vähän pahoja sekulaareja humanisteja.
Täällähän on vakuuttavasti osoitettu, että uskonnollisuuteen taipuvaisilla henkilöillä on korkeampi moraali kuin näillä niin maar sekulaareilla humanisteilla. Edelliset sanovat aivan oikein: niikkelis naakkelis, kun taas nämä moraalitaan vähäisemmät toteavat kiikkelis kaakkelis.
Tuohon toiveeseen on helppo yhtyä. Paitsi ehkä palstan seurauseetikoiden? Onhan mahdollista että pahat humanistit vahingossa tekevät valintoja jotka johtavat hyviin lopputuloksiin ja toisinpäin?
Olemme saaneet sinulta hyvä wisti kuulla paljon hersyvän sarkastista ja ironista kommentointia, mutta olisiha kiva kuulla myös vilpittömiä ajatuksiasi. Mitä jos riisuisit suojanaamiosi hetkeksi ja kertoisit suoraan ja rehellisesti näkemyksiäsi?
Mitä humanismi sinulle merkitsee?
Millä moraalilla itse vedät?
Mitkä ovat minimivaatimukset jotta ihminen voisi kutsua itseään hyväksi humanistiksi? Riittääkö jos kertoo juhlapuheissa hienoja juttuja vai vaaditaanko hyvältä humanistilta jotain tekoja, henkilökohtaisia uhrauksiakin kenties?
Vai miten näet asian?
Tarvitsen sarkasmin naamion siksi, etten kykene väittelemään kanssasi lainkaan. En esimerkiksi tunne käyttämistäsi sanoista kuin osan. Uskon, että jos väittelisimme siitä kumpi parempi väri sininen, vai keltainen hakkaisit minut siinäkin 6-0 tai vähintään 5-1. Asettelet sanasi niin paljon minua taitavammin. En silti usko, että värien paremmuudesta on todistettu mitään.
En myöskään usko, että moraalijärjestelmiä (toivottavasti oli jotenkin oikea sana) voidaan todistaa paremmiksi tai huonommiksi enempää kuin voimme puhumalla todistaa henkiolentojen (toivottavasti oikea sana) olevuutta tai olemattomuutta.
Uskovien ja uskonnottomien asenteita moraalisiin kysymyksiin on tutkittu eikä niissä merkittäviä eroja havaittu. Näin ollen lienee yksi lysti kummat osaavat taitavammin itseään kehua.
Kävin etsimässä tutkimusta puolestasi. Ilmeisesti ainakin ameriikassa on havaittu todella merkittäviä eroja toisin kun esitit.
Yllättäviä löydöksiä kaiken sen valossa mitä märkäruuti on meille saarnannut sekulaarin humanismin ylivertaisuudesta verrattuna kristilliseen teokraattiseen humanismiin. Huhhuh. Jokin tuossa uskonnossa ilmeisesti tekee ihmisestä humanistisemman ja epäitsekkäämmän. Johtuuko siitä että kun kaikki aika ei mene seurauseettisten laskelmien pyörittelyyn ja pilkun viilaukseen niin jää enemmän aikaa muiden auttamiseen vai mistä palstan sekulaarit uskovat tämän eron johtuvan?
Mitenhän tuo suomessa menee? Onko trendi samankaltainen. Kyllähän se pelottaa kun ikääntyvässä yhteiskunnassa talous väistämättä supistuu ja mennään enemmän ja enemmän valtion yövartiomalliin ja nyt vielä noiden humanistista moraalia käytännössä noudattavien uskovasiten määrä vähenee ja vähenee kuten esitit niin kuka enää välittää ja huolehtii huonompiosaisista. Onko sekulaareista humanisteista tähän tehtävään kun tutkimusten mukaan humanisminsa on ilmeisesti enemmän tuollaista poseeraavaa sorttia kuin käytännön tointa?
idiotkin viestissään kirjotti että ilman uskovaisteen vetoapua hänen on mahdotonta totetuttaa humanistisia periaatteita ja moraalia.
The humanitarian habits of religious people
When researchers document how people spend their hours and their money, religious Americans look very different from others. Pew Research Center investigators examined the behavior of a large sample of the public across a typical seven-day period. They found that among Americans who attend services weekly and pray daily, 45 percent had done volunteer work during the previous week. Among all other Americans, only 27 percent had volunteered somewhere.
The capacity of religion to motivate pro-social behavior goes way beyond volunteering. Religious people are more involved in community groups. They have stronger links with their neighbors. They are more engaged with their own families. Pew has found that among Americans who attend worship weekly and pray daily, about half gather with extended family members at least once a month. For the rest of our population, it’s 30 percent
Philanthropic studies show that people with a religious affiliation give away several times as much every year as other Americans. Research by the Lilly School at Indiana University found Americans with any religious affiliation made average annual charitable donations of $1,590, versus $695 for those with no religious affiliation. Another report using data from the Panel Study for Income Dynamics juxtaposed Americans who do not attend religious services with those who attend worship at least twice a month, and made fine-tunings to compare demographic apples to apples. The results: $2,935 of annual charitable giving for the church attenders, versus $704 for the non-attenders. (See graph 10) In addition to giving larger amounts, the religious give more often—making gifts about half again as frequently.
In study after study, religious practice is the behavioral variable with the strongest and most consistent association with generous giving. And people with religious motivations don’t give just to faith-based causes—they are also much likelier to give to secular causes than the nonreligious. Two thirds of people who worship at least twice a month give to secular causes, compared to less than half of non-attenders, and the average secular gift by a church attender is 20 percent bigger.
Ways the religious help others
To get a sense of the often-invisible ways in which persons of faith help others, consider giving to the poorest of the poor overseas. The most conspicuous philanthropy done in this area is carried out by the Gates Foundation. Gates contributions in Africa and other low-income countries are the signature effort of the world’s largest charitable foundation, and have had heroic effects, in areas ranging from malaria protection to HIV control to eradicating polio.
With the marvelous Gates generosity in mind, now absorb this: members of U.S. churches and synagogues send four and a half times as much money overseas to needy people every year as the Gates Foundation does! Much of this religious charity is applied in the hardest places, with high efficiency and low overhead, by Christians who “go the last mile” into rural, extremely poor, or dangerous areas where governments and international bureaucracies have no effective reach. (See “Modern Missionaries” in the Spring 2018 issue of Philanthropy.)
It is easy to overlook this giving, because it comes not in megagifts from billionaires but rather in millions of $50 checks written by faithful donors to groups like Samaritan’s Purse, World Vision, International Justice Mission, Mercy Ships, American Jewish World Service, Compassion International, Catholic Medical Mission Board, MAP International, and so forth. Over the last couple decades, soaring interest in the poorest of the poor by evangelical Christians in particular has made overseas giving the fastest growing corner of American charity. One result: U.S. voluntary giving to the overseas poor now totals $44 billion annually—far more than the $33 billion of official aid distributed by the U.S. government.
Tuo on mielenkiintoinen ilmiö. Siihen olisi kiva löytyä selitys. Yksinkertaisin ja Trumpin aikakaudella pätevä selitys on, että nuo tutkimukset eivät pidä paikkaansa. Vaikka tällaiset amerikkalaiset tutkimukset usein todellakin ovat vain tarkoitushakuista propagandaa, se on liian helppo selitys. Oletetaan siis, että tutkimukset ainakin osittain pitävät paikkansa. Toinen hylättävä selitys on, että Jumala tai mikä entiteetti nyt missäkin uskonnossa vaikuttaakin, saa palvojissaan aikaan muutoksen filantrooppisempaan suuntaan. Jo se ajattelun kivijalka, että Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa, estää tuon selityksen.
Yksi looginen selitys on, että uskonnot käskevät antamaan omastaan muille. Jos haluaa olla kunnon uskovainen, on pakko antaa. Käsky voi olla virallinen oppi, vakiintunut tapa tai saarnaajan vetoomus. Viimeksi mainitusta räikeimpiä esimerkkejä ovat amerikkalaiset tv-evankelistat, joiden rahankeruu muistuttaa paljon anekauppaa. Kun rahaa evankelistan tilille kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.
Toinen looginen selitys on, että luonteeltaan filantrooppiset ihmiset liittyvät uskontoihin. Uskonto ei siis tee ihmisestä anteliaampaa, vaan anteliaat ihmiset liittyvät kirkkojen jäseniksi, koska kirkon oppiin kuuluu anteliaisuus. Sama ilmiö voisi selittää myös sosiaalisuuden. Jos ihminen on sosiaalinen, hän liittyy herkemmin yhteisöihin, tekee vapaaehtoistyötä ja käy yhteisissä tapaamisissa. Säännöllisesti kirkossa käyvät ihmiset ovat yleisesti sosiaalisempia, koska epäsosiaaliset ihmiset eivät käy missään, eivät edes kirkossa. Uskonto ei siis tee ihmisistä sosiaalisempia, vaan sosiaaliset ihmiset harjoittavat uskontoakin sosiaalisemmin.
Olisi mielenkiintoista myös kuulla, onko uskontojen lajilla merkitystä filantrooppisuuden ja sosiaalisuuden määrään. Ovatko länsirannikon puritaaniset presbyteerit anteliaampia kuin itärannikon evankeliset baptistit? Vai onko jokin siinä välillä vielä anteliaampi? Tai muslimit, hindut ja buddhalaiset. Päteekö heidänkin osaltaan se, että uskovaiset ovat anteliaampia kuin muut? Onko uskonnon sisällöllä ja opilla mitään väliä, vai merkitseekö vain se, että ylipäätään uskoo johonkin, vaikka sitten spegettihirviöön tai joulupukkiin, kunhan vain uskoo?
Jep. Niin on. Pitkälti tuo selittyy dopamiinijärjestelmän aktiivisuudella. Liberaalin tahi vallankumouksellisen mielen dopamiinikoneisto luo jatkuvasti uusia tulevaisuuteen tähtäävisä abstrakteja visioita. Esimerkkeinä vaikkapa Lenin tai Napoleon. Tai liberaalit ajatukset ja visiot maailmanparannuksesta. Kun taas konservatiivinen mieli pyörii sitten enemmän serotoniinin, endokannabinoidien jne. tästä ja nyt hetkestä tyydytyksen löytävien molekyylien voimalla. Siksi konservattivinen uskovainen on taipuvaisempi auttamaan konkreettisesti tässä ja nyt kun taas liberaali enemmän haaveilee jostain uljaammasta tulevaisuudesta. Uskovainen haluaa auttaa ihmistä ja dopamiinivetoinen liberaali tai vallankumouksellinen haluaa auttaa ihmiskuntaa. Ja kuten vaikkapa Leninin esimerkki osoittaa ihmiskunnan kaltaista abstraktiota pelastettaessa, ihminen on yleensä se joka saa tuon vision eteen kärsiä.
Toki kristittyjen tapauksessa ei voi jättää huomiotta myöskään jumalan vaikutusta. Kun jumalat lähes järjestäen olivat aiemmin testosteronilla pumpattuja kovanaamoja niin onhan tuo huikea muutos. Ristillä roikkuva jumala, naulojen lävistämine verta vuotavine jänteineen ja lihaksineen, nivelet paukahtaneet paikoiltaan, kärsivänä ja haavoittuneena. Herättäähän tuo myötätuntoa ja halun auttaa kaikkia kärsivän jumalan kuvia, elämän murjomaa ihmistä. Tuossa varmaan nuo pääsyyt miksi uskovaisten taipumus humanistiseen toimintaan on noinkin dramaattisesti korkeammalla levelillä ateistiin verrattuna kuin tutkimukset osoittavat.
Näinhän tuo saattaa olla. Tosin runnellun Jeesuksen vaikutuksen todentaminen vaatisi tutkimusta eri uskontojen välillä. Ovatko kristityt anteliaampia ja auttavaisempia kuin esimerkiksi muslimit tai hindut? Suoraan rahalahjoitusten suuruudellakaan tuota ei voi verrata, koska se pitäisi vähintään normalisoida tulotason mukaiseksi. Sillä onhan kirjoitettu, että ulkokultaiset fariseukset antavat näyttävästi paljostaan, mutta köyhän lesken ropo on arvokkaampi, vai miten se nyt meni.
Nojuu. Tutkittavaa kyllä tuon suhteen riittää jos joku joskus kokee aiheelliseksi tutkia.
Sillä onhan kirjoitettu, että ulkokultaiset fariseukset antavat näyttävästi paljostaan, mutta köyhän lesken ropo on arvokkaampi, vai miten se nyt meni.
Juu. Kuten tutkimuksessakin todettiin fariseus gates varastaa spottivalon mutta leskien rovoista silti kasaaantuu yhteensä isompi summa maailman hädänalaisempien auttamiseksi.
Niin no, minä ajattelin enemmän lahjoitusten rahamäärää Amerikka vs. ei-kristitty muunuskoinen maailma, mutta ymmärrän, että nappaat tuon, kun vertaat vain amerikkalaisia kristittyjä amerikkalaisiin ateisteihin.
Aivan. Mul ei oo tietoo onko gates ateisti vai uskis. Luulin että puhuttiin näyttävästi antavista vs. ei näyttävästi antavista. Siis niinku verrata paljonko keskiverto amerikkalainen antaa verrattuna köyhyysrajan alapuolella majailevaan keskivertohinduun tai muslimiinko oli ideasi ja saadaanko tuolla köyhän muslimilesken pienellä rovolla suhteessa enemmän utiliteettia aikaiseksi?
